20001101 Viettäviä

20001031 Ihminen itsessään...

20001031 Rakenneraiskimus...

20001031 Mielessään tietyst...

20001031 Kokemusta onkin tuosta...

20001031 Silti noil lievensi...

20001031 Ihminen itsessään...

Työtä kun touhuillaan täytisin rinnoin ei aina aatella mimmoisin hinnoin, urheilumielellä, kiiruhtain pelkäst -riippumat lompsahan tulevast, helkäst. Kylhän sil manilkin statustaan nostaa peeauki puolelleen nauraen kostaa, silti on sisulla syvemmät pohjat -henkisenrikkaasta löytyvät ohjat. Ihminen itsessään, ehyynä tärkein kaikkiset riplakat, tasaa ne särkein, aatellaan sitä, kun vuosia karttuu -jaksaako huomentaan ylpeesti varttuu. Ystäväyhteys oikeita tietää silloin myös harmeja paremmin sietää, pikkusii tikkui vaik tunnossa tuolla -eihän silt sellaisiin vähäisiin kuolla. Missä on pimeää, hapuillaan sormin tällailkin täyttävi kohdassaan normin, auringonpaistetta tervehtää ilol -sellaises tilantees mikään ei pilol. Ehdotont rehtiyt rintaansa sulloin olipa tapahtma mikä se kulloin, lopussa yleenskin seisovi kiitos -tuohan juur palkkionmukaiseen liitos.

20001031 Rakenneraiskimus...

Helppoa huvia vanhana mielii sehän jo ehtoisenpuolesta kielii, paineittenaika on takana tuolla -eikä nyt työnteon liioista vuolla. Sohvalle sopivast tirsoja ottaan tuntienpankista vähän kuin kottaan, huomisenkevennyst, edeltä juuri -jaksamisvaikutus norsuisen suuri. Ketä täs kumarrel oikeesti pitäis ettäkö siitä juur kunniaa itäis, ollaan vaan syrjässä vauhtisten tieltä -säästytään taatusti, katumainhieltä. Rakenneraiskimus iskenyt ukkoon arkisen eteilyn, vääntänyt lukkoon, hengel vaan heikkoa utuista näyttää -värssyillä meinailen kansioi täyttää. Lintustenlailla ei riimini lennä eikä nois järkeisentasolle ennä, rytmiä pomputan kohtuisen tarkast -mielien etäälle sanaisten harkast. Pännä kyl savunnut paprusen pinnal kevennyst tuonut se huokuisel rinnal, anteeksi, jos olen erheittenvanki -joustavuus samaa, kuin rautainen kanki.

20001031 Mielessään tietyst...

Itsellein sanon, et riimini; toppaa oikeista asioist viihty jo koppaa, johan oot kyllöittänt, omat ja vieraat -yhä vaan moisissa väkiste hieraat. Tauti mik tauti, sen totean tässä liikkeelle laitettu järkinen kässä, ei ole muuta mih aatoksin tarttuis -kuolemanpelkooko huolekseen varttuis. Aina on huomises uutuuden aineit somasti soljuvii toiveitten laineit, osais vain esittää jemptisest kortit -räpsähtäis auki ne saantojen portit. Mielessään tietyst näit heijuita haluis orpuus ei kaikkia pilalle kaluis, useille suunnille sietäisi ehtii kussa vain joitakin ituja lehtii. Silmä jos toljottaa seinässä pistet ollaankin keskellä täytistä mistet, pelastusrengaskaan silloin ei auttais -kaikki ne kipeät ruojuseen laukkais. Yritän jotenkin selviä näitä riipojensotkemii tuntojenpäitä, ainakin tiedän, en enemmäks yllä -parhaani koetin, vajaaks jäi vyllä.

20001031 Kokemusta onkin tuosta...

30.10. Yöllä lumipeitteen viskas kesäst ajatukset kiskas, toki sulamassa välleen -kunnes roikkaa uutta jälleen. Liukkahia seuraa siitä huolestus ei aina riitä, tohvelit jos ylös näyttää -pääkköpaikan säryil täyttää. Kokemusta onkin tuosta et voi lipsuellen juosta, selällensä, heittäin liukas -pollanseutu paikas tiukas. Tärskynjälkeen, harmaanpeitos tuo ol pelottava keitos, nouseek, vai et tähän piste -sepä, arvailujen riste. Varovaisuus edelt tärkee moisessahan runsaast järkee, sauvoi tuekseen voi ottaa -ettei kamarahan mottaa. Ikämies oon hyvin kankee ei siis ihme, liukkaal lankee, ulos noinkin pitää päästä -huolimatta kaikest säästä.

20001031 Silti noil lievensi...

Keinot on käytetty riimeissä loppuun turkasen hätääk näit värkkäillä hoppuun, sarka jo kynnetty, aina tää muistaa -huolitta elämä ilmankin luistaa. Toki on päässyt kuin itseään pakoon keljuja laittanut konsteilla lakoon, näkipä miten ol rajaista toimi -vähäst kun itsestä, aiheita poimi. Yhäkin värssyjä ilmi voi laittaa eihän kait kellekään tuottane haittaa, tuoreus silti on menettänt voimaa -alukskaan ollut ei, syvyydensoimaa. Silti noil lievensi arkisenkipuu masennuspuolel kun helposti lipuu, näitä kun kuvitteit päässänsä kelaa -olema yleenskin, keveemmin pelaa. Sektori kapeutuu, luontoinen juttu tyhjästkin olennast, kimppuhunkuttu, heitetään noppaa ja katsotaan pisteit -löytyykö kuutonen, vaiko siit misteit. Elämä kulkenut filminä ohi tuota ei suuremmin korjailla tohi, lämpöistä mieltäkin sisältyi sinne -monenkin kirjavast, välkkyili rinne. Pentti Pohjola 20001031 (20001031) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu

Pentti Pohjola 20001101 (20001101) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu