20001126 Itselähtöistä

20001126 Näin sitä vierottuu...

Ihminen haluais iloa jakaa vaikka se tuliskin noluuden takaa, miksipä pelkästi orvosta pitäis -hankalanheitteitä tuosta vaan itäis. Paljoista töistä ei jokaisel näyttöö näinpä sit mietteilee ajalleen käyttöö, ettei ois tykkänään leikistä eril -jostakinsortista himpummin peril. Edelteet annettu, mitkäpä milloin kaikki näin kohdissaan jetisti silloin, harraste hiljaisensuuntahan viittaa -paikoillaanoloonkin ihmisen niittaa. Näin sitä vierottuu kylilläkäynneist muistakin enemmist esillänäynneist, sydän ehk tahtoisi jotakin muuta -yhä silt kaluaa totutunluuta. Jotakin jälkeä syntynee tuosta itsensäparissa oloisen vuosta, ei ole menneetkään kontturit ojaan -ihan on löydetty, henkisennojaan. Tämä ei merkitse ulkoisest suurta onpahan silti tuot aituudenjuurta, missä voi olija hönttyillä ilol -eikä oo miljöö sen kummemmin pilol.

20001126 Aiemmin oli kyl...

Onni tuo potkinut ukkoa tiellä vaikka ei osannut näppösis piellä, jotakin pientä silt haalinut koppaan -esil kun näytille riimejäin roppaan. Tyhjästä olosta kaiketi juuret alkuiset askelmat todel ei suuret, soittelupuolelta intoa kertyi -värssyinkin tekemiin joutessaan vertyi. Aiemmin oli kyl kovaakin työtä siinä se veiskeli muassaan myötä, onneksi yksin ei kaikki tuo niskas -yhteinen yritys, heikkoo tät riskas. Raskaimmis töissä ne kintutkin letis huomasi selvästi ollessaan petis, looterimieltäkin tietysti kannoin -vaikka sit näytille, vähemmän annoin. Helppoa ollut ei ihmisel täällä erakontakkikin vahvasti päällä, tuosta ma luopuisin ihan vaik tässä -sellaisel sapluunal, tiukempi rässä. Nyt on jo vuosienpainoa niskas äijäksi ukon tään eittämät viskas, siltikin hapuilen pännää mä käteen -löytääksein olemil jonkuisen säteen.

20001126 Pyrin kyl tutkaileen...

Unissa entisten parihin palaa kiusoikin samalla itselleen valaa, milloin jäi elikot vaillensa ruokaa -etten tuot muistanut, sitäkin huokaa. Samoin noit selkkailee spelausjuttui että on yhäkin pramille kuttui, peli vaan jossakin hukassa mulla -jotten voi sakkihin syystänsä tulla. Ihmisten osoitteet, niitä ei muista tää tekee unesta hankalaa, puista, olenko ain ollut laistajasorttii -rynkyillen enimmin, kielteistenporttii. Pyrin kyl tutkaileen, mihkä tää johtaa itsensä kaikitta avuitta kohtaa, joku on alises tajunnas pieles -epäilynsiemenii vilistää mieles. Tuohan vain unta, - helpotus suuri siltikin kummailee, edessä muuri, varmaan en toiminut taitavan tavoin -katumuspuoleinen ovi nyt avoin. Rikkoseks itseni arjes näin aistin joistakin menneistä syrjähän laistin, enempii probleemei enkä täs tahtois -horjuvast henkisest, nuukemmin kahtois.

20001126 Usein oon riimejä saunasta...

Taasen se päivä kun saunahan päästään henkinen irtoaa hileestä, jäästään, lauteilla unohtuu surut ja huolet -vääntäytyy esille valoisat puolet. Aina kyl pasu se oottelee, tietty lauantait siltikin tärkeenä pietty, keskellä viikkookin sihahtaa kiuas -mittarinlukemat, eipä ne hiuas. Usein oon riimejä saunasta luonut kuinka se viihtyä, puhtaut tuonut, multa kyl loppuvat kiitoksensanat -ihan vaik selälleen väännetty hanat. Rajaista puuhaa nää riimienpiirrot kostuneist täytteistä, aatoksensiirrot, niukal kun laitettu määrätyt rajat -siitäpä kohdasta kontturit ajat. Lauantain perästä, sunnuntai koittaa ehkä taas rutunkin ystävyys voittaa, moneen en päivään oo hihnoista tarttunt -köpelöntuntua, sormihin karttunt. Yrittää täytyisi yhäkin jotain vaikka se menisi osittain sotain, tuolla voi kiitoskin ehkäpä vuottaa -iloista virettä mielelle tuottaa.

20001126 Lähdin mielin tuohon...

Otettu oon toisten toimist heidän enemmistä voimist, mihin ilman pappa menis -päivittäisest jopa tenis. Kaikenlaista apuu saatu sellaista, jos huippulaatu, etenkin tuo, serkun järki -jäitä polultani särki. Lähdin mielin tuohon mukaan laittain sukset myötäsukaan, evästä on hiljaiselle -ihan vaikka, sitten kelle. Nöyryys tässä hyvintärkee ontumat kun menoo särkee, hengenpuolla, toki juuri -vailinki se aina suuri. Rikastuttaat toisten tiedot heil viel raudanlujat siedot, kateilenkin monast heitä -jotka polkee keskiteitä. Paljon näitä vuosii niskas hitaammalle syystään kiskas, nyt on pelkäst tärkeet elää -sydämestä kiitost helää.,

20001126 Nuorii mis asuu...

Täydessä rauhassa saanut kun olla vähästkin häiriöst kuumenee polla, ennenkuin tajuaa, täähän on tätä -milloinkaan ennalleen, enää ei jätä. Lintujen laulustkin kes-öinä kärsi pienetkin surinat happamest järsi, nyt ei oo moiselle ikuna tilaa -sietänee tottua, äänii vaik hilaa. Nuorii mis asuu, sielt armoton jytke rokista, popista, kaamea rytke, kyllähän vanhana huomaavat tuosta -ettei oo etäällä, vinkunainsuosta. Korvienhaitoista monet meist tietää tinnitust loppuisen ikänsä sietää, on se kyl koetus, kohdalla aivan -sivuuttaa monenkin muunlaisen vaivan. Moottorisahois ol piruinen metel sitä kun herkkua viikkoja vetel, kuuloisist suojaimist nähty ees unta -napaa viel myöten ol metsissä lunta. Aatelkaa, melult vois toisia säästää harkitunhillityst, ilmoille päästää, ettei noit hermoja toisilta taittais -minimimäärissä, enää vain haittais.

20001126 Parempi kärsiä...

Miten voi rauha se ihmiselt hukkuu jotkut kun yhelmäst öitänsä kukkuu, viinoja kumoillen runsaasti lärviin -ehtivät pakanat hiljaisen tärvii. Jos menee sanomaan, turpia tukkoon voivat ne pahamat kääntyä lukkoon, hittojak sinä siin, naamaasi auot -itsesi äkkiä raaj-rikoks rauot. Parempi kärsiä nöyrästi haittoi mielessä selkata, kireellelaittoi, ei tuota asiaa ymmärrä joskaan -kun eivät hallitse laatuaan koskaan. Viin-kaupan ohi ei ikuna selvii sinnepä täytyvi pakosti telvii, tuollainen tapa on sairasta uhoo -pikkuisii aivoja, pelkästi tuhoo. Ylpeilynaihekin, tontturas olo eipä vaan käsitä etuaan polo, jengi kun kokoontuu, mölinää riittää -nykyiseen meininkiin inhosti liittää. Ämyrit laitetaan jyskämään illoin huutamat kuule ei kaverii silloin, ettei vaan naapuriks moisia änkeis -rauhaista olijaa liiasti vänkeis.

20001126 Vuottenmyötä valistusta...

Ihmisiä tulee sietää vasuustansa jotain tietää, näin se sujuu homma hyvin -likempänä, olonsyvin. Erehdyksii joskus toki laaksonpohjan, senkin koki, sieltä ylös pikaisesti -elämä on tärkee testi. Ajatellen, hieman opin saan jo melkein menoist kopin, kunhan aika uusiin johtaa -haasteitakin reissul kohtaa. Vuottenmyötä valistusta eikä tarvi alistusta, hommat hoituu, taikka eivät -mukanansa silti veivät. Haluamme parempia oltais vaikka arempia, kunhan luottoo tulee jostain -jukittelul, ilol kostain. Reissuinlinjat monenmoiset säihkyvämmin huiskaa toiset, tärkeintä silt nöyrä mieli -ohitetuks tulee pieli.

Pentti Pohjola 20001126 (20001126) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu