20001228 Sävyjen kurkintaa

20001228 Joulunpyhät sivu...

Riimikynään mielin tartun sanoi peräperää vartun, vaik ei yhtään valmist kaavaa -tuotakaan, sit tunnonhaavaa. Moisii ennen vartuskeli haittaisiin kun tartuskeli, kipeät ne hyvin muistaa -jotka tieltä äijää suistaa. Annetaan jo pulmain olla tuolla menneen kartanolla, elämmehän tätä päivää -turha haeskella näivää. Joulunpyhät sivu pyyhkäs ankeaa siin hipust nyyhkäs, kyläänlähtö kun ei luonnu -vieraitkaan ei meille tuonnu. Sisar, tyttöns, hänen poika tuossa koko, jononroika, veljenseuran toki koki -en oo yksin, sitä hoki. Rannanveljel Joulupöydäs sen silt verran oltiin töydäs, muuten tutuntuttuu reitti -pyhäinyli ukon heitti.

20001228 Aika tasoitteli...

Mielensortti niuha mulla kavereiks ei äkist tulla, vetäytyvä olen luonne -jononperään, kuulun tuonne. Joskus liekki mieles syttyi se taas tiesi uusii myttyi, sytytys ol myöhäsellä -jälkijätöl, niinkuin tellä. Aika tasoitteli rinnan silti maksoi kovan hinnan, yksinäisen otti olon -paikaksensa, kotikolon. Töitä tehtiin voinninmukaan se ol ihan myötäsukaan, vanhana nyt huolta kertyy -aniharvoin iloks vertyy. Jonkinlaist silt rikkautta mielensaral, tikkautta, pännästä on tullut kaver -unohtuiksee monest haver. Pienel mielel, oma summa sävykin ehk turhantumma, huomistaan silt aina vuottaa -ehjii fiiliksiä tuottaa.

20001228 Runko kun kestäisi...

Vuosii kun niskahan mättyy oravanpyörästä jättyy, pakonkinvuoksi jo pelkäst -rauhoittuu liiemmäst telkäst. Kivut ne kestosti haittaa pilleripurkeille laittaa, tohtorin resepteil toki -haittansa miedommin koki. Ärsyi vaan unhotel sietäis tasampaa huomenta tietäis, mist tuo se löytyisi voima -oheneis mieleltä soima. Aatoksil urakkaa annan riimejä kekohon kannan, hät-apu työnä tää mallaa -eten, jos ojempaan kallaa. Runko kun kestäisi töitä auvommin nukkuisi öitä, lääkkeitten kustannus puuttuis -olema innommaks muuttuis. Jutut vaan kulkevat latui osissa hetkissä, katui, huumorinkukal myös hippu -korkeelle vetäistään lippu.

20001228 Korvaa nyt keljust...

Tervyyttä jos sitä riittää ylhäistä päivistään kiittää, antaen aatosten juosta -hilpaisten kaukana suosta. Mikä vaan nipistys haitta hetkessä täyttyvi aitta, ei tätä ainakaan mulle -tuskinpa suositan sulle. Korvaa nyt keljusti viiltää rauhaisanhenkeä hiiltää, lehtik siin unissa vääntyi -haitaksi tällaiseks kääntyi. Selkä ol aiemmin sökö vuosii jo kotona mökö, kieroa vääntöä pelkää -icciasvihlontaan telkää. Hävettää olla näin heikko toimija, nuorin tuo veikko, samoja oireit myös hällä -puhtii vaan runsaammin tällä. Riimeily tasoittaa sieluu unhottaan laittavi, nieluu, kremppoja onhan niin monii -huoli ain jonkun niist lonii.

20001228 Metsän huminoita...

Ihmis-elol omans aika siihen sisältyy se taika, ellei huomaa ajanmerkkii -talterikilt turhii lerkkii. Kokemuksist, näkemystä tuollamallil, etu kystä, voidaan laittaa hyvät hakuun uskomalla, jutunmakuun. Välil voi vaik vähän loikoo itseänsä rennoks oikoo, silmäellä pilvenkulkuu -karistellen tunnost sulkuu. Metsän huminoita kuulla onhan arvo täysi puulla, juurillaan kun tiukast seisoo -se on juhlallinen, veisoo. Lahdenlaineen välkkeen huomaa tuosta toivoo itsel kuomaa, kukkarinteisinä ahot -vatupassis, joka tahot. Elämä on hieno juttu olpa päällä mikä nuttu, nautitaan, kun se on kohdal -hyvyyksihin taatust johdal.

20001228 Yhteiskunta toimivana...

Kauentunut toisilt tieto näin se vähii kestonsieto, hunninkoiseks linja muuttuu -selkärankaa, sitä puuttuu. Omavoima eihän riitä ellei opiskeluun liitä, aivoin-avuin rima nousee -jaksaa jännitellä jousee. Yhteiskunta toimivana sellaisille auki hana, eliitinkin suunnat kohtaa -kokemuksen tasa johtaa. Näin ei orvontuntu tapaa ihminen, hän aivan vapaa, löytäin tarvittavii maasta -eroo sulkeudet haasta. Tuolleen konstit ovat käytös -ylös verho, alkaa näytös, mielen syöverit kun avaa -opastusta riiviin ravaa. Puhtia kun ilmapallos raksaa vilistäen kallos, se on sitä yhteishyötyy -eväänsä saa seuras syötyy.

20001228 Yhtäläiset perusjutut...

Toiset jkasaa painaa työtä ottamal jop avuks yötä, innostusta yhä piisaa -ahkeruuteen todel viisaa. Vähempvoimat sortuu penkil eivät jaksa lähtee lenkil, kuolevatkin nuorempina -sportit jatkaa suorempina. Yhtäläiset perusjutut aika toisiin iskee rutut, sileenä ken tuolla pysyy -olonkanttii sehän kysyy. Varavoimaa monet löytää elintoveriinsa töytää, siinähän se sitten perhe -kauentunut etäs erhe. Lapset kohta telmiit ilois omistetun tupans tilois, kaikki sujuu niinkuin valssi -häiriöttä, eessä halssi. Sinkuiksjääneet kateisina poskipäänsä sateisina, miks ei mulle onnee suotu -eturiviin, koskaan tuotu.

20001228 Kaikenlaista kekkalointii...

Elämä on jaksamista vikasuunnist maksamista, korjuunvaraa aina riittää -huomisehen toiveet liittää. Ihhimillist horjuminen hävikkien torjuminen, pyörällehän joutuu päästä -itseäsi, kukin säästä. Kaikenlaista kekkalointii josta seuraa huonoo vointii, moiselt tieltä äkkii etäs -jalkainalta, pohjan vetäs. Hiirulaisest jos taas toimii perskeet parahista poimii, jäsentäen hommat vikaan -pönkäilyitä tartteis pikaan. Juhlan-ajat liikaa mässää perästpäin vast virheen kässää, ilmapalloks muuttuu maha -tervyydelle sehän paha. Aloitetaan uusi kurssi mikspä sitä suossa purssi, järjenkanssa aukee sulut -lieveneiksee, matkakulut.

20001228 Katastrofit järisyttää...

Suomessa on onneks rauha maailmalla moni pauha, ihmiset saa tuosta kärsii -surun-eväst päivin järsii. Katastrofit järisyttää tulivuoret tärisyttää, pyssylinjoil monet nuoret -henkisesti, enää kuoret. Vastarintoi useis maissa aukkokohtii, jopa laissa, uskonsotii, alistusta -tarvittaisiin valistusta. Monet kokee, ei mee hyvin pirstottuna iäks syvin, aseeseen on pakko tarttuu -vapaus vaan siten karttuu. Noista sikii iki-viha verenkarvaist, tori, piha, kuka mittais kärsimyksen -hirvitysten järsimyksen. Ihminen ei tuosta muutu vaik ei elost täyttä puutu, mulla ei nyt hyvä olla -jollain toisel käsis holla.

Pentti Pohjola 20001228 (20001228) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu