20001203 Joulukuun alkua

20001203 Kuka näist kiinnostuis...

Vähään kun juuttunut vuosienmyötä kohtuulkin tavalla elo jo työtä, yksin täs oltava tottavie -harmaana häämöttää edessä tie. Usein oon kysellyt puuteistenperään miksi vain sekundaa kassiini kerään, eikö jo aiemmist opittu -nurjalla tavalla kopittu. Toki on kivaakin jolloisest tullut siinäpä samalla kuvitteet hullut, joita ois turha ees selittää -hömpötysluontoiseen telittää. Kuka näist kiinnostuis, vähäisen menoist etenkään tippaakaan, tulleista tenoist, itse vaik tärkeinä pitänyt -hitaasti oraalle itänyt. Eteväinpolut on täytisii heillä joilla nuo aivonsa leikkaavii keillä, maatiaismielellä kateinen -silmistävaluvaa sateinen. Onhan me saatu tuon ansionmukaan suhteessa todella vääräst ei kukaan, tämän kun muistaa niin heippavei -kiitoksenladulle kynnyst ei.

20001203 Kärryt vaan kolisee...

Usein ei älyä omaansa parast riippuu vaan vähäisten tietojen varas, tuntemat suurempii tuskia -eikä ain ymmärrä kuskia. Kärryt vaan kolisee olemain uris tahto ei tarkastiottaen kuris, sellailla seikkailla halutaan -vanhoja kuluja kalutaan. Onni on monilla etäinen tuttu miten sen seuraan vois ollakaan kuttu, silmääkään sinne ei räpätty -tietoisenkuvia näpätty. Huojuvaan pelkästi tähtäys riittää kapeaa lakeista leikkuri niittää, emme voi odottaa suuria -vähiskin tarvii jo tuuria. Monesti unohdus mättäytyy tielle eikä käy itua enemmäks mielle, vaikka sit kyynelil kastelis -roikkoisel tyylillä astelis. Etsitään siltikin toivoista sorttii hiippaillaan hiljaisest kohti tuot porttii, joka on matkamme määränä -palkintosorttisest hääränä.

20001203 Muistamal, miten on...

Ihminen yrittää selvitä aina vaikka tuo elo on pelkästi laina, ylhäältä jokaisel annettu -hyvällähyvyyttään kannettu. Ylpeys kostautuu matkan sen varrel sielu voi hiiltyä totisest karrel, ellei me vähyyttä muisteta -koppavuut tieltämme suisteta. Halu ei aina se paljoihin riitä jollei tuon kupeeseen järkeä liitä, annettais yhteisten hoitua -kaikkiseks parhaaksi koitua. Muistamal, miten on ihanaa elää syömmes kun toivoa uutta sit helää, tulvivi tunteita mielehen -hempeänsanoja kielehen. Omaansa polkua tallata jaksaa monina kivoina, palkkoja maksaa, kunhan sil siunaus annetaan -lyhteemme kekohon kannetaan. Kulkevat vuodet ne täyttymäintoiveis riittämiskykymme passeleis hoiveis, arvaamii siinhän ei tarvita -jos vaan ei nöyryyttä harvita.

20001203 Entisestään tunnen tuon...

Nyt on selkä kipeä täst ei vaivast lipeä, aknanpesust tuli tuo pyytämättä kertyi luo. Mopoakin lutrasin kurattomaks sutrasin, Virojoel kuleksin eväst reppuun suleksin. Entisestään tunnen tuon kyyrypuuhain ärseenvuon, vaan ei muista hetkittäin sikspä ansaan taasen jäin. Tässä täytyy lötköttää pedillänsä pötköttää, joku päivä kukaties reippahampi äijämies. Syksy tarjoo vaivoja ylsityttää kaivoja, ota haltuus, määräilee kaikkee sotkuu hääräilee. Joulu pian ovella toivontuntuu povella, iskias saa karata paikkans muualt varata.

20001203 Jokaisel ei sisua...

Potkunkanssa toimimaan manteleita poimimaan, ettei itku sakene ilo kauas pakene. Pelimiehet osaavat taitavasti hosaavat, siirtäin vaikka vuoria menestyst noin kuoria. Jokaisel ei sisua etsii kunnon nisua, löytää uusii lähteitä kammoksuen tähteitä. Matkanvarrel sitkistyy vuodet kun ne pitkistyy, ohes olon kirous hiipuvaa et sirous. Lähtöjä vaik tuumailee nollanpyöreet tsuumailee, hitsivieköön hukkia polkein mälsäst rukkia. Holtitonta metsitään uusi alku etsitään, sitten viuhain menolle käsiheilut, tenolle.

20001203 Uupumus lannistaa...

Ihmisen tarvitsee harmeja sietää elonsa matkaisen varrella, omansa oikeus sepäkin tietää -ettei oo henkensä karrella. Luopumusaatokset, sihtiä vähii tuonhan jo käsittää järjellä, vuotetaan yhäkin ihmisenlähii -ei olla teräisten kärjellä. Uupumus lannistaa vankankin mielen siksipä ryntäile rentoihin, hatikapskeinoilla välttelet pielen -uppoudu antuudel hentoihin. Kyllä on helppo näit neuvoja jakaa itse kun pysyilee sivussa, muttei se kellekään edelteit takaa -ollaan jos omaimme hivussa. Huomenna korjaillaan kohdalleen juttui ellei oo käsraudat ranteissa, joihinkiin tyrskyisiin haetaan kuttui -tuuli et viheltää vanteissa. Elämänpoluille imua löytää vaikka jo vanhuuden housuissa, riemummin kuormittaa safkoilla pöytää -livakantuntua nousuissa.

Pentti Pohjola 20001203 (20001203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu