20001215 Mielijohteitten matkassa

20001215 Mielikuvain mylläköitä...

Vaikka omii murheit sorkin avaan myötäistenkin portin, sillä saral olis iloo -synkeys vaan tuota piloo. Yritän kyl kuopast nousta viritellen toivonjousta, kavereist kun kauas kuljin -tehokkuuden uksen suljin. Jouduin takamaille tuonne harmautui siin jutunjuonne, tahto pikkusest se jäässä -monet kuvitteet kun päässä. Mielikuvain mylläköitä rajoitteli arkitöitä, hyödytöntä, sanois joku -sulla karkaa turhiin poku. Tällä löydän itsetuntoo olkoon vaikpa rapakuntoo, sitä sitten pönkäil tarvii -möllöoloo, varmaan harvii. Riimeihini sanoi mätän kaikkinaisen tuumoon jätän, suoraan pollast paperille -liputan mä yhä sille.

20001215 Ihmiset ei ukost...

Yhä viitsin omist kertoo itsekkyydel eihän vertoo, kun en edes toisist tiedä -meikää eihän raitil viedä. Pelkäst päivälehtii selaan telkkartuijoo, itseen kelaan, sitten tietokone vuottaa -usein harmaita kyl tuottaa. Sinuiksi ei moisenkanssa epätiedost riittää tanssa, luovuta en ihan vähist -tykkään monenmoisest lähist. Ihmiset ei ukost piittaa siirtymähän sivuun viittaa, aatokset vaan rullaa päässä -ei täs täysin hengelt jäässä. Kuvitteluist tulee voimaa heikko taso silti soimaa, yrittäen, ois jo taitoo -tuota, hyväksynnänaitoo. Ei näil tiedoil aukeis portit ylen pienisilmii kortit, sen on verran sisuu hyllyl -tarvevoimaa, riimimyllyl.

20001215 Ostanut oon tekniikoita...

Seuraillessa toistentoimii kuinka he nuo kelvot poimii, ahistusta omist niukist -rajailuista, turhantiukist. Miks ei mulla äly pelaa omatoimi innost kelaa, jäinhän ala oksil elon -vallas, vikapäisen pelon. Ostanut oon tekniikoita taitais käytellä vaan noita, internetin yhtyys toimii -pikku palkintoi sielt poimii. Yhä riittäis lukemista edisteille tukemista, tylsä pää on varmaan mulla -värkkeinkanssa, toimeentulla. Useet kinkit eivät aukee sielunvaloks täydeks laukee, kakunpurku ei kun suju -harmaast leijuu mieles muju. Noist ei polvillens sais lysyil apui terävilt vain kysyil, sit taas mennään vauhdil tovi -kunnes taasen kiinni ovi.

20001215 PC pulmia...

Tietämisen tarve suuri monen eessä jässää muuri, eikä ovee, eikä porttii -suoraansanoin, ajokorttii. Onnetonta hommail vehkeit kun ei osaa aluks tehkeit, räpläillessä kaikki sekoo -asetukset, tööt ja lekoo. Istuu tietokoneen ääreen alkain vähäisensä hääreen, tekstinteko, sähköposti -noil kyl pärjäilynsä osti. Pankkijutut, valokuvat kaikel tälle löytyi luvat, mediankin ääntä kuulee -peril, olevansa luulee. Skannausta, tulostusta ei ain hetken sulostusta, jossakin se viive haittaa -kiukustumaan ukon laittaa. Loppuinlopuks kone vieras vanhan sisikuntaa hieras, nöyryyttä meilt kummalt puuttuu -asiat, ne alkuun juuttuu.

20001215 Odottaak edessä...

Sydämens ohjeilla kulkea koittaa parhaisen paikkansa elämäs voittaa, erheitä väistellen, ystäväinturvin -ohittain tietysti haittaisenkurvin. Edeltä koskaan ei mistäkään tiedä tutustuskierroksel kun sit ei viedä, millaisten tähtien alla tääl kulkee -vuosienpitkin vast mappiinsa sulkee. Odottaak edessä myrskyiset meret pelkoko seisauttaa haitallaan veret, arvausleikkiä suurelta osin -palkkionpuoltakin luvassa tosin. Miten me lapsina pääsimme matkaan omilla eväillä jouduimme jatkaan, löytyikö ystävä kallehin sieltä -joka se tukisi horjuja tieltä. Tänään jo käsillä olojensuunta vaikeaa väännellä toiseksi muunta, henkistä runsasta ainakin saatu -olemat eteemme leppeinä kaatu. Paljon jäi toiveita käytöttä tähteeks anharvat sektorit pulppuili lähteeks, näkemäpuoli kyl talteillut hienoi -sydämensektoril, läikkyillyt vienoi.

20001215 Yksinolo raassii...

Elämä on suuri erhe jollei lähel asu perhe, kaikki ei oo silloin kohdal -hunningol vaan menoon johdal. Perusteet jo sanoo järki omaansuuntaan tässä kärki, älkää hitois hyväksykö -käymällä se lajin tykö. Yksinolo raassii mieltä karheuttain samal kieltä, umpitunnel etusijal -lähtökohdat, ne jo vial. Valinnat ei aina omat suunnitteet voi olla somat, näinkin kylmyys henki jostain -hyväuskoiselle kostain. Leikinvarjol näist voi haastaa itsemoitteit esil raastaa, toki huumori se auttaa -kipeitä kun mieleen lauttaa. Ilman toivoo, eihän jaksais potut pottuina se maksais, orvoimmalkin läheisturvaa -sinne hädäntullen kurvaa.

20001215 Ilmeet paljastavi...

Ylimieltä ei saa suosii se ei koskaan nykykuosii, joka tahtoo sillä mennä -eipä leija rennost lennä. Tietoa vaik pänttäis päähän sydään ei saa käydä jäähän, anturit on siihen luotu -havainnointi, tutkaks tuotu. Ilmeet paljastavii yhä salassa ei kukaan nyhä, luulla voi kyl hyväs uskos -mielen lepäis, aamuruskos. Annetaan siis oikeet kuvat tietoisuudest hakein luvat, ettei väärinkäsityksii -suuntapuolet mieluust yksii. Havaintoja yhä tehden kääntäin ilol uuden lehden, sommitelmat käyvät toteen -joutumatta vähää poteen. Erheittä ei kyllä kukaan pelkäst siliis, myötäsukaan, temppermenttii voihan käyttää -kunhan rehellisel täyttää.

20001215 Hyvyystila pitää...

Kulkemalla järjenkanssa sujuu luontevasti tanssa, taikka sitten työtäpainain -etujans myös muual lainain. Hyvyystila pitää muistaa edelteil näil kyllä luistaa, rauhallinen olonpuoli -miten siihen pystuis nuoli. Järkevyydest ei ois haittaa täyttäis kivat kunkin aittaa, eikä sormi minneen sojois -ylpeyteen, että nojois. Vähyyttä on vaikee mittail naarmutettui, ehyiks kittail, omahyvä ainoost pystyy -heiluttamaan toisel rystyy. Ain ei tarvi myötätuulta kun jo nauruun vetää huulta, tunnepuoli eritärkee -sivussansa hippu järkee. Oppimista harrastaen himmeyttään varrastaen, löytää omistansa aina -se ei tipantippaa laina.

Pentti Pohjola 20001215 (20001215) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu