20001227 Pyhien puristeissa

20001227 Sais pukki jo...

Oi ihana Jouluinen aika saa katsella kaunista niin, tuo suurien toiveitten taika -meil onnea häilyvi siin. Kun kuusessa valot ne loistaa ei nätimpää olla ees voi, ajastaikaista hempeetä toistaa -kun iloiset laulut ne soi. Sais pukki jo tupahan tulla ja hapsensa harmajat nuo, on toiveeni myöskin ne mulla -käy oottajan äärelle, -luo. Aiskello se porolla kilkkaa taas matkaan kun mannuille käy, tuo pilteille jännityst silkkaa -jo joutuisast siis ennättäy. Meil lunta jo hieman on maassa ja pakkasenpaukkua tääl, ei ukset oo miltähän haassa -vaan passelin sopivaa nääl. Hei kaikki nyt reippahast rinteil nuo sivakat hangelle vie, näin aiheit ei kireäinpinteil -on höyhenenlaatua tie.

20001227 Vaikka mieltä tiukkii...

Ylenpalttist Joulua sivusmenol koulua, miten hyvyys vaikuttaa -arkitottuu laikuttaa. Emme ole yksin tääl haittaisina pallonpääl, näkisimme etumme -oikoisimme retumme. Vaikka mieltä tiukkisi hengenpuolta niukkisi, luonto lähel vilkuttaa -kymppikohdat pilkuttaa. Ain jos suree oloa perusteisest noloa, äkkii ylös kuopasta -jaksain tehoin ruopasta. Häkellytään vähemmin tutuks tullaan lähemmin, ilon olost maistetaan -kompurammist laistetaan. Naks ja niks on hollilla eikä mikään nollilla, tajunta kun heräjää -koht vaan, metkainveräjää.

20001227 Siinä sit muljailtais...

Ajoittain nupissa kolisee tyhjää elämäntiellä kun horjutaan, omissa niukois jos pelkästi nyhjää -parhain se taatusti torjutaan. Kukahan erakon oloa arvais tuskinpa itsekään tietäis sen, vanhasta muistista vastahan karvais -minähän tyylistäin luovu en. Siinä sit muljailtais silmillä toista etsien erantoi pimeään, luultavast aurinko tuonne ei loista -juttu ei sanois ees nimeään. Väärin kun lähdetty haahdella merel suunnat ne sekosi juuri niin, eipä tuot löytynyt vastetta kerel -nuhjauspuolissa ankkur kiin Pelastusryhmä vois eksyneen löytää nyhtäen kokonaan kuiville, sellaises paikaskin haraisiin töytää -osoitteet viittaa kun nuiville. Ei ole helppoa piinainen olla syön kun se sykkäilee esteille, toisien taholtkin riittänee molla -henkisest pantu kun kesteille.

20001227 Täälläkin me jaksetaan...

Kappas poikapoloista järsii taasen noloista, eikä huomaa etua -keveentyylin retua. Synnit sivuun viskataan itsee tieten riskataan, utopiat pellolle -ajanjatkoo kellolle. Täälläkin me jaksetaan laskujamme maksetaan, ollen pienest kuulolla -eikä turhanluulolla. Voitais löytää uusia sakentaen muusia, herätetään hälyä -juoksuttaen älyä. Kukin taaplaa omilla menemillä somilla, ellei sitten loikoile -surunmutkii oikoile. Ystävät nyt heippavei kuolleitahan olla ei, järjenjuoksun varoilla -paineskellaan saroilla.

20001227 Maailma kyl aukenee...

Unho syliin hupsahtaa itkunroihu supsahtaa, ellei väistä tieltänsä -kaukaa kaarra pieltänsä. Oikehia etsitään aatamia metsitään, edemmäksi ehtien -toivonkuulait lehtien. Maailma kyl aukenee esteet eestä laukenee, jaksetaan vaan ponnistaa -yrittäjää onnistaa. Jotkut nostaa sormia ettei muka normia, väistäkäätte tieltä pois -auvoisempaa meno ois. Vaikkei mulla autoa saanen juttui hautoa, yksityisest tietysti -ohemmalla pietysti. Sillointällöin välähtää ukko uunilt älähtää, elontiellä yhäkin -vaikka Joulun pyhäkin.

20001227 Kuurua voi kyllä...

Hitsin on mukavaa kynähän tarttuu kevyttä saalista pyydykseen varttuu, mielenhän lievettä tämä on -ajatemaailma rannaton. Kuurua voi kyllä nurkassaan aina mutta se onkin jo vähyyksilt laina, väännytään muualle tonkimaan -itseisenlammesta onkimaan. Lieköhän kertynyut hippuja tuonne muuttunut metkemmaks juttujenluonne, etteivät tutisis kintut nuo -päivät ne vaihteeksi iloa suo. Murheittenraahuu on hankalaa puuhaa sellaisis avuton useinkin luuhaa, omaa tuot pienuutta kantaen -jumpuranaiheita antaen. Pyyhkikää ylitse itseisenmoitteet uudet on tänäisest luultavast soitteet, varjot ei himmennä menoa -etäältä väistämme tenoa. Ruutia löytyy viel runsaasti pakist ei ole pullistus häippäissyt takist, vaik noita juoruja lennellyt -kontolle ota en kuormaa nyt.

20001227 Vedelköön veturi...

Tahto on tarjolla jokaisel meillä elämän kupruisil olemainteillä, annetaan vauhtia monolle -jatkoa saatanee jonolle. Aina jos toisten tuol takana kulkee itseltä aidoimman ehdoitta sulkee, mietitään totuutta tosissaan -ei ole pääsemät osissaan. Luulojenvallassa joutuvi nurkkaan sieltä ei pääsekään mukavii kurkkaan, hapant vaan mössöä edessään -tuolla en seisakkeel kyydist jää. Vedelköön veturi muualle meitä hyvinkin mutkaisii kulkemainteitä, jossainhan kivat ne kerällä -olojen pyydysten perällä. Sen kyllä muistaa mist metkoja löysi tuonnehan johtaa se luontaisenköysi, nauru kun täristi kehoa -oli niin vietäväst tehoa. Paiskataan alkamat pöydän ne päälle eikäpä hehkuta tippaakaan jäälle, kaverit tulkaahan koppimaan -joitakin uusia oppimaan.

20001227 Nimittä kun jutuist...

Miten tutkis toisten teot edistyksen, sekä seot, jottei antais väärää valaa -hyväinsuuntaan, että palaa. Kaikenlaista tulee mieleen asettuiksee sanoi kieleen, ottamatta tarkast osaa -heikommasthan silloin hosaa. Vastuunkannon unohtuissa sätkitään jo jalkapuissa, aivan tuttuu turistusta -huomisien kuristusta. Nimittä kun jutuist puhuu kuulostaa, et on vaan huhuu, perusteluist, niist on mykkä -ohuul oksal pakost kykkä. Tällaista on vähän peluu edestakast, hommainkeluu, otetta ei löydy mistään -lekkeriksi joutuu pistään. Etsiskellään avaimia selventäen tavaimia, kaikil et ois hyvä olla -maailman tään kartanolla.

20001227 Mikskö yhä mätän...

Selkeyt ei riimeist löytäis virheisihin pakost töytäis, mielijohteit ovat pelkkii -tuollalailla uusiin telkkii. Päänsä selveilyitä hakee etenkin kun olo sakee, ärsytteitä vilistelee -huoli kelloi kilistelee. Näitä noit siis pännä piirtää aatositui talteen siirtää, ei sen enempiä ryntöi -keveästi hoitain kyntöi. Mikskö yhä mätän sanoi neliskulmansortin panoi, tuota itseltäinkin tenkaan -hommiain kun totust jenkaan. Elo kulkee omaa latuu saahan olla hiukan satuu, muuttuu päivä keveemmäksi -olonhuikku leveemmäksi. Kaikella on kyllä rajat niitten sisäl senkun ajat, mäkiä ja notkokohtii -iloista on tuota pohtii.

20001227 Oma reitti jokaisella...

Aika ajaa meistä ohi ellei tutkistella tohi, kaikenmoisii kiemuroita -uskaltele sihtail noita. Havaitessa jotain väärää sitten vähentele määrää, valppaammaksi laittaa mielen -terävöittää samal kielen. Uskalla ei paljoi haastaa äkkinäisyys nuukiin raastaa, koulutetut yläoksal -sieltä perustellust poksal. Oma reitti jokaisella lämmin taikka kuuma hella, tilanteen on aina mukaan -sit ei säädä toinen kukaan. Laakehia näköaloi joillain, pikkuisia paloi, hengen herätteiksi täällä -kotikulman kannenpäällä. Meistä aika pian jättää unho lapiollaan mättää, tämähetki siksi tärkee -olpa älyit, taikka järkee.

20001227 En kyl hiivi...

Pinttymät on suuri riski sellainen täs ukkoon iski, yhä riimeinparis tuhrin -antain kalpeenlaihan uhrin. Tekemisentarve piiskaa kuvitelmat vähiks liiskaa, ihan pakkomielteen lailla -vastuuntuntoo jopa vailla. En kyl hiivi toisten tontil omallainkin olen kontil, jokasuuntaan tämä reitti -äärest-toiseeen äijän heitti. Muistikin se tosi lyhyt sekunniks vaan moiseen yhyt, tuosta seuraa pomppimista -kirjavista komppimista. Yritä en olla viisas aika matalaksi liisas, katumuksen harmaa seinä -lakoutunut, taidonheinä. Humputellen antaa painuu kosk ei suurempata vainuu, arjellensa kivijalkaa -sitäpä sit yhä alkaa.

Pentti Pohjola 20001227 (20001227) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu