20001108 Omatuntemia

20001108 Tällaista tarjontaa...

Mikskö näit riimejä yhäkin syydän toisiikin silmäämään arasti pyydän, olkoon tuo pätemäntarvetta -kiusoista etäämmäl harvetta. Runoisenmuotoon en osaisi laittaa henkinen niukkuus jo sellaisen taittaa, silti en kynääni viskaa pois -nurilleenmenoohan täyttä ois. Tällaista tarjontaa paljon on tullut erehde-eksymät, lähes nuo hullut, olemantiellä kun kuoppia -antanee aihetta ruoppia. Onnistusprosentti alhaiseks kääntyy lehmäisenhäntäiseks, putooksi vääntyy, öitäni nukun silt kunnolla -riimeist ei huolia tunnolla. Muitakin aattelunsuuntia hakee sellaisil toiveilla ei ole lakee, hanurinsoittookin harrastan -lehdistä uutisii varrastan. Siivoiluhommat ja eväksenlaitto hetkiseks kuntoiluun ruojunsa taitto, näistä ne tekemät kasaantuu -vuosissa yhäkin tasaantuu.

20001108 Paikoillaanoleilu...

Riimienteko suo vapaammat tuulet aistienkuiskinnan helpommin kuulet, vaikka ois totunta tiukassa -elämän näkymät niukassa. Keinot on vähissä, ovia lukos itsekin mielestään, lähemmäs tukos, eikö täst kantaisi huolia -persuksen alaiseks tuolia. Alkuisenperäisest, oppi ei päässä sellaisen seuruuna, rohkeus jäässä, mitä nyt pehmeempää tunnossa -ei silti sapluunat kunnossa. Paikoillaanoleilu surkasti mieltä kurvautti useinkin pusikkoon tieltä, muistaa noit moitteitten sanoja -sulkiit kun viileimmät hanoja. Haaveitten paimennust yhäkin riittää moisesta laadusta kelpaakin kiittää, kuvitteet irrallaan rahasta -eikä silt välttämät pahasta. Varttumataito ei kehity koskaan täydelleen umpioon, laittele joskaan, huomiset tulkaapa talohon -pääsemme itseisen valohon.

20001108 Ajatteet pomppoili...

Ystäväinpuutteesta mekkalaa pitäin vähyydenoireita sellaisest itäin, rannallejäänehen puuhia -katumaropakois luuhia. Juoksentel sinne, ja kiiruhti tuonne mukana yhäkin hankala luonne, enempää ei ollut tarjolla -kohtansa siksipä varjolla. Ajatteet pomppoili oikeista vääriin laitteli ihmisen ristisest hääriin, suvaita tällaista yleens ei -kokijan karille kipeest vei. Paikkailu väsytti alttihin tunnon otetta koskaan ei löytynyt kunnon, nappulat täydesti hukassa -elämänerheiset kukassa. Tietämislinjatkin solmuille vääntyi hakeva mieli ehk täydesti nääntyi, oletusarvoille liputti -sirkeimmät pakettiin niputti. Nyt on vaan harmaata haittaista laatuu seulojen perskeiltä taltehen saatuu, miten näil vauhtia hyville -ulapanreunoille syville.

20001108 Untelontorkussa...

Miksi ain löytyvi uusia esteit siliäkspaiskoen tahtoisenkesteit, äijä et useinkin pulalla -kelkkastaan lykäten sulalla. Haaveista punoiksi riimienrungot liioiks kun eneni, henkistentungot, potaskansorttista, tottakai -vähä siin kylkeensä lisät sai. Untelontorkussa kahluuta jatkoi elämänoikeisiin säikeitä katkoi, mishän tuo tuntoni marhailee -kaukana kohteista harhailee. Nyrjähdys seurasi tietysti toistaan muistojenkansioist joutuili poistaan, vaikka ei hituukaan määriä -siltikin runsaasti vääriä. Paininnansorttista henkisest aral kuloja kertyili, toimiensaral, lähdettiin lojomaan kunnolla -rasitepuolista tunnolla. Siinä men kylmät, ja siinä men helteet perehteinjutuil vain yllänsä kelteet, ihmisenlapsi kun osaa ei -kontturit kivikkoon tietyst vei.

20001108 Ilojenriiveet ehk...

Vaikka mä tuntojain merkkailen ylös ei ole kimpussa kaikkinen hylös, oletteet pyöriit vaan piiriä -etsien itselleen jiiriä. Ilojenriiveet ehk tippuneet vähiin mahikset mennehet varmaiseen lähiin, joutoisen elämä ankeaa -palkkio töpyistä lankeaa. Hosumal kaikkea esille saanut osaisii totuuksii laukustaan jaanut, mistäpä enempii löytäiskään -onni et pepulle töytäiskään. Asettel itselle määriä kyllä eipä vaan riittänyt järkeisenvyllä, näinpä tuo kelkkanen ojassa -selittäin, menoihins nojassa. Etteikö tällail tuon tarvitsis olla piisaisi vahvempaan sihtailunholla, selitysjuttuset topissa -huiseihinkuski jo kopissa. Nauretaan siltikin, hohhotahaijaa olema eläjääns yhäkin paijaa, riemua tursuaa rinnasta -vaikkakin aleisest hinnasta.

20001108 Kasvettiin puutteisist...

Itseäetsien aika se laukkaa joskus myös tarpeetont mukaansa haukkaa, olemansarkaa kun tongitaan -parhaita paloja ongitaan. Lähtöiset kohdat ei siljempii siellä useinkin harmaammal mielellä tiellä, raha kun täysin ol hukassa -ei sitten killinkii sukassa. Kasvettiin puutteisist oraalle, esiin löydettiin riemuja tuleviin kesiin, nuorina keinoja kaivataan -omaamme polkua raivataan. Hyytävät leimoja kupeisiin paiski kaiken sen hennoimman luultavast raiski, mitä noist liiemmin muistamaan -pääpiirtein rupes kun luistamaan. Yhäkin haaveista vauhtia ottain tulevainsaldoista pienesti kottain, kavutaan kumpua ylöspäin --vaikkapa esteri, raesäin. Onko täs opittu yhtäkään taitoo kyselylinjalle riittänee vaitoo, morjesta päivämme edessä -pyydykset yhä tääl vedessä.

20001108 Silti huoment yhä...

Ilonpuute mieltä raastaa ei saa ukko riitost haastaa, oheen äijä lykätty -kun ei vähää tykätty. Epäsorja naamavärkki tulopuolet vähiks närkki, miten mutkat suorisi -itseänsä nuorisi. Horjuvaahan järjenkäyttö miinuksilla marhaa, näyttö, toimekssaanti lukossa -olonlinjat tukossa. Silti huoment yhä vuottaa harmaata vaik päähän tuottaa, jaksaak kinttu heilua -aatos löytää reilua. Nöyränähän täällä elois eikä kaameimmasti pelois, ruttu vähäst narisee -sielunkuorma karisee. Vielä lisäks riimeinrustoo papereitten innol mustoo, tauti yhä tuoretta -syömmenanti, kuoretta.

Pentti Pohjola 20001108 (20001108) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu