20001214 Vähemmillä fiiliksillä

20001214 Henkisest ei toki...

Rentoo ei ehdoitta omakseen miellä olhan myös vastaisensävyjä tiellä, voimienmäärät ne osoitti hiukkaa -senpähän tähtisest paikottain tiukkaa. Yhteistä kakkua hankittiin silti lähes ehk nastahan joskus jop milti, jaksoi sen vähäisen luovuttaa jakoon -eikä ees tarvetta pötkiä pakoon. Tunto kyl nykyisin hieman täs arka puuttuuhan rehkinnän antama karka, joutavanoloiseks itsensä aistii -elämän illas kuin vähemmän maistii. Henkisest ei toki tippaakaan juuri kehitystarve, se yhäkin suuri, liekö viel pätemisrippeitten perii -oletteinmuistoja lahjoina kerii. Iloa riitti, kuin huolenkilpuolta samettiin käärittyn entisist tuolta, nyt osais arvostaa kohtaansa toisin -ahkeramp luultavast nykyisin oisin. Vuosiensaatossa tunnelmii riitti kohtuisest tervyydest ylempää kiitti, aika on antanut jotenkin telmii -menneet nuo minusta, olemainhelmii.

20001214 Hyvää ja huonoa...

Sullomatyylillä riimejä mätän tarkkailupuolen sen minimiin jätän, impulssipyörteinä pelkästi rassaan -hetken vaan parissaan aikaani hassaan. Yhtä kuin lehdet ja telkkarinääri ei sitä muutenkaan liiemmin hääri, tasaisen ihmisen aivolla tuolla -eipähän kullasta lastuja vuolla. Aiempiin sijoittui raskaammat hommat toki nois viihtyili harmiks myös kommat, jotka ois halunnut etäältä väistää -mutta ne täytyikin kipeinä päistää. Hyvää ja huonoa elossa sekas ihankin kelpoja matkalla tekas, omalla tasollaan heiluili vaaka -sitäkin sorttia, liikana jaaka. Päivienkulkua rytmittää koitti vapaalla ajalla kurttua soitti, raapustain paperil nuottienkuvii -sepä se aikanaan parasta huvii. Kivoja ihmisii monia tapail huomaten, että ol henkisest vapail, täytettä löytyi ja ilookin riitti -siitäpä kaverei todella kiitti.

20001214 Ahkeruus nykyykin...

Yhteistä hyvää sit pitäisi jakaa olemainedelteet kaikille takaa, käykö se tällensä, sitä ei arvaa -luulisi kuitenkin, jossakin karvaa. Työttömyys erittäin hankala juttu osalle joukosta, luoksensakuttu, miten siin tasaileis elämänkulkuu -omalta osaltaan väisteleis sulkuu. Sitten myös heitä, jotk nauttivat tuosta erittäin helppoa kapakkiin juosta, tilata tuoppinen noukkansa eteen -heittäen pyydykset joutavanveteen. Ahkeruus nykyykin tavoite suuri näinhän se ylittyy esteittenmuuri, tunnolle vapaus rehdisti hankkii -markkansa avittaa samalla pankkii. Kehityspuolet kun piiloistaan hakee oletteinmäärähän sieluisest sakee, Suomessaololle painoa laittaa -väistäen tyylikkääst kohdalla haittaa. Iloista mieltä ja auttavaa otet siinähän sitä on, huomiseenmotet, annetaan toiveitten kuljettaa laivaa -eipä siin ihmeempää harmii, ei vaivaa.

20001214 Ihan kun pyrkisi...

Useinkin kääntyilen murheisenpuoleen vajoan turhasti tulleeseen huoleen, luonteenipiirteitä useinkin suren ruokkivaa kättäkin pahimmoil puren. Erehdys leimallist juuripa mulle senpä en kunnommaks iässäin tulle, pystytän aitoja suurella kiireel -jälkeen taas haluisin, että ne siireel. Ihan kuin pyrkisi konunsa selkään tuotakin tilannet luullusti pelkään, alukskaan arvaa ei miten sit menis -juur ehkpä silleen, et niukimmin tenis. Muutamis kynnyksis hajosi hommat siirtyili polulle surut ja kommat, yhäkin kelailen tulleita ruttui -vetäen niskahan häpeännuttui. Törmäilyluontoista, kaikkea tätä sehän ei sielua vaivoitta jätä, pelkkiä kuvitteit, eipähän muuta -niurahan vetäili äijältä suuta. Näist kyl sai henkisyys kestoista ruokaa aina ja yhäkin moisia suokaa, riimejä suoriteperäisiks heitän -oloni monttuja kiitoksin peitän.

20001214 Aina ei jaksanut...

Kipeitä tuntoja kehnous saattaa ihmisenparasta pilalle maattaa, tunnemme kukin sen raskahan painon -anteeksipyytävän, mielemme kainon. Aina ei jaksanut virittää jousta varhaisest aamuihin iloisna nousta, enemmin vikaiselt kyljeltä änkes -sehän se tuntoa syylliseen vänkes. Siltikin ehdotont paiskella työtä oli vaik millaisel hengellä myötä, leivänhän eteen sen hommansa paiski -vaikkakin laiskuus ehk terointa raiski. Hermonskin hukkasi useemman kerran syntejään lisäili, samaisenverran, eipä siis ihme, et monojaan laahaa -tuntonsa heitteitä väkiste raahaa. Nyt on jo ikäkin ehtinyt pitkään ohjeet ei muutaisi suuremmin mitkään, itse on hankittu säryt ja kivut -aristain pelkästi, huomiseen hivut. Tunnelmii muitakin löytynee kyllä julki vaan puolella, ohuumpi vyllä, ollahan oltu myös avoimin silmin -antaa sen rullata loppuhun filmin.

20001214 Jotakin sattuvaa...

Ahkeruus voimana olkoon se aina ilman ei kunnoksennappia paina, tämän kyl huomasi, luistaen jostain -olipa todella raskaasti kostain. Vaatimus kaiketi heikommal kynnys sitäkin suuremmin, moitittiin nynnyks, ei ollut helppoa silmien alla -kun se ei täyttynyt tiptopist malla. Moni kait mietti et hittooko tuosta annetaan hoppamme rennosti juosta, puhukoot vaikkapa, moittien meitä -kuljemme siltikin omia teitä. Syrjäises kylässä vahteja riitti hiemankin hataraa, moitteiseen liitti, tuumivat kaiketi, sillä ei tarmoo -miksipä annettais ruojalle armoo. Jotakin sattuvaa siinä myös minul useinkin parempaan olisin inul, tietäen omani lahoiset kohdat -parhaimmist juuripa, sivuisiinjohdat. Etsippä nuorempi rehtiä voimaa mieles ei ikuna sinua soimaa, uskallat näyttää, jot tarkkailkaa tänne -aina on suuntana, vireisenjänne.

20001214 Musta maa ja...

Ihmeellistä Joulukuuta sanos tässä enää muuta, pakkasista ei ees tietoo lämpöinen vaan seutuu lietoo. Sama juttu Marraskuussa aika, leppeätä suussa, uunihin kun tellää halkoi -ylilämmöks käydä alkoi. Tuulel vanhas talos vetää hirvittelee tätä setää, etenkin jos pakkasia -käteinyhteen hakkasia. Musta maa ja lyhyt päivä keskivaiheil valost häivä, ollaan tottuneita tuohon -harmauden saantovuohon. Räppänät ehk kohta avaa lumihanget paikal ravaa, kinoksien keskel tuumaa -ylhäinen, jo niuki tsuumaa. Lyhyemmäks jää kyl talvi vähempastein, uuninvalvi, aatella voi, mitä milloin -ikäväks ei olo silloin.

20001214 Saalistakin jonkunkerran...

Lama iskee aika-ajoin muistuttain, et meno rajoin, vääntäis toiveist virta pois -yksinkertaa silloin ois. Vaan kun pitäis jotain toimii niukkojansa talteenpoimii, olla pelkäst eihän saa -siinähän jää aidantaa. Kateiseksi muuttuu mieli vihaisia latoo kieli, miks en etevämp mä oo -tolloon niinkuin täysi koo. Saalistakin jonkunverran onnistusta, himpunverran, eik se riittäis malliks tää -viimeisekskö jonos jää. Olet saanut säkin eväät turhasti vaan hukkaan leväät, untakohan moinen on -haittaisistko, onneton. Työtä tehty pitkii vuosii lepoahan nykyy suosii, miksi väkist yrittää -jonninjotain, pyrittää.

20001214 Kirjaisen mukaisest...

Sorvi ei pyöreikse tipankaan vertaa pelkkiä olemii joutessaan kertaa, ikää tuot kertynyt housuihin -voimatont vapinaa nousuihin. Ukko kun istuksii tietkoneen ääreen meinaten hoidella jonkuisen hääreen, vehje ain omaa se mieltänsä -näyttelee pahainen kieltänsä. Miksi sä torvi mua räpeltää koitat itselles pelkkiä kiusoja voitat, oppimiis nöyrästi tarjoan -uutuuksii ehdoitta varjoan. Vaikka kuin tuijoilis kirjojensivui ohipa oikeista harmisest hivui, kelhän nää paprut on värkätty -ylisel järjellä tärkätty. Kirjaisen mukaisest vaikkapa sormeis ei pysy tippaakaan halutuis normeis, hitsiäk pitemmäl yrittää -taatusti jällehen tyrittää. Pysyile pappa vaan omalla osal äläkä häippäile liikojenposal, vanhoilla avuillais vippaile -kuormias totutust kippaile.

20001214 Nuorempan pitäisi...

Useitten juttujen sivuitse kulkee liian kun vaikeaks ruveta julkee, netinhän puolella erittäin -suuremmit tiedoitta varmaan jäin. Kokemus näyttänyt pitkäistä nenää useille selkeät, minulle tenää, yksin kun reissannut tielläni -paikkansa arvaten hielläni. Nuorempan pitäisi tekniikka oppii henkisii herätteit intona koppii, mitä nyt enää näin, setämies -vähänpä perusteist tämä ties. Istuksin siltikin härvelin ääreen saahan ees aivoille joltisen hääreen, yhteys toki se makselee -ukko silt riskimmin jakselee. Joku jos näyttäisi, teeppähän tälleen oikeille laduille erehtyis välleen, alkaen olentaans kehua -näytellä pikkusest jehua. Oppi ois juuri se laukaisunuora peräänsä alkaisi väläys suora, tällailla päästäisiin eteenpäin -suruks vaan osatta syrjään jäin.

Pentti Pohjola 20001214 (20001214) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu