20001023 Haritukset hukassa

20001023 Paikkansa kannattaa...

Lyömätön homma jos toimia jaksaa kyllä se vaivansa takaisin maksaa, ehtana hyvänä puoleensa haalii -mukavast kutkuttaa, ihmisen kaalii. Hallit ei säärelle märkiään päästä itseäis tuollaiselt liriltä säästä, ankaraa kurii vaan, otsainen hiellä -lujalla rutisteel pysyilee tiellä. Jokaisen eduksi aherrus muuttuu kuka nyt tyhmästi tuollaisest suuttuu, yhtehen kekohon lyhtehet kantaa -tyytyisen mielen se palkkioks antaa. Paikkansa kannattaa myöskin se pitää upeeta tarinaa varmasti itää, eläjä päitätti, hallintamäärän -sivalsi syrjähän tieltänsä väärän. Mukavast nukuttaa perästä öitä riuskast kun painettu vuorotta töitä, ehdoitta lisääntyy, kotihinkanti -tarjolle saatu kun täyteinen anti. Vanhana väistyy voi nuorempain jaloist kiitellen reippaita, uusista aloist, maailma tällailla pystyssä pysyy -jonkun vaan verran se älliä kysyy.

20001023 Vähistä puroista...

Pientä jos piiriä elossa kiertää varmasti joillakin suunnilla hiertää, kitka se kohdentaa tarkasti vaivan -missä voi törmyyttää karille laivan. Hiljaista tulta siis pannujen alla vähenee menoista haittainen kalla, pyyhitään näkimet tulleista vesist -kokonaiskuvakin, selkiintyy esist. Matalalennos on vaaransa aina estoisennappia tuollaises paina, järkistä valoa löytäen lamppuun -keskyyttää naulahan, erheisentamppuun. Olemaa muualkin näkösäl täällä paremmis tuntumis, hyvällä säällä, siltikin uskoa, kinttujennousuun -hienoista lepatust löytäen housuun. Useilla keinoilla entruuta löytää omaan jos tyhmyyteens aiemmin töytää, sehän on selvä, et vähilkin pärjää -kunhan noit oloja oikeilla värjää. Vähistä puroista kertyvi virta siinä jo läiskyilee vinhasti pirta, elämäneväitä, näitä kun ahmii -huomisenheiluja puoleensa kahmii.

20001023 Hiipsiessä aika mataa...

Meistä tulee helpost nolla jos ei sädehtele polla, ajatukset kaikki kaatuu -pyrkimykset tyhjiin maatuu. Siinhän sitten köpötellään noita näitä höpötellään, kenenkään ei olla luvus -tyhmänsorttisest, kun puvus. Hiipsiessä aika mataa negatiivii itseens lataa, ihan kuin ois jalas pallo -aiheisista, tyhjä kallo. Tulimmaista, nyt jo riittää halutaan viel laihoo niittää, kuvitteet ne viskain sivuun -murheit, liemessänsä hivuun. Nyrkkii pöytään paukutetaan ilonaiheit laukutetaan, oppikirjoi uusii esil -ruuhenromuns, työntäin vesil. Kivast näkyy maastonmuodot rantarintein, nätinsuodot, etenkin tuo merenpeili -se kuin, hempehisin heili.

20001023 Olemahan jatkust...

Joskus tuntuu kaikki puulta heitäppä nyt siinä huulta, vääntäin väkist naurunkuret -kosk ei tiedä, mitä suret. Tekemätön ehkpä painaa ei saa iloiseltaan lainaa, mätkähtää vaan itsensviereen -oletuksis jonkin hiereen. Mitä hitsii tällaist naahaa tarpeetonta kupeil raahaa, heräjä jo oikee avuks -kasva idust, hyödynpavuks. Olemahan jatkust kulul ei niin pienint aihet sulul, kuvittele mieli muita -älä kalistele luita. Himpunk tuntuu keveemmältä utaluuttais, omaa vältä, roskapussis heitä hiiteen -laita värillisii niiteen. Paukuttele pölyt pielest näet, löytyy tehoi mielest, riität vähempien tulol -ei oo katsantosi kulol.

20001023 Piristystä saadaan...

Kilpailu on aina tärkee sehän junnailua särkee, tietystikin omis rajois -ettei räplyellä hajois. Piristystä saadaan silloin uusiinmeno, tärkee milloin, avitettu omaa kohtaa -sehän bonuksisiin johtaa. Silti kamui ei saa painaa ottain väärällailla lainaa, hyötyisyyttä, kahteensuuntaan -edelteitä siten muuntaan. Joskus löysäel ehk pakko virheliikkeist tulleen sakko, tuon sit jälkeen uusi ryske -kauas kantuu, etäs jyske. Tarvitsevil tietä antain osaks reppuanskin kantain, että sointuu säröit sävel kiva porukoissa kävel. Olema näin osoitteista eikä pelkkää posotteista, liika hinku, järjel kuriin -olo, oikeisiinsa uriin.

20001023 Tuossa aikaa mietiskellä...

Syksyllä on kiva elää tarkoitusten soinnut helää, eine taltehen jo saatu -hämy niskahamme kaatu. Tuossa aikaa mietiskellä kohtuust jotain tietiskellä, ruokapöydän annin muistain -näläntunteen syrjään suistain. Yö kun lisääntyilee juuri pimeensektor tosi suuri, kunnes vuosi jälleen vaihtuu -sameuskin siinä haihtuu. Aatokset nyt rauhantiellä hitaanlaisel, ollaan miellä, perusteista laittain pyssyyn -menomonoo, myötäsyssyyn. Pientähän se vähänkulku useastkin hosuist sulku, tahtotarhast korput lopus -kannikoita enää ropus. Hyvätahto tulee kylään ettei ykskään joutuis hylään, avomielel, nöyrän tietäin -kutistustaan jopa sietäin.

20001023 Usein tummissa nois...

Nyt on syksy, vettä sataa elo nuupuksissaan mataa, harrasteetkin ihan sivus -laiskotus vaan ohjuuvivus. Miten tämän innoks kääntäis naurunkureil suunsa vääntäis, paiskautuisi rennost mukaan -ettei huomais tönkköö kukaan. Tälläkertaa tätä sorttii padanmustaa, lykkää korttii, vilunveto ruotii kehoo -ei sit hiventäkään tehoo. Usein tummissa nois uiskii läheltulleil kiukus tuiskii, heitä vaikka pitäis kiittää -elonparhaaseensa liittää. Kiemurtelee tyhjäin alla miksi veikään avut halla, eihän mitään taida kunnol -tuosta taakkaa siirtyy tunnol. Ei tää lainkaan johdu hommist luuleekin, et sielunkommist, jotkut säikeet tuolla sekas -hapanilmeen, pärstäl tekas.

Pentti Pohjola 20001023 (20001023) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu