20001118 Omuutens orjuutta

Probleemainen jätkä olen
tietäin taaperrellen polen,
hermostus mua usein saattaa
-pyrkimykset kelpoon maattaa.
Tiedän etten ole hyvä
usein pirullisiin jyvä,
olontuska, vanha tuttu
-likaantunut, toiveennuttu.

Luulen, että polun näen
monttukohdat, sekä mäen,
aallottaista yksitoikkoo
-uusiin heiluttelee soikkoo.
Elonmerel tääl kun ollaan
suuntarikkoi töppää pollaan,
vanhat arvet kolottavat
-höntintoimet nolottavat.

Kirjoitellen riiminpätkii
yrittelee mustint kätkii,
henkens venymistä varttuu
-ohkaiseenkin ituun tarttuu.
Värssyt niinkuin, toisil puhet
enkä heitä poies suhet,
muuhun täs ei eväät yllä
-haasteistahan tääkin kyllä.


20001118 Puhuisinhan ohi...

Ikuist pistoo tuntee rinnas ettei liiku riitost kinnas, sukulaisii menoil muistais -värikkäämmin aika luistais. Vaan kun tämä koti-olo arka mieli, vähyys nolo, ei siin taida kaikil haastaa -vaik kuin orpuus rikkiraastaa. Puihuisinhan ohi suuni kolotteleis lisää luuni, perumisen tarpeit kertyis -suurel hosul menoon vertyis. Olen luotu kotinurkkaan täältä maailmaani kurkkaan, ehkpä höntöks mua haukuut -seläntakan, juorut paukkuut. Tosipohjaa kiukuntunnol hetkittäin en ole kunnol, moista kamalasti pelkään -itsein eristyksiin telkään. Näinkö kiitoksia vuottais ikävyykksii toisil tuottais, anon, et sais pitkää mieltä -syvemmältä hengest sieltä.

20001118 Vahvoi tunteit eipä...

Kirjoittelen mitämilloin aiheitakin toki silloin, surullista päivä tuonut -purkutarvet näinpä luonut. Saman voisi tehdä kiva etähäl et pysyis iva, arkeani kun ma kuljen -näkymiä talteen suljen. Pienkin kopu, harminpaikka enimmäkseen tälleen vaikka, siinä kynä ampaa käteen -luoden toivoon heikon säteen. Vahvoi tunteit eipä enää ennenkin ne tiesi tenää, kimmurrellen pyrki karkuun -silti hetkiks joutui parkuun. Täyttä yhtä harmaat lykkää illoin näkötoosaa kykkää, päiväl lehdet tarkast plaraa -soittelulkin aikaa varaa. Ruokahuolto, puita uuniin siivoilunkin ehtein duuniin, vähiin jäävät kauasmenot -autonpuutteest, tuosta tenot.

20001118 Ei pidä peljätä...

Jokainen joutavansuuntahan kulkee tehokkaan menemän taaksensa sulkee, vaikka kuin viuhtoisi töitänsä pakoon -kyllä se haitta taas kaatavi lakoon. Yhteistä tietoa evääkseen ottaa loivemmas kulmassa huominen mottaa, hidastaa rapistust jossakinmäärin -ettei oo laidastalaitaisest väärin. Mukavaa mieltäkin ehdoitta tarjol toki on siinäkin kohtansa varjol, ei pidä peljätä myrskyistkään rysket -sehän on tyynestä lähtenyt jysket. Nautitaan kaikesta, selkkaamat liikaa epäilyinvallassa turhasta tsiikaa, tuijottain tannerta jalkojens alla -nytkö se pakenee, miestä tät malla. Aatteleen rupeaa juttui, jotk ohi miten noin virheisest eilisis sohi, tuloksen korjasi ain joku toinen -pahensi mieltä tuo, suruisenmoinen. Kiitosta kaikille täältä nyt viskaan itseäin samalla nöyryydes riskaan, valvoitte perääni ainakin tipast -ettenpä kadottant itseisen lipast.

20001118 Jos sitä nuoren vaan...

Antaa jos aihetta moitteisiin kohdal varmasti kipeittensuuntaisiin johdal, siinä se punnitaan elämänsieto -onko ees minimein kertynyt tieto. Jos sitä nuoren vaan huiteli raitil ei ees ois ehtinyt, tärkeittenmaitil, överiks mennyt se etsikkoaika -häipynyt hiivattiin, satujentaika. Mutkimii estänt ois kompassisuunta taitojentarhoihin löytynyt muunta, sielulle rikkaut runsinut varmaan -peittäen silmiltä, ankeanharmaan. Eihän meist jokaisest keulaiseen päähän monest ois ehtinyt vesi siin jäähän, funtsaustehoi vaan älysil suotu -heidätpä sellaisiin passelist luotu. Vuodet ne muokkasi kehonkin kulmaa eikä tuost puuttunut siedonkaan pulmaa, kaikki kun katsovat ihmisest ohi -varmaan ei äläkkää nostella tohi. Hitaammaks yhäkin jarruttuu mieli oikeita sanoja tapailee kieli, ärähtää äkkiä, okaita heittäin -kaikkisen pienuuden syrjäisel peittäin.

20001118 Tärkeät päätelmät...

Kipeitä juttuja elämäntiellä hankalanmainetta tykönään piellä, laittaa se aatteleen yhtä ja toista -mitä ei hetkessä unhohon poista. Ettei sit löytynyt kululleen määrää paremmin tallusti huikkua väärää, käsi ol torjumas siellä ja täällä -untelonoloisest, tarve ei näällä. Pikkuisii vinkkejä ehkäpä ennen nuorena hamassa, joukollamennen, kukaan ei tarttunut siltikään hihaan -jot viel ois ängennyt, reilusti pihaan. Tärkeät päätelmät kuihtuivat vuosis sitten ei ollutkaan tippaisest kuosis, erheitä muutamii lisäili summaan -olkin jo aihetta häipyä tummaan. Harrasteet lähtivät sittenpä esil jotenkin snaijasi pääseväns vesil, suurempaa edes ei toivonut tuosta -kunhan sai mieli vaan vapaana juosta. Noista on tallella kymmenet mapit parhaimmas vauhdissa unhottui klapit, rauhammaks tietysti ukkona ollen -kampurajalkaiseks totesi pollen.

Pentti Pohjola 20001118 (20001118) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu