20001128 Löysiä

20001128 Siel aurinko...

Oi kuinka ma iloa kaipaankaan ja sydämenlämpöä syvää sä läheinen et sitä arvaakaan -mik meille ois parasta hyvää, siel aurinko lämmittäis ainiaan ja kuutamo sillalleen kantais ois mielemme iloa tulvillaan -ne tunnelmat kestoa antais. Vois reppunsa heittää sen harteiltaan ja ammentaa aitoa uudest ei nukkuisi hyvintään rokuliin -vaan tarttuisi kiin tilaisuudest, mik autuisuus oottaisi ihmistä kun murheensa esille toisi se unhoon sais olomme ankean -min parempaa sielulle oisi. Tääl harhaillaan orjuuksist kipeinä vaik onni ois askeleen päässä ja arkuudentakia uuvumme -kok rintamme hileilee jäässä, sai leppeä tuulonen viestimme me etsimme suloista rauhaa tie kulkekoon mutkis vaik suurissa -voi sormeilla yhteisennauhaa.

20001128 Se pelko et...

On elämä arvoja tulvillaan kun tietä tät vuosia kulkee ei aina oo käsillä parasta -ja onnikin uksensa sulkee, mut epäillä konsa ei tarvi tuot onk jokaisel paikkansa täällä sä ihminen tarpeinen varmasti -viel ehdoimpii sortteja näällä. Tuo pelko et hyljityks masentuu on väärien tuulien tuomaa kosk kaikille lahjansa annettu -se ehdoitta valoisan suomaa, koht Joulussa kynttilöi tsiikataan ja muistellaan lapsuuden aikaa ei elämänhetkeä parempaa -kun kirkkojen kellot ne kaikaa. Ei yhdeltkään toivo oo hukassa vaik viileää rinnassa yhä on tarkoitus viihtyä ihmisen -se aistimus harras ja pyhä mä tehnyt oon useinkin tyhmästi en parhainta laatua luonut ja erakon oloihin paennut -näin huolia toisille tuonut.

20001128 Kait tehtävät...

Miks pelkoa tuntisi täällä ken on maailma suloinen seutu ne vääristä lähteistä määrtyneet -kun pramille huonoista reutu, jos kuoppia vältellä osaa tääl hän taitonsa arvoinen aina sä hakeile totuutta ihminen -on puhtaus korkeemmalt laina. Tääl ykkösil mahikset mahtavat nuo toimikoot järjellä hyväl ei pienempisieluinen saattaiskaan -kun liiasti korkeella jyvät, se edoitta enintä jaksantaa jos mäessä pykyttää toista käy vaarankinpaikassa keulahan -ei sätitä ikuna moista. Kaik tehtävät kunniahommia tuo mieleesi painele tiukast on useinkin olemain ahoilla -et vastuisenpuolella liukast, ain apu ei varassa ihmisten kun armo se annettu meille voi rohkeesti kurottuu puolehen -ja kertyä ehyympäin teille.

Pentti Pohjola 20001128 (20001128) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu