20001117 Kuudentavun käperteitä

20001117 Silmään kotiseutuu...

Yksin täällä olen nöyräst ratast polen, kuulun tyhjänsakkiin -usein vaihdan pakkiin. Haittojani kannan toisten mennä annan, enkä kestä peräs -oonhan kesäteräs. Kuvitteet ei suuret vähyydes noi juuret, lyhyyn tikun vedin -röhnään pinnal pedin. Toiset koulus oppi mulle se ol knoppi, laiskuus järjen jääti -perään hännil sääti. Usein mietin tuota miks ei kukaan luota, hapannaama surkee -toiveet pölyks purkee. Silmään kotiseutuu näinpä vaik on reutuu, iloo siintää jostain -harmaimmalle kostain.

20001117 Tarkenne kun sivus...

Vanhuus vaivoi tuottaa kipeinkautta suottaa, niin sen pitää olla -ettei turpoo polla. Itsetunto hukkui onnens ohi nukkui, saapui ahtuus rintaan -hikee lykkäs pintaan. Tarkenne kun sivus pökelösti vivus, komppikin jo pilal -epäselvää tilal. Muisti vanhoi kelaa jotenkin se pelaa, nimet ehkpä karkaa -umpeloittaa sarkaa. Pelii polvel nostan arjelt hetkii ostan, huomises on mieltä -tulleehan se sieltä. Riimii voisi jatkaa pitkin kulunmatkaa, annetaan silt loivii -nukkumatil hoivii.

20001117 Nyt on tuumoon hetki...

Kesä ohi meni voimaton kait teni, ei oo ukost ulos -miinuksella tulos. Sielulle siit painoo -surujans täs lainoo, yhtyytaito hukas -epäselvät kukas. Aneleenkin pyrin tosissani tyrin, komentookin koitin -sättimykset voitin. Täs on tuumoon hetki nollapistees retki, jaksankohan pitkään -auttaak ropit mitkään. Vain en pahast sairas henkee pelkäst kairas, lisämöhlyyn pelko -eipä siitä selko. Uni joskus ottaa töhrynjäljet sottaa, unho äijän peittää -hävikkeihin heittää.

20001117 Ilman jounen runkoo...

Riimeis rivi lyhin helpoimmasta nyhin, järjenkäyttö hukkuu -määristä vaan tukkuu. Jonkun näitä laitan katson tulleen haitan, sitten perään mietin -josko laimeis tietin. Ilman juonen runkoo yhtälyyksiin tunkoo, penkoillut oon innoin -jopa riemurinnoin. Onneakin tässä että piisaa rässä, joku kelju väistyy -aitoon sisin päistyy. Ei tuu orvontunne vaik ei pääse kunne, lyöden päätä muuriin -uskoin moukantuuriin. Kiitoksia tutut oikoilitte rutut, mihin itsein väänsin -purren karil käänsin.

20001117 Mukava on elää...

Kynä viiruu piirtää nukkuaikaa siirtää, tätä juuri nytkin -eikä pohjas kytkin. Mukava on elää kun tuol rinnas helää, pienenpienkin säije -riimeist turpoo läije. Het ol menos muas liikaisestkin suas, enemp kun se puuttuu -vähyyksihin juuttuu. Tehtiin joskus töitä lyhenneltiin vöitä, ettei housut putois -hyötyäkin kutois. Ajat ei ne hukkaan harmaat vaikka tukkaan, yrittelyist hiki -väsymääkin liki. Pännää pyöräil koitan lepoisuuksii voitan, muualt sietoo tullut -vaik nää touhut hullut.

20001117 Kuusitavut esil...

Huomen koneel räppään jäykinsormin näppään, kuusitavut esil -järjenrippeit vesil. Tään sit tähän heitän lyhykäiset peitän, aatost vaikee löytää -simppeleihin töytää. Ihmeenvähil sanoil ruumenia kanoil, noita sielunsietoi -vaik ei mistään tietoi. Yöks jo ilta muuttui värssyinjättö juuttui, pituuden kun täytän -unta itsel näytän. Vähyyksist on hyötyy ei tuu liikaa syötyy, hengenviljaa täällä -niukantakki päällä. Moikkia vaan teille tulkaa joskus meille, ummehtunt vaik talos -sietävyyden valos.

Pentti Pohjola 20001117 (20001117) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu