20010103 Uudenvuoden haikuja

20010103 Vesterisen Vilin...

Otettu on lungist täällä syrjäkylän raitinpäällä, vähemmästi tiellä liiket -kiikkustuolis, luulis kiiket. Nuukaks mennyt paikast väki suurempan tuon ammoin näki, oli piikaa, monta renkii -kuluttamas saapast, kenkii. Heinähommis julma huiske sirpilleikkuus, teräintuiske, kuhilaille rukiinsortti -muista viljoist, kökköskortti. Traktoreist ei nähty unta kahdest hopast, pariskunta, niittokonet nykimässä -kyntöviilul pykimässä. Radiokin vasta harvoil kylänukot, kuuloontarvoil, Dallapeestä riitti kehui -soittajat he, aikajehui. Vesterisen Vilin peli sydämissä monen eli, unhoittui nuo arjenhuolet -löytyi eloin, metkatpuolet.

20010103 Kyllästyykin liial...

Vanhana jo laiskotusta huomen silt ei toki musta, aatospuoli puuhaa hakee -toisinaan jop, turhansakee. Kyllästyykin, liial painol mut kun mielel kulkee kainol, jotain pitää tueks olla -livakammin ujuu jolla. Hengenpaattii siispä soudan akkiloimaan monii joudan, velmies ajaa kotiin rangat -riskil käsis, teonlangat. Puita hakeilen vaan uuniin ei täs jaksa kiintyy duuniin, vintilkierto, liikkeel-oloo -muuten täyttää, kotikoloo. Tervehdys teil, intomielet joilla aina etääl pielet, vauhtii riittää, kuten haluu -yhtä virkehinä, paluu. Monenmoist siis jalanläisket irrottelust tullut häisket, riemumielin rynniskellen -joskus pintoi kynniskellen.

20010103 Lyhyemmäks jää näin...

Loppiaisest kun tuost päästään aletaan noit ruokii säästään, kinkut unehtumaan joutaa -härkäviikkoin jälleen soutaa. Toki meri se nyt jäässä vahvuudest viel matkanpäässä, säästyisivät, lähtee tuonne -hengenkauppaist, jutunjuonne. Syksyilmat ylen lauhoi myrskyistkään ei, raivoispauhoi, kuta edestä taas löytää -arvauksiin pelkkiin töytää. Lyhyemmäks jää näin horkat mukavammist tietyst korkat, hiihtäjille pään kyl vaivaa -säilöst sivakoit jos kaivaa. Vanhan ukon mieleen toki sietävämmäks, olons koki, nuoret päitä paljain pitää -heillä, outo tyyli itää. Karvareuhkas ulosmennen tuothan oli homma ennen, puolilankaist, - sarkahousuu -sävytteli jalannousuu.

20010103 Miten käytännössä...

Rutaäijä mielelt olen kiukussain kun jalkaa polen, tarkoitus ei aivan tämä -sietokyky, se vaan rämä. Ilonpuoltkin eväit kerään onnelliseen aamuun herään, että riittää ikää yhä -tunnelma se melkein, pyhä. Voishan tauti sänkyyn kaataa kuolo mullan alle maataa, rauhan pitäis kaikil päilyy -olontasa, ehdast säilyy. Miten käytännössä vaalis se ei selvii, tässä kaalis, etevämmät, kertoelkaa -kultahippui vertoelkaa. Toleranssi kellä maassa edistyksenovet haassa, parannusta vaikka vuottaa -huoliahan silti tuottaa. Naapureihin mennä kylään kukaan ei sais jäädä hylään, ennenolleet tuosta peril -heillä viihty, yhteiskeril.

20010103 Polunohest katsastellaan...

Uudenvuoden alus ollaan mieltäin sinne tässä hollaan, sit taas aukeuksii vedet -vihertymäin vallas, edet. Toki talvest ensin luopuin sulonkivast perään juopuin, ikäistys kyl unhoon viskaa -näillämielin syrjyys riskaa. Liikoja ei siedä vuottaa omaan itseen täytyy luottaa, hämminkii ei turhaa heräis -kippohonsa, kuumii keräis. Polunohest katsastellaan vähissämme patsastellaan, tuottamatta toisil huolii -hakein oloin myötäpuolii. Sivust näyttää, ukko hölmii karsinassaan seinil tölmii, hieman tuotakin on tässä -silt ei nuku, peruskässä. Arki antaa leivän suuhun eihän täs ois enää muuhun, tuumiskeluun yhä joutaa -illanruskon suuntaan soutaa.

20010103 Jotain otet...

Työn kun teon taakseen jättää korvaavia kärryyn mättää, alakulo ettei kumoo -huominen tuo vielä lumoo. Lukujärjestyksen tekee helpommin siin vetää rekee, eipä toki kesäkelis -silloin ihan, pyöräpelis. Jotain otet, menneensuuntaan kaikkee ei käy toiseks muuntaan, höyhenemmin putoo tuolil -unohdust saa siten huolil. Mieli paimennusta vaatii elonohjeet siten laatii, puuhailult tuo jopa näyttää -kokoonlaastul, - pollaa täyttää. Erakoks jos pyrkii liikaa aavikoilta yksin tsiikaa, siin ei neuvot kaiu korvis -pyörintöjä, tippaa sorvis. Päivänpituus nyt jo enii automaatist ankeit tenii, kukka rintaan, nauru esiin -hytkelmästä, silmät vesiin.

20010103 Miten siinä askaroisi...

Joskus tiellään tyhjää polkee ei tuu juttuu, kuni solkee, kertakaikest järki jäässä -tyhjänkumu kaikuu päässä. Miten siinä askaroisi olematont, uutta loisi, tuota ratkoskella koitan -sanain ovikelloo soitan. Itseväsynk luokseen hakee tehtäviä, sielu pakee, yhtäläist kun kiertää nuoraa -eikä pääse polul suoraa. Aatosloma ehkpä voimaan ruttuu laittain lisää soimaan, kirjanääreen jospa kääntyy -menohaluiks, looter vääntyy. Ongelmat näis hyvin tutut väärinpäin kun hommis nutut, stressinpoika nurkan takan -jakaa, erilailla pakan. Ei niin hullust, kun sit luulis tarpeistakin, joskus tuulis, irtoo mielensyrjäst pölyt -unohtuvat hetkeks hölyt. -:- Aika yritti selittää olen aina oikeassa hämmingeistä huolimatta lähtekää siis ajoissa korostan, - ajoissa! -:- Teelmämme ovat mitä ovatkaan sielu ei silti nukkunut vaikka vaivoja vältettiin kokemus pelkästi korostui -:- Miksi kapeudumme sulloutuen säkkiimme turvaan toisten arvostelulta näkemättä hyötyä ja osaamatta asettua joukkoon -:- Ihminen ei tiedä aina parastaan keinoja, joilla valot syttyisivät liikaa arvostelunherkkyyttä liikaa sitä, mikä taannuttaa vaikka varoja, käsien ulottuvilla

Pentti Pohjola 20010103 (20010103) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu