20001029 Totutuntuntuisesti

20001029 Tuossa sai riipoa...

Sekaisensorttista elämä mulla eikä se selkeemmäks taitane tulla, ympäril ei hyöri ystävää yhtään -kaiken saa sisältään, eväänsä nyhtää. Mitä vois kouluitta ihminen taitaa arkisuus tiukasti olemat aitaa, räpistysyritteet syvemmäl viskas -melkeinpä uppeluun, hetkittäin kiskas. Itse vaan sielussaan ryskettä piti ulospäin arkuutta tietenkin iti, kuitenkin konstista oli se mielle -tiputti tehosti, haaveiset tielle. Tuossa sai riipoa voimansa peräst eihänpä hennolla hauikses teräst, ihan vaan taistelu, puseronalla -jotakin idul, sit mataloi halla. Ymmärryspuoltaan sai rassailla tuossa kaulaansamyötenkin tarpoilla suossa, hitunen siitäkin koppaseens asti -eikä viel tänäänkään mihinkään rasti. Ponnistusvoima kun plus miinus nolla etanast heräilee unestaan polla, yksin jos pelkästään mäellään kukkuis -olemainahtuuteen, vähintäin hukkuis.

20001029 Juoksu ei sujunut...

Urheilumiehiihän tässä ei olla senverran sotkuista yritysholla, nuorena pienesti kiekkoa viskas -kuulankin pallukkaa, pätkäsen kiskas. Juoksu ei sujunut, jäsenet jäykät moneltasuunnalta tuost tuli näykät, aloinpa uskoa vähyyteinmäärään -samalla pökkelöl tavalla häärään. Porukanmuassa kivasti pärjäs mielkuvain runsailla olojaan värjäs, ihan ei ehtyneit vieläkään ole -vaikkei sit tahtisest rukkiaan pole. Silmien ohi on paljoja mennyt tokihan tarkasti, kirjannut en nyt, hieman vaan ylmalkaan sutailen täällä -pelkästi omani jotenkin näällä. Reppuain raahailen väsymäinvarjos pieniä kaloi vaan olemaintarjos, joskus kyl luulin, sit enemmän kertyy -ajassa ihminen, mukamas vertyy. Nyt on jo koettu verkot ja rysät taltehen saatuna, elämännysät, kiva, et osaksi harmeja pakoon -vaikka siin samalla laihoa lakoon.

20001029 Kotiseks kääntynyt...

Oishan se mukavaa teeskellä töitä välillä nukkua rauhaisii öitä, aika vaan ajanut moisista ohi -eipä noit tänäisest aatella tohi. Vanhuudenreppu nyt painavi selkää joutoisenoloiseks ihmisen telkää, antain silt säilyttää liikkumishalun -niukentain tällailla, henkisenkalun. Kotoiseks kääntynyt askelten piiri ei kyllä ennenkään mitenkään jiiri, loppailtu paljon on, peukaloin pyöriis -toisten vain ahkeris intoisest hyöriis. Harrastehommat on ottaneet omans tuollailla järjestel piiloisest lomans, sen kyllä näkivät läheiset, tietty -kauemmas verhoi noit, edessäpietty. Eihän tää rikoksentyyppistä ole yksilkään varpaille, luulust ei pole, henkisii traumoja saattaili luoda -itsekkäänpuoleiset pramille tuoda. Juonetont jorinaa monenkin mielest itse vaan nyhtelen oloain pielest, oma suu lähinnä, säkistä tuosta -annetaan pollemme ravaten juosta.

20001029 Takaisin pyritään...

Pelkäst jos jutut ne sujuilee hyvin tuskinpa kotona luurailee syvin, -hyötyätuottavat, aiheistenpäteet -paikka, mist lähtevät räiskeistensäteet. Tulisuus todella kipinää antaa uusia ammuksii putkeen voi kantaa, sormia korviins voi jotkut ne sysäil -mitä tää meininki, siitäkin kysäil. Erheistensuuntiikin menemil sattuu pelkäst jos viskattu ilmahan hattuu, yhdenkös kerran täs riipoilee kipee -olemanotteest, kun sormet ne lipee. Takaisin pyritään porukanjoukkoon hitsiikö hautautuis säihömpään loukkoon, kuten jo aiemmin juttua tuosta -antaan vaan ällisen liukkaasti juosta. Mielellään kahlailee maita ja metsii koppaansa täytteitä kivoja etsii, pelkkäistä oleiluu katsotaan kammol -eipä siin houkutust, suun vaan sais ammol. Hiireisenhiljaa jos tassuttaa tiellä onkin ehk pikkasest surkeella miellä, elämänantia lappaillaan puoleen -joudumme harvemmin tuskaan ja huoleen.

20001029 Pakkautuu rintahan...

Jos ei sais jutella omista huolist täyttyisi elämä arkisist puolist, ajais kuin himmeillä valoilla ikään -nappiin ei kertyilis yhtikäsmitään. Ensin sen saattaisi jotenkin kestää myöhemmin, lähtöjä kaikkia estää, siinä vaan alkaisi toivostaan tippuu -kantaen, osoitepoistojen lippuu. Tuollailla ihminen suruist ois rikas eipä siin pilvihin ylettäis tikas, miten tuos mielis ees, kevennyspuolta -koneest vaan siilaantuis ainoast, huolta. Vuosia kymmenii tällaist kun riittää pakosti avuttomuuksiinkin liittää, täälhän se sijaitsi, kehityskatkos -ettei oo mistäkään toivoa jatkos. Pakkautuin rintahan lyijyisii möykkyi kartoillepiirtyileis, olemanröykkyi, jossa ne rytmitkin täydesti hukkuu -tilanteensohitse kuorsaten nukkuu. Surkeilu tuossa vain pahentais tilaa olemanorpoo et lämmökses hilaa, näyttäisi siltä, et nurkassaan katuu -iloitkoot toiset, joil menemä satuu.

Pentti Pohjola 20001029 (20001029) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu