20001024 Yksityisyritys...
Perusteintaso se pitäisi muistaa ennenkuin toisen voi syrjähän suistaa, mikä siin perimpi ajatus juuri -haasteisuus arvotteis todella suuri. Kuoppaa jo kaivaes pitäisi tietää ettei voi jokainen komentoi sietää, huolimat siitä, et onkin niin vähän -tuloksenhakua, ei tarvi tähän. Yksityisyritys, itselle luotu näköisii kantoi, kun esille tuotu, rajamme railoina, useinkin meillä -siirryttäis paikkoihin, kuvitteinteillä. Ei olla lähdetty kultaa me vuoleen joten ei myöskään sit, arvostust nuoleen, käytämme keinomme pöngittäin pokkaa -senhän sit syö, mitä aiemmin kokkaa. Tuskin näist löytyis ees utuista juonta kun ei oo syntynyt, runoilunsuonta, arkisii tuokioit lähdetty poimiin -simppeleil eväillä, erheisiin toimiin. Suurempii linjoja ei tule eteen hiukkasii renkaita löydetään veteen, vaikka näit näkyvil, useille silmil -turhista aiheista, tuhlaamat filmil.20001024 Vähiä ollaan...
Riimejä saa kyllä reilusti ruotii nehän vaan vähyyttäin pelkästi suotii, mithän ois huvia ukon tään aatteis -karillaolennan, ankeista saatteist. Henkinen pakko se laittavi miettiin eikä siin tuijoilla vähääkään tiettiin, kaljuisest kopasta, paperil länttää -sitten vast peeceellä taltehen pränttää. Kulloinen nykyisyys värssyissä esil yrityst etsiä, mielenkin pesil, tavoitepuolena, jotakin oppii -löytääkseen huomisest tiukemmin koppii. Vanhana rustailla riimejä alkoi nuorempan peltotyöt aatteita halkoi, maatalon hommia, laidasta laitaan -kyl siinä kosteeta kertyili paitaan. Ajoittain tuntui, ei tällaista jaksa liian siis runsaalta, päiväinen taksa, onneks ei tarvinnut yksinään olla -siitä se seurasi, kestämisholla. Huumorii haluisi enemmän käyttää ihan jop ilolla, päiviinsä täyttää, omat nää rajansa ukko kyl päistää -ehdotont tylstymist, sitä vaan väistää.20001024 Lukematarve...
Arkinen vanha ei runolle taivu jos ei tuot muussakaan, polvilleen vaivu, elämänlinja kun maatalon töissä -harmaankinsävyjä killuilee vöissä. Kateinenk noille, jotk opin pääs tielle heille ei ollut se harhainen mielle, ylempää, rostsakkii tänään he tsiikaa -maatiaisaatokset, vähisii liikaa. Sfääreissä nuppinsa useilla loistaa he tahtois kansasta hölmyyden poistaa, oikeal asial todella ovat -ammukset siltikin, liiasti kovat. Eihän ees ammattiin, tutkinnoit löytäis rahvahan sekaiseen laumahan töytäis, suotakoon uskonsamukaisest kulle -teräväpäästhän ei nahjusta tulle. Lukematarve on kansalla suuri ellei sit viitsi, nous edessä muuri, kaikkinen äly on kirjoissa siellä -tuollaisenpariin, ja nöyrällä miellä. Henkistenvertailu täten käy laatuun sommintaa, toistemme esillesaatuun, yksityistutustust, valmiiksi vahvaan -oleppa rohkea, roikkoile kahvaan.20001024 Saapihan samaa...
Pikkasen pistävi sellainen mieltä että ei löytöä oikeelta tieltä, arvostusseikatkin syystänsä nurin sullottun sekahan, hyytävän kurin. Miksi teet tuollaista alaista puuhaa järkeväinparissa, enemmän luuhaa, -tää vaan on minua, uskokaa hitoil -rakennan riimejä omilla mitoil. Näissä ei vuorsanoi tipastkaan ole fiktiivin linjoilla, hitto en pole, yhdestä itsestä pelkäst on kyse -tapausköyhänä, lentoisist pyse. Saapihan samaa vaik vuosia jatkaa eihän näil mitata tipankaan matkaa, aatokset päästetään laitumel pelkäst -olpa vaik tapaus, onnusta, telkäst. Jokainen yrittää itseään etsii kaakoillen kaikkial, ympäri metsii, henkisens tynnyriin etsien tappii -että sais vähemmäks, olemainklappii. Autetaank meitä, jos sillä ois tuulel -etäämääl yhäkin, konsti kun huulel, selviä omineis, etsikse miestä -rupeile hakemaan, myötöä tiestä.
Pentti Pohjola 20001024 (20001024) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu