20001210 Pilkahdusvaloja

20001210 Soutelen muistojenlahdella...

Iloinen sydänhän mulla on vaikka tuo henkeni levoton, useinkin kärryni nurillaan -osittain pelkästi kurillaan. Pienoista vipinää pollassa ettei ain tarkasti hollassa, huolta en haluais tuotella -ihmisiin täydest vaa luotella. Vaikka on hommailu syrjässä eihän täs murheitten nyrjässä, melan vaan koliaa esitän -tarkoitusperiäin vesitän. Soutelen muistojen lahdella harmiksi paikkaa ei kahdella, tuolloin ois vipinää torvissa -palavankiireistä sorvissa. Kapee siis sektori esillä uitella mietteitä vesillä, riimeiksi väkisin puhkeaa -ei kyllä ripustkaan uhkeaa. Näitä ois tuhotta tarjolla pännän sen pyöräilyn varjolla, ajatus monastkin hukassa -loppuiset soinnut vaan kukassa.

20001210 Kaikkena massana...

Liikaa kun riimeissään löpisee yksiä samoja höpisee, ei pääse ikuna pinnalle -jää siinä taakkoja rinnalle. Eikö tät voisi jo lopettaa itseä senverran opettaa, kuljettu polku kait päässänsä -henkinen horkka se jäässänsä. Omuutta ehkpä näil tarkotan arkista ikävää karkotan, kynään on miellettä pakosta -eikä ees puhetta lakosta. Kaikkena massana esitän laadun siis hyvyyttä vesitän, en pane tavuukaan sihdille -sehän ois myöntöä pihdille. Aatoksin pelkästi rentoilen turkasen nuukasti hentoilen, ne ovat yksityistavaraa -käyskellä omuutta avaraa. Rajailu tässä ain pulmana järkeilyn etäisnä kulmana, siitä vaan, pinnalta pyyhkien -omimmat nurkassaan nyyhkien.

20001210 Untuva-aatoksii...

Nyherönpolulla useita esteit senhän jo sanoivat vanhat nuo, pitäisi löytyä rautaisii kesteit -etteivät pilkat ne kävis luo. Toisille luontaista, hoksata välleen kaikki et asettuu kohdalle, moista voi käyttää taas uudesti jälleen -huolien hiitehen johdalle. Untuva-aatoksii kellä on päässä sisäntää sekulist huomenta, erittäin useesti rohkee viel jäässä -arvatunnäköistä tuomenta. Piristysruisketa pitäisi käyttää hypätä hillittä sängystä, minä oon meiltä, se puolikin näyttää -irrota naureksein vängystä. Mitenkä maisemat muuttuvat kivast iloo kun kasapäin tarjolla, jälleenpä ottelee oikeesta rivast -pientäkään paikkaa ei varjolla. Aina voi asettaa hyviä mappiin pelkäämät piruukaan, hittovie, näinhän jo tullut tuot etäisyyt klappiin -sileenä siintävi uusis tie.

20001210 Oommek ees tutkineet...

Vanhuudensuunta on tiukkaa ja tarkkaa siinähän pitäilee venyttää markkaa, joka koht euroksi änkeilee -lompsasta kauemmaks vänkeilee. Kaikkia tukkoja ikä siis tuottaa eikä voi huomisenpäiväänsä luottaa, ilokin käynyt se veroille -tarjonnut paikkoja eroille. Uusia kipuja haalitaan jostain lääkkehet toimivat tuollaisel kostain, valtavan pitkä on penni tuo -mikä se rauhan vast sielul luo. Tehtävät toimitta jääneet jo vuosii liikaista helppoa mieluusti suosii, uskoen, näin se on määrätty -asiat kohdal jo häärätty. Oommek ees tutkineet parhaitten puolta suuntaa, jos ei olis, kipua huolta, monia arvoi siin piilossa -kun ei tuot avainta siilossa. parempii kyllä, jotk taitoisest toimii aina sen extraisen handuunsa poimii, tuohan on noilla jo luonnostaan -itse täs muruja pelkäst saan.

20001210 Omainsakanssa kun...

Iloinen mieli vois lupia antaa hälle, ken turhia taakkoja kantaa, eikä nuo hermot niin soivia -aika kun alkaisi loivia. Syntejään ihminen omia miettii yhäkin tulee sit, kelvotont tiettii, kiukku vaan liipaisuu varttuilee -anheanoloon kun tarttuilee. Lähdettäis luontoon, sais paineita vähiin siellähän tutustuis muunlaiseen lähiin, löytäen sopivii toimia -antaishan uusia voimia. Omainsakanssa kun temmellys jatkuu sehän on sielulle, hävikinvatkuu, uskallus käynyt siin levolle -vietäisiin heiniä hevolle. Kolhon jos leiman saa sielunsasyrjään alkaa viel kehnommin päivissään nyrjään, rukoushetkiä tilalle -ei enää tulevat pilalle. Varmasti mukavaa jossakin jonos kunpa vaan liikettä piisaisi monos, etsijäl tarjotaan helmiä -kelpais siin väsyneen telmiä.

20001210 Tosin ei ennenkään...

Lähtöjään taida ei kirittää pyydyksii jemptimmin virittää, kun on tuo holtaisuus hukassa -roskat vaan rehoilee kukassa. Tosin ei ennenkään mallilla liiasti löpryä sallilla, ojahan ohjasi, pakana, -kivat ne lukkojen takana. Silti viel joskus mä hymyän enimmin kyllä tuot lymyän, lehtiä lukies naurattaa -arkinen pelkästi aurattaa. Hyvii on siltikin kertynyt moneenkin suuntahan vertynyt, tarkoitan, niukinta saalista -pilkankin löytänyt maalista. Kehumaank rupeilee ukko tää vaikka niin etäälle aina jää, jos ei oo toisia kieltämäs -heppoisenhommaksi mieltämäs. Repus kyl raahailen huolia elämän himmeitä puolia, mielkuvain kanssa täs kurvailen -huikulta syrjäänkin survailen.

20001210 Maailmaanähneitä...

Kirjoitusköpöäin sureksin omaani vähyyttä nureksin, löytävil aivot on terässä -ei ehdi hitainen perässä. Maailmaanähneitä, juuri niin sepä se merkitsee onnee siin, älyisensaroilla hiippailleet -perehdyskeinoja liippailleet. Olis se kivaa jos taitaisi tumpelontunnut ne aitaisi, viskaisi kinttua kesälle -päästessään oravanpesälle. Uneskaan riitost ei osaisi piloille jotenkin hosaisi, väärien arvojen käyttäjä -tyhjällä, kuoppainsa täyttäjä. Hoputus nuijis vaan matalaks läheiset kokis sen katalaks, turha silt osoittaa sormilla -kirveelkään pysyis ei normilla. Vähällä kun se on mittansa epäilys tärkeä vittansa, läpsyä vainenkin hopalle -ei käydä moisista topalle.

20001210 Kaikkia sopii näit...

Yksin on hieman kuin säkissä jollaises tuntojen häkissä, pitäiskö ehtiä junalle -saadakseen poskia punalle. Kaikkia sopii näit tuumata henkisenkanttia tsuumata, roponsa yhteisiin kiikuttaa -enemmän koipiaan liikuttaa. Aiemmin tullut on stoppeja osannut ei noita knoppeja, ilmaisi itsensä väärästi -toimeili muutenkin jäärästi. Rikkaus kaukaa se kierteli tietysti haittana hierteli, useesti otti myös pakkia -sovitti virheistä takkia. Luulemain tuulet ne ärjäsi orpona parhaiten pärjäsi, joukossa kertyili nenälle -eittämät totutti tenälle. Hitaasti askeltaan sovittaa elon noit ryppyjä lovittaa, kaipaillen siltikin helmiä -olis nois mukavaa telmiä.

Pentti Pohjola 20001210 (20001210) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu