20001020 Yliolanlyhyitä

20001020 Osuuk mikään täydest...

Silloin kun ei ole kiire kynän paprul, rauhassiire, värssyjäini taasen rustaan -älynvähää, esil mustaan. Toki monest harakoille piutpaut, viittaelen noille, usein nokka lakee kohti -rippujansa rennost pohti. Aika kuluu, tutunolost pääsee mieli ulos kolost, eikö siin jo riitost syytä -tähtäellä lennost pyytä. Osuuk mikään täydest maaliin noist en ota paineit kaaliin, kunhan hutikutii päästän -itseäini nurjilt säästän. Liikuskele en mä turuil en myös soita suuril uruil, hanurii kyl joskus halaan -muistoissani vanhaan palaan. Eläk-ukol päivää riittää tuosta nöyremmästi kiittää, ystäville syvään nyökkään -koht taas miellekuviin hyökkään.

20001020 Nuoret polkee nykyy...

Nyt on lyhyin tavuin vuoro hyppielkää esiin, kuoro, rupeen teillä tässä soittaan -itseäni uusiin voittaan. Suomenkieltä hieman lahmaan äkkipäät kun näppein kahmaan, järjenrippui pienest käytän -vaistonvaroil, aukkoi täytän. Tottumuksen tuomin eväin määriäini yhä leväin, jaksan nähdä ilonpilkkeen -silmäkulmastani, vilkkeen. Arki junnaa radallansa tätä tukee työllään kansa, eläkkeel me vanhat täällä -vähyytenskin monest näällä. Nuoret polkee nykyy tahdin osoittaen, älynmahdin, me vaan kuulol määräyksist -onnellisii hääräyksist. Juuri käynnis kunnalsvaalit arvailuita täynnä "kaalit", sunnuntaina puuha ratkee -kutka pääsee, keiltä katkee.

20001020 Kynää pelkäst pyöritellen...

Juuri, että laiskaks rupee värssyinteoille se upee, ajatus kun alkaa kulkee -ulkopuolle monet sulkee. Kynää pelkäst pyöritellä hengenhitui nyöritellä, saadaan einesehtaa ruokaa -älynhiput, lisää tuokaa. Monast edes vanhat ladut kerrattuina, löytyin sadut, jotain uutta kupeissansa -eikä vainkaan, tiedonansa. Saattaa keho hitaast lahoo valotettais, hengentahoi, lähes rinnan silti hiipiit -yhteisistä eväist riipiit. Ihmispienel kivat tärkeet arjenjärsit mielt kun särkeet, nouskoon aatospuoli yöstään -rupein mahdollistains työstään. Vapaaehtoist kaikki tämä elon, illanpuolen jämä, ruumenii jos riitost tonkii -aina jotain saaliiks onkii.

20001020 Uskonpuutteella jos...

Haittoi uusii tulee esiin pyrittäissä tiedonpesiin, ei kyl moisiin aina yllä -faktasorttista se kyllä. Silti ei saa uskoo heittää mielenpuoltaan kuivaks keittää, ollaan yhä oikeenjonos -töpäkkyyttä, löytäin monost. Järkevyyden avuin tiellä saamme saantoisuutta piellä, vaikpa vainkin jäykin sormin -yltelemme, kimppuun normin. Uskonpuutteella jos punttaa persuksilleen äkist junttaa, madonlukui vaikka hokis -tantaluksen talloi kokis. Kimaltaahan huomen eessä miksi siis ois, silmätveessä, luvattuna meille hyvät -etsitään vaan esil jyvät. Palkkioita monist samme kunhan itseämme jaamme, -rikkautta hengenpuolta -odottelee, tuloons tuolta.

20001020 Ikäkin taas vuodella...

Silloin kun ei hommii jaksa innotonthan mikään taksa, pedilleen vaan kiertää ruojuns -toppauttain täydest huojuns. Aattelemaan moinen laittaa punniskeleen tullut haittaa, kuinkä täst mä ohi kuljen -joutoisuudenoven suljen. Ei tät tavakseen saa ottaa yhä lisil äkist mottaa, sietää kömpiellä jaloil -vaik sit, enemmästi aloil. Ikäkin taas vuodel muuttuu neljä, kahekskympist puuttuu, askeleit siis huima määrä -toki osaks, suunta väärä. Kiitosmieltä purkee rinnast lahonnäköö löytyy pinnast, hiljaksensa, kellonmyötä -edempää, jo miettii työtä. Olhan reutuu, arkipuuhaa vaik nyt jälkeen lotkost luuhaa, innostuikin hänest osin -jaksamatta, vinhast tosin.

Pentti Pohjola 20001020 (20001020) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu