20001218 Juupelin jukuraa

20001218 Henkisen einehen hakuisis...

Kiihtymys usein on pahasta vaikka ei johtuisi rahasta, halujenviidakko villitsee -ehdoton ei, vasta hillitsee. Monii on elossa mutkia joita noit tarvitsee tutkia, otettais selvyyttä hyödyistä -noistakin, mataloikslyödyistä. Usein tuot surua tarjolla pelkällä itsekkään varjolla, huomattais hätiä muualla -viihdyttäis siistimmin ruualla. Henkisen einehen hakuisis elämän onnenkin makuisis, tultaisiin ehjänä perille -sielu ei hetkekskään verille. Valoja joulu koht tarjoaa köyhimpii niukkuuksil varjoaa, hyvää vaan tahtoa koppimaan -sydämensivistyst oppimaan.

20001218 Meinasin moittia...

Tuleppa ilo nyt ukon tään luokse kiireisin askelin vinhasti juokse, hermoilun alla tääl tuhisee pappa -miinuksenpuolista liiaksi lappa. Lehteä postista äsken mä vartuin tyhjähän kohdassaan pelkästi tartuin, Apu ol joutunut jonnekin muual -vierahan lukijan piiloisel ruual. Erehtyy jakajat joulukuun lähel väl-aika porukkaa tietysti nähel, osaamat hommaansa ensinkään hyvin -piruisentunne täs helkkarin syvin. Meinasin moittia jakajaa täällä olhan hän paikalla, kaikkea näällä, aiemmin hesari johonkin hukkui -tuntuu et tällaisist kertyilee tukkui. Hiivattisoikoon nuo erehdyshommat järjestiit ukolle ärsytyskommat, sietämispuutetta, omaani moitin -harmaita haivenii lisää taas voitin. Onni, et hengissä sentähän ollaan rauhankin mietteitä viriää pollaan, kunhan tuo tasaantuu lisää viel mieli -unehtuu kokonaan vastaisenpieli.

20001218 Tarkempii pitäisi...

Ylen on kireä mieli nyt mulla aikakauslehti ei näppeihin tulla, postissa varmaankin sotkivat suunnat -sam ehkä nimisel laittoivat muunnat. Kalenter lisäksi Avussa tässä moisest viel kohommaks äityili rässä, joku saa nauttia aviisin annist -virheellätehdystä kotihinkannist. Tarkempii pitäisi jakajain olla ottaa tuo jemptist, et riittäisi holla, äkkisii voimia luultavast muas -siksi ei lehti nyt oikeas tuvas. Väkisin kirous sihahtaa täällä on noita harmeja kaikkia näällä, joku voi sujuuttaa omaansa laukkuun -pelkäämät tuota, et tilaaja haukkuu. Monis on mutkissa oikea tieto venyttyy pakolla ukolla sieto, lehti kun laatikkoon kopsahda eipä -se on kun suusta ois siepattu leipä. Unehtuu varmaankin uutena vuonna jos edes silloin ma lehteni luonna, pikkuisii juttui nää useenkin mielest -enhän vaan hetkessä unhoile, pielest.

20001218 Sivusta seurannut...

Työtä jos häiritään tarpeetta suotta väärästi laskettu vesihin nuotta, ei siitä kellekään tipastkaan hyötyy -huomisen eväst vaan ennalta syötyy. Pitäis vaan kiintyä omiinsa toimiin etsien aktiivist sävyjä loimiin, ilman et toisia tyrkyllä aina -jatkumost häirinnäst kertyilee laina. Hitsisen tärkeitä toiset on mielest löysäillen kantoja omasta kielest, puuha on puuhaa, ja höpötys poikki -tällailla edistys virkeemmin loikki. Sivusta seuraillut tuota oon vuosii itse kun en ole tipastkaan kuosii, asiat monil vaan jonoutuu silleen -eivät ees tahtoisi muutosta milleen. Ulkona kävelles kännyä korval höpinäluontoista lööperii sorval, ompahan outoisentuntuista puuhaa -ilmankin selviäis moinen tuo, huuhaa. Joulun jo kellotkin kohta ne kaikaa sehän se seesteistä, rauhaisanaikaa, riitetään itselle, sekä myös muille -löydetään naurunkin kureisii suille.

20001218 Erheitä sisältää...

Yksin jos asuisi synkässä korves ei tulis meiskattuu kiukkua torves, hyödyt ja haitat ois jemptisti tasan -näistä sen kokoisi saantojen kasan. Purkuista tilaa ei läheltään löytäis omaansa pienuuteen, siihenhän töytäis, jaksaisko sellaisen reppua kantaa -myöntöä itselleen tipastkaan antaa. Toisilta tukea yhä mä vuotan vaikka niin ilkeäst huolia tuotan, ottaisin osani oikealt hyllylt -siinäpä säästyisi, katuma myllylt. Erheitä sisältää toimeni monet osaa en hoidella yhteisten konet, rahinaa, pärinää, sitäpä aina -mukavansorttinen hetkilt vaan laina. Näin ne on kertyneet elämän eväät virheistenpuolella, monetkin keväät, onneksi kynällä piirtelen viivaa -sehän on turhalle, täytteisenhiivaa. Anteeksi suokaa mun mutkainen matka enpä noit haittoja vastuitta jatka, uskokaa ukkoa, raskasta taakka -kaikkien pahint, jos ikuisest raakka

20001218 Ennallaan olo on...

Impulssi-ihmisel omansa huolet haavojais silloisest useinkin nuolet, ärsytyskynnys ei venyvä yhtään -joutuvi tyhjiä pyydyksist nyhtään. Ennallaan olo on kevyintä meille ketkä ne joutuneet avuitta teille, levossa pelkäskin kompia riittää -virheisten vastuisiin tiukasti liittää. Avattais syömmemme ilojen tulla toiveita tuollaisii myöskinhän mulla, osaamapuoli vaan jarruaa vastaan -haaverinsorttiset heijaavat lastaan. Kielellist harmia toisille tuotan vaikkakin anteeksi antohon luotan, jokunen piikki voi pitkäänkin kipeil -ehostuskursseille joutuis täs ripeil. Mikshän oon tällainen huolientuoja tarkast sen tietäisi pelkästi luoja, hän ei kyl noteerais ininäinmäärää -kun tässä yhäkin jatkelen väärää. Huomaan kyl milloin on kontturit ojas pelkästi itsekkäänpuolehen nojas, tässä juur jäykkänä apua tarvin -suttuisenpuolista, ettäpä harvin.

20001218 Toisten kun tekemä...

Hermot mul tiukkailee erittäin vähist oikea keino, et kaukana lähist, sivuisel raiteelle junani mennyt -liikkeellelähtöä uskalla en nyt. Toisten kun tekemä aina ei mieleen siitäpä seuraust koituvi kieleen, anteeksi parasta tosiaan pyytää -nunninta yhä kun sielua hyytää. Risteilee mietteet ne ylös ja alas karahtaa välillä sulalle jalas, usein ei haittoja edes noit muista -silloin ei sekundaan varpaatkaan luista. Esteitä tokipa ukolla riittää lakoista laihoa, sitäpä niittää, antaen surujen mukanaan viedä -ratkaisuu tuohon ei ikuna tiedä. Joku ain harmi on ylitse toisten etäälle pyrkisi parista moisten, sisaruslinja kyl valoa antaa -kuormia kevyympi ehdoitta kantaa. Illassa ollaan tuon iänkin verran kohta jo polvillaan edessä herran, tultaisiin tolkkuumme ajoissa täällä -voitaisiin parhainta jop olla näällä.

20001218 Maaseudun hiljaisuus...

Totunta kaventaa ihmisen sietoo eikä oo välttämät, puhdasta tietoo, sydämen äänikin rauhaansa vaatii -kapoisen oloinkin, toiveensa laatii. Olispa yhteistä näkemyst riitost sellaisen runsaasta kertyisi kiitost, menemä antaisi mietteille aikaa -kuunnella joulunkin kellojen taikaa. Maaseudun hiljaisuus puitteittaa hyvin että voi kertyä näkyvil syvin, iloista mieltä ja voimaisenpuolta -arkisen oleman suunnalta tuolta. Kaikkinen itsekkyys unohtaa hetkeks sovittaa askeleens kepeeksi retkeks, ystäväihmisten avulla toki -hienoja fiiliksii menoissa koki. Ei ole talvea meillä viel täällä pimeys lepäilee kylämme päällä, saattaapi jouluna löytyy jo lunta -ainakin useet siit näkevät unta. Liukasta lauhalla, lumisel raitil kaatumakipeitä useinkin maitil, varovaa olentaa pyhien alla -toivosti toteutuu tällailla malla.

20001218 Ihana maahan tää...

Joulu on lähellä, lumi viel puuttuu ehkpä jo aatoksi kinoksiks muuttuu, ihmeisen lauhaa on riittänyt täällä -kustannussäästöä tällaisel säällä. Lampuilla, kynttilöil pimeimmän torjuu loput sit hapuillen edemmäs horjuu, mustasta maastakin nautitaan kyllä -hengel kun päällänsä sietoisen vyllä. Pohjoises paukkuvat tunturein kupeet siellä on avaraa, siellä on upeet, tanssivat taivaalla revonkin tulet -kaamoksenkynsissä tietäis kun kulet. Ihana maahan tää kotoinen Suomi ei ole nurkalla edessä puomi, ylempään suuntaan kun matkata alkaa -saa siinä viuhuttaa pitkästi jalkaa. Kesällä laineitten liplatust näkee somistaa kukkaset ahoi ja mäkee, honkienhumina korvessa soittaa -ihminen palkintoi itselleen voittaa. Rantojen katveissa huvilat nukkuu käkönen kuusikos somasti kukkuu, tuota nyt vartoilaan talvi se ensin -aatoksin hätäisin edelle lensin.

20001218 Peltoa kyntää ja kylvää...

Yksi on elämä kullakin meillä monilla tärväytyy olemainteillä, kuka on fiksu, saa palkkion tuosta -ettäpä viitsinyt hakien juosta. Makoillen puhkee ei ruusut ne kukkaan harmaata helposti lisäytyy tukkaan, käynnistystaitokin häviää päästä -orpoohan kukaan ei unholta säästä. Iloa pitäisi muistella hellii sen aina kupeilla yrittäin kellii, on siellä toisiikin samoissa aikeis -laatuisenpuoli ei varmasti haikeis. Peltoa kyntää ja kylvää sit pitää tuollaises sorjasti laihoa itää, huolella tehty on puoliksi voitto -siinähän helisee somasti soitto. Etsitään avainta omaamme mieleen loivaisenpiirteisii sanoja kieleeen, näinhän ei sammakoi suustamme hyppää -vähätkin vänkimet sivuisiin nyppää. Ainaista hakua muistaa kun jatkaa elämän röykyt ei topuliks vatkaa, kiitoksenkohtia kertyilee jonos -on siinä vipellyshalua, monos.

20001218 Luontoa katselles...

Ihminen tarkoittaa jotakin silloin herkällä mielellä ollessaan milloin, vaikka se näyttäisi, pelkkää on rauhaa -puseronsisällä tuntoja pauhaa. Jokainen meistä ei taitane maaliin vaikka ois intoa kertynyt kaaliin, näteimmist koskaan ei hituukaan peril -haaveina jäänevät tuototta keril. Ei noista kuvitteist eeposta löytäis arkisenharmaaseen äkistpä töytäis, rooleja annettu luontehen mukaan -parhaimmil tietysti, myötäisensukaan. Luontoa katselles käsittää alkaa vesienrannoille viedessään jalkaa, ihmeen on kaunista näytille tuotu -kenet tän ihanaan paikkahan luotu. Muistaako useinkaan tuollaista miettii hiki kun päässä sit pakertaa tiettii, silmät on ummessa hyvien kohdal -kivoin ees muistojen, aatoksiinjohdal. Suloista kesä, ja talvella lunta eletään melkeinpä, kuin oisi unta, läheiset ihmiset, tavoitteenpäässä -miten siin sydän ois kuurassa, jäässä. Pentti Pohjola 20001218 (20001218) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi

Pentti Pohjola 20001218 (20001218) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu