20001026 Tilojentuntua

20001026 Venholla soudettiin...

Toivotont tilaa ei ihmisel ole ellei hän sairuuden rukkia pole, muu on jo erheistä vaivojenhakuu -eikä tuos toimi ees, minkäinen takuu. Sairauskertomust toisil kun syöttää marttyyrinnarulla, halaattii vyöttää, -huomatkaa ihmeessä, minä tääl kärsin -elämäs kuivaista kakkua järsin. Ihan on potaskaa tällainen itku siksipä menemist, erilleenkitku, hyvää ois riitosti hyllyillä meille -ketkä on potkaistu, olemainteille. Alettais muistella tullutta hyvää ilojenräiskeisiin sihdattuu jyvää, kesä kun kuumuitti, pintaa ja mieltä -mukavii muistoja kertyilee sieltä. Venholla soudettiin päivittäin lahdel jok monest koristui, laivalla, kahdel, läheiset saaret ol tutkittu tarkast -kiinnostust myös oli, useemmast parkast. Miten sen henkensä riemuihin roikkas kaikille kivoille jutuille moikkas, enää ei sellaiseen täytehen taipuis -väsyksiin alettuu, äkistpä vaipuis.

20001026 Taisteluntuoksinaa...

Suurempii tunteita pelkäsi aina tuohan ois ollut jo liioilta laina, höytyvänkevyt kun valtasi mielen -esittel samalla huomises pielen. Aatokset kehässä alkoivat pyörii se oli tajunnal tervaista nyörii, hyvää ei seuraa, tään arvasi kyllä -koskapa niukkaista, riittoisenvyllä. Miksi pit sortua kuvitteentielle hoksasi äkisti, pakkoinen mielle, joku kyl varoitti toimista ajois -ettäpä pysy nyt, kohtuudenrajois. Taisteluntuoksinaa pollassa riitti ohi sen pääsystä, sallimust kiitti, kiltoil kun miehellä pahasti pokka -elämänohjuult, silt tipahtel sokka. Useita eriä tuollaista taistoo aivan kuin mielensä, pannullapaistoo, koskpa on tuomittu kallaalle tuonne -sopuisanpuutteesta, nuukana luonne. Nytpä jo tasampaa taivalta pelkkää mieli viel monille kivoille helkkää, omilla jaloilla saapi kun pyyhkäil -turhaa ois elämännurjista nyyhkäil.

20001026 Monii kyl keinoja...

Edistyy haluais monikin meistä ottaen selvää noist laadukkaanteistä, ikävä kyllä ei rahkeet ain riitä -harmaata mieltähän kertyilee siitä. Monii kyl keinoja vaikeus voittaa yhä ja uudelleen, tehtävii koittaa, jospahan löytyisi lukkohon avain -laittaisi hommat vaik, etanast tavain. Ahkeruus pinnallepyrkivää auttaa tuollaisel mielellä, ituja lauttaa, kunhan ne paimentaa hyötyiseen työhön -rinkuloi saanenee lisäillä vyöhön. Pelkääjä huipul ei konsana ehdi hänel ei tarpeeksi tarmoa lehdi, ammattinimikkeen näinkin voi löytää -sitten jo kallionkovuiseen töytää. Jokaisen muisti ei tehoisest toimi sillä ei järkevää niputtain poimi, kullekin linjaltaan hahmottuu mallit -ehkäpä sellaisen itselleis sallit. Tapojenturtumus, monilta estää sehän se jarrutus, kestää ja kestää, huokaistaan lupaus, parastain annan -korteni kekohon tyynesti kannan.

20001026 Kimmurtelin kiusoissani...

Yksinäisen polku kapee mielenlaatu, sekin apee, aatospuolt vaan laittaa toimiin -värisiä, saaden loimiin. Samaa sorttii iänpitkin rikkaruohoi pelkkii kitkin, hyötytaimet, nekin poistin -olinalan tehost soistin. Kimmurtelin kiusoissani itsetunto, vastaanpani, älä hitsis tuota jatka -pyssyyttyyhän silloin matka. En vaan löytänt kohokohtaa joka vihreimille johtaa, arkistuiksin, sen nyt myönnän -huoliain kun eelläin työnnän. Taitanut en ponnistusta vähättelin onnistusta, määränä se pelkkä nolla -ikävä siks täällä olla. Syvin mieli uinuu yhä tuot en tyhjil, käyntiinnyhä, elo silti uskoo antaa -huomiskuorman jaksain kantaa.

20001026 Syrjäinen mieli...

Mietties huonuuttaan yhteisis toimis kutapa pramille ensittäin poimis, ystäväihmiset, huolloitta varmaan -läheistenkanssakin, aistivi harmaan. Onkhan tuost ollut jo suurtakin kipuu aina kun itseään etäämmäl vipuu, kuihtunut kukkanen, kaverimailla -pitäiskö pakottaa, lähentyyn lailla. Syrjäinen mieli ja hitainen kieli yhtälön löytymä, etäinen pieli, voi tätä jarrutont metsähänajoo -kaikki nuo kivuudet käsihin hajoo. Joku vois kysyä, mistä tää johtuu ettei tuolt ympärilt kertyile lohtuu, itsepä antanen moiselle aiheen -vetelen puoleeni, pelkästi kaiheen. Tätäpä tällainen niukkuudenvoitto mollisenpuolelle sijoittuu soitto, vuodet lyö sinetin olojenkylkeen -asettain aiheeksi, kamujenhylkeen. Valoo kyl kuumottaa ympärilt hiukast sitäpä suuntaa jo tarkkailee tiukast, näkenee ratkaisunpaikkoja siellä -huomisenhallintaa, keveemmäl miellä.

20001026 Kalleinta juuri...

Aina ei toivomat täydesti mallaa usein ja väkisin ojempaan kallaa, silloin on rinnassa jotakin pilal -tarkoitusvirheinen, luullusti tilal. Seinääkinvasten, ehk tapainsa vuoksi väärähän suuntahan päättömäst juoksi, tuossa saa selvittää, ummet ja lammet -miten ne joutuivat erheisiin, kammet. Ihminen muistais, et lahjaksi täällä valtavii hyviä oommehan näällä, ystävät, kaverit, löytyvät myöskin -ihanaa temmeltää terveenä työskin. Kalleinta juuri on, kohtansa löytää istua oikeast armoista pöytää, liiankin juhlaiseks saattavi kokee -tää ei oo minulle, hädissään hokee. Vaikka meit kutsuttu toisia tukeen isosta kirjasta kohtia lukeen, yhäkin jaksamme jarruta vastaan -aika vaik hoivaisi hellästi lastaan. Jukurimieltäis äl pinnalle päästä omia hyviäis, tarkottain säästä, huomaat, et rauha sun rintaasi hiipii -esteistenmääriä, vähemmiks riipii.

20001026 Joku voi loukkaantuu...

Saisiko olla ees omaansa mieltä rinnasta purkeilla, täydesti sieltä, kysymys vaikeanlainen on varmaan -elämäntilantees, horjuisenharmaan. Joku voi loukkaantuu mielensäsyvilt peruuttaa toivonsa, ikuisenhyvilt, kaataen kanssansa samalla muita -tukkien apua-anovain suita. Alkaa et pysyvä, kauniittenkierto syömmestä syömmehen, ulottuin hierto, yhdelkään enää ei todella nätist -pirstaleinvallassahankoilun mätist. Kiukussa saattaapi pahasti sanoo mutta voi jälkeen taas, anteeksianoo, hävittäin rinnasta painavan kiven -uutta et hyvää sielt löytyvi hiven. Elämä myötäilee etsivää aina kärsiväkstunteva, mielees se paina, toivoa, toivonkin päälle saa laittaa -olonsa tyhjäisyys, nöyrällä taittaa. Parasta etsiä omia likoi varmasti löytyilee kustakin vikoi, ellei oo paatunut juuriltaan pilal -kylmyyttä kertynyt, tuntevantilal.

20001026 Sävyjä ilmeisen...

Vapaus olkoon se, ykkösenmääre siitähän löytyvi ihmisel kääre, kaikkien tarpeitten yhteinen piste -josta on etäällä, huoli ja miste. Rajoitushalunkin tarve jo pahast okaita nykii saa irtoiseks nahast, miksi ain mallisenmukaista juopaa -toisaalta soutua, kohtperään huopaa. Sävyjä ilmeisen helppo on lukee kunhan ne ajatteinriveiksi pukee, heti kun kriittisest veräjäns avaa -toinen jo palikat selkeiksi tavaa. Harkintaa liikaa ei milloinkaan kellään kohdallain vähyyttäin riimeihin tellään, noihin voi tarttua moitteisin sanoin -avoimin aatteluin, kierteisin hanoin. Toki ei yleenskään jutut oo kunnos sellaista seilantaa, velloaa tunnos, varmanapaukutus asteita lisii -että jo kohta on vastuisis, pisii. Kehitystyötä, ja jokaisen kohdal näinpä sit ollaankin tuloksiinjohdal, rehtiyt rinnassa, muillekin antaa -omansa vastukset, iloisna kantaa.

Pentti Pohjola 20001026 (20001026) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu