20001204 Riimirirojuja

20001204 Paljosta ajasta runsaus...

Sanoi täs paiskoilen toistensa perään mieleni uummenist sellaisii kerään, enempään minust ei todelkaan ole -luultavast kenenkään laatui en pole. Tällaista vellontaa puseron alla järkevänkäytöille, enemmil halla, mutta kun viisastuun näillä en pyri -omahan häpeä, jutut jos tyri. Paljosta ajasta runsaus johtuu hakeilee pienistä hipuista lohtuu, selkeenpää lankaakaan näistä ei tapaa -keinojenvalinta, ehdoitta vapaa. Mätkimäl mietteitä jonossa ulos unohtain auvoisest, kutapa tulos, jospa noit jaksaisi enemmän seuloo -siistimpää takkia silloinhan neuloo. Huolit siis antelen kynälle vallat vaikka tuos vilistäis lähellä kallat, kunhan vaan loput ne sointuina aistii -sisältää niiltäisilt osilta maistii. Näit kyllä kertynyt päivittäin melkein ahtuudentuntua tehosti telkein, toki ois ihanaa osata runoo -harmiks vaan tällailla kokohon punoo.

20001204 Moni ei huomioo...

Tärkeää aina ei, mikä silt näyttää kunhan vaan rauhaisuus päiviä täyttää, elämän edelteet vaihtelee suurest -lähtien kuitenkin, yhdestä juurest. Moni ei huomioo kiinnitä tuohon vaikka jo olenta valuisi suohon, ennemmin etsiksii kulkuunsa helppoo -unehtuu vaivoit siin, toisienjelppoo. Joka ei liiku, häl niukasti aitoo suomeksi sanottun, puutuilee taitoo, mikä on tietysti hankala juttu -olemainkyljessä sijaiten ruttu. Vanhaksi moisilla, noillakin karttuu enempää osais ei tulevilt varttuu, kytkimenluistoa, olonsa parhais -tietänsä untelontyylisest marhais. Sekaiselt vaikuttaa aateltu tulos kait tässä ytimest jättyykin ulos, päällisinpuolin, ja syvemmält sieltä -oiottu virheisil, kipeistä mieltä. Arki meil sanelee viimkädes ohjeet tuleeko kivoja, taikka nuo sohjeet, nöyrinä vartoillaan huomisenhuolii -saattaa myös sisältää, iloisenpuolii.

20001204 Jos olis ollutkin...

Helpolla täällä on elämäs päästy suuremmilt rettelöilt joltisest säästy, omaa ol syytä, kun paatti se karil -tällainen kohtalo useesti aril. Jos olis ollutkin purkivaa voimaa miten siin itseään silloisest soimaa, vaan kun nuo eväkset jotenkin niukat -olemainohjakset, kohtuisen tiukat. Etteikö näin olis todella jutut aikuisel ihmisel, sellaisiin kutut, mikä on mennyttä, hitsiikö tuosta -kerkeemmin ois pitänt aiemmin juosta. Monia nähty tään elämän varrel sellaistkin sepelii, henkisyys karrel, vikpäitä turha on yrittää löytää -omihin luuloihins äkkiä töytää. Rikkaus suuri, kun tervyyttä riittää kännyjä yhtehen sopii siin liittää, vähälkin ihmisel kivoja muistoi -astella menneitten rikkaita puistoi. Omaa ei luonnetta vakaaksi saada toki tuon puutekaan kamaraan kaada, niinkauan mennään, et eväät on lopus -hyvillämielinhän silloin jo, topus.

20001204 Lähtöjä laittaen...

Silloin kun huomisen tiellä on esteit tarvitaan pikaisest uusia kesteit, apua ei pidä ikuna möykkää -lisätään omissa enemmäks höykkää. Väsynyt mieli on ankkuri menoil altistaa ehdoitta kaikille tenoil, mishän se pirtseys todella luuraa -heräjä äkkiä, seutuja kuuraa. Aikojensaatossa pölyjä omii kuin se ois tuollaisist, ottaen lomii, huomaten päivänkin paisteisenpuolta -eikä sit kannella, ikuisest huolta. Lähtöjä laittaen uusia pyssyyn potkaista ruuhtamme myötäisensyssyyn, eiköhän esit ne selkeile tälleen -riemunkintunteita rinnassa välleen. Hitsiäk huokailee, minä oon huono eikä tuo miellytä edes tää kuono, ryhtikin kumara, silmätkin pälyy -oiskohan niukasti löytynyt älyy. Itsensä tielle jos esteitä mättää parhaansa käytöttä tietysti jättää, tähän ei siltikään sorruta kuunaan -aletaan kiillommaks oloa puunaan.

20001204 Vaikka ois toiminut...

Omasta puolesta puhua pitää varmuutta siitähän huomises itää, aina jos nostelee käsiä pystyyn -kankeus iskeilee älyisen-nystyyn. Vaikka ois toimut teräänsä vailla monesti melkeinpä rajaisil mailla, korjaustarpeensa myöskin sen tietää -neuvoja tietysti pakkoista sietää. Tuloshan näyttää ain jonnekin suuntaan siitä vaan kulkua ehommaks muuntaan, kaikkien kuoppien ylitse hyppäil -omiinsa siivoten nätisti ryppäil. Ellei oo yhdelkään ihmisel tärkee sivussaolossa rutkasti järkee, kunhan ei haasteista kaikista luovu -toisien arvioist, pelkoisest juovu. Jokaisel meillä on etumme kyllä guinnesinkirjaan sit vaikka ei yllä, nähtäisiin hämärän taaksekin noissa -olles vaik pelkästi, omassa koissa. Sietämiskykyä nyhdellen esiin ruuhtamme ohjaillen selkeisiin vesiin, onhan ne merkitkin kartoilla varmaan -pilveksenpuolla vaik mentäisiin harmaan.

Pentti Pohjola 20001204 (20001204) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu