20001019 Arkisia

20001019 Kipeää kohteena...

Julkisuus usein on kinkkinen juttu etenkin silloin, jos aiemmis suttu, penkomahaluhun useinkin töytää -itsensä protestilistalta löytää. Mitenkä tuohon sit suhtautuu pitäis ettäpä oikeus ehyymmäks itäis, voishan siin käydä, et syvemmäl ojaan -jos sitä rupeilee hakemaan nojaa. Useinhan media kertoilee tarui -mitkä on tosia, todella karui, noissa et lyödään jo lyötyä lyttyyn -asiain upotes enemmän myttyyn. Kipeää kohteena varmaankin olla jos on jo lastissa ennestään jolla, aika kyl parantaa, sanotaan tuosta -yritä ihmeessä tiiviimmin juosta. Ei ole leikkiä sielulle silloin väärin kun ymmärrys, raameissa milloin, toivoisi vaa-an sen pysyvän ilos -kuka nyt tahallaan möhlöilis pilos. Tällaista miettelyst kertyili esiin soluttuin hiukasti, ongelmapesiin, rakennusaineita ehyympiin, - eikö -vaiko tää juttu sut mietteisiin veikö?

20001019 Kielikuvin...

Syksynkeskel täällä ollaan mäkin pokuani hollaan, jukurilta vaikuttelee -ehyyksiä laikuttelee. Rattaissa on rutinoita suusta kuuluu mutinoita, etten tässä viitseis yhtään -ajan porkkanoita nyhtään. Kielikuvil tässä pelaan tuntemuksii esil kelaan, jos ois pyydyksissä saalist -irronneena papan kaalist. Paljoja ei tarvi vuottaa sekulia mylly tuottaa, parempi kuin pelkkä tyhjä -vaikka huipeloista nyhjä. Tarkastetaan olonseikat luetteloon laittain keikat, hieman siivilöiden noita -siten, entrautua koita. Joskus tulee elonilta lahoaiksee mielensilta, oteta ei tuosta huolta -mennään rohkeest, päivänpuolta.

20001019 Jokaisel omansa...

Ihmisen kömpelyys lisäytyy yhä uusia tuoreit ei hengelleen nyhä, vanhuudenvarjosta ikuista haittaa -lölleröolo et sujuista taittaa. Ottipa käsille jutun tai kaksi äkkiä kiinnosteen kimpustaan raksi, hitsiäk tuosta, ma haluan nukkuu -nuoremmat varmaankin mielivät kukkuu. Näin on jo osaksi kuoppansa pohjal yhäkin syvemmäl helposti ohjal, hetkessä täytyisi vireys löytää -ennenkuin oleman äärihin töytää. Makustain juttuja kielensäpäällä useita suuntia yhtaikaa näällä, hölmyyttään törmyyttää vauhdilla vikaan -korjausentraus, tehtävä pikaan. Kaikkiset maisemat huomioon tarkast näpeillä tiukilla, pitäen markast, annetaan kiireisten vilistää karkuun -ryhtymät ensinkään, sätinnänparkuun. Jokaisel omansa, elämänvahvat sormeinsa ulotul, tiukasti kahvat, olkaamme kivoja ystäväinsuhteen -vältämme luullusti, pilkan ja nuhteen.

20001019 Terottaa täytyisi...

Useinhan sellaista tapahtuu meille että sit luisumme huonoille teille, oikea suunta et kompassist hukkuu -perämies ruotelis, pommihin nukkuu. Laiva näin ohjautuu erheistenpoluil kivikkoreunoihin, ääriään koluil, turhaa on perästä ulvoa tuota -ykskään ei ihminen munaajaan luota. Teroittaa täytyisi ajoissa mieltä löyhät ne kaivella edeltä sieltä, palautuis luottamus osaksi edes -siliänsyväistä, riittäväst vedes. Yhtä on toimia kovalkin pinnal rauha vast rakentuu nöyrällä rinnal, opitunkertaust tarkasti mieles -hallinnanhoitua sisentäin kieles. Aina on uhkana, uupua tiedos kestet jos nuukasti ihmistensiedos, että voi komeus lyttääntyy romuks -saldojen tiimoilta, haihtua tomuks. Yrityspuolta siis koulia pitää puhtaista aluista eloohan itää, vaarojenvaroilta tehtävii tutkii -kaikkia kiusaisii, edemmäs hutkii.

20001019 Vartuppa henkeni...

Haitarii pitäisi polvelle ottaa muuten tuo kömpelö tunnolle mottaa, ettet ees viitsi sen vertaisest soittaa -ainaista laiskuuttais nujertaa koittaa. Tottahan tarinaa ehdoitta tämä ukkopa uskookin, että on rämä, vartuppa henkeni hetkonen viellä -alan täs ruttua ahnaammin piellä. Päivittäin kaappaisen hyllystä tuosta antelen näppien nappuloil juosta, ehkäpä herkkyyttä jostakin löytää -vasta sit torsona, seinäänsä töytää. Laiskuus on laskenut yhäkin rimaa pelkkää täs pidelty, pystyssä himaa, heippa sä tarmo, äl ukkoa väistä -ainakin ajoittain, hetkiseks päistä. Kohennusmieltä tääl tarvitsen äkist pääseksein poies kuin umpisest säkist, tekemään sitä, mik huoltoa tarvii -samalla väistellen, unhojensarvii. Ain kyl ei joustavuus nurkalla vuota kaaliini tamppailen yhtenään tuota, tähteilkin selvitään pahimmist pulmist -olemanoksaisten, terävist kulmist.

20001019 Haalintahalua...

Kaikil meil annettu edelteet toimii omaa tuot pollea persuksil roimii, vähääkään kiusaamat toisia tuosta -pysymme etäämmäl, alisteensuosta. Ärtyisyys aihuuttais pelkästi huolta laittaen talsimaan varjoista puolta, etsitään sietoisii, olemainmääriin -tilanteet vähenee, ymppäytyy vääriin. Haalintahalua ei tartte pelkäil kunhan noit kuohuvii kohtiinsa telkäil, yleisest ottaen selviää maaliin -saatuaan ahdettuu arkista kaaliin. Juhlivalt mielelt voi vauhti se lopuu ihan kuin naulaiseen, menemä toppuu, evästä repusta ei löydy yhtään -tuota vaan harmaata, keuhkosiins nyhtää. Etsivä mieli sä pysyile kasas vatuinen kuulakin, rajaisten tasas, uskaltaa unhoittaa isommat haasteet -sivuuttaa helpommin, repivänraasteen. Vähyydenpelkoo kun ei päästä pintaan etsii vaan täytteistä selkoa rintaan, huomaa, et kaverit hyväksyy tämän -puolikkaal kulkevan, vanhuksenrämän.

20001019 Itseään ymppäilee...

Vähillä eväillä kehnosti jaksaa pirteyspuolelta laiskasti raksaa, ikäisii kynnyksii paljon kun jonos -viiveittenhakua löytyilee monost. Kehoiset puuhat ne tuppailee syrjään harrasteis, enemmänmielisest nyrjää, olkoon vaik turhaa tuo riimienteko -yhäkin enenee, sellaisist keko. Itseään ymppäilee värssyihin mukaan eikä sit estää vois jäpikkä kukaan, neuvoja täällä kyl otetaan vastaan -luontuisi jutut et enemmän nastaan. Mieli on alttiina helpoille toimil siellä kun selviää vähemmil voimil, antaen puseronaluksest tulla -tällainen käsitys yhäkin mulla. Suurempii haasteit ei käsille ota tuohan ois tunnolle, melkeinpä sota, annetaan kynälle sopivast töitä -vietämme rauhaisast, vanhuudenöitä. Jotakin aina kun kohnia pitää siinä sit helposti saalistkin itää, maailmankirjat ei tällaisest horju -itseinen hyvä, se ehdoitta torju.

20001019 Mitä täst kaikesta...

Ihmistentiellä on useitkin mutkii tuontähden niitä ehk pitäisi tutkii, kuuluuko kolinoit jostakin suunnalt -arvaisko hakea apua, muunnalt. Jatkuvaa tarkkailuu, eiköpä juuri sitenhän kaatuu se oletteinmuuri, rakennepuolisen perusta luotu -osaset irtoisna, ramille tuotu. Kokemus korvannee niukemman järjen taittaen epäilyilt, teroimman kärjen, saantoisuus yllyttää kovempaan työhön -näinhän noit paukkui saa, riittoisenvyöhön. Mitä täst kaikesta oisi sit hyötyy tulisko eväät ne ahnehtein syötyy, omaisuusarvoa itsellein ostain -vanhoille pettymil lempeäst kostain. Taidettiin vaipua käsitteinsuohon ennustemerkki, et laitettiin tuohon, pilkkoutui järkevä panos se hiduiks -moisesta enää ei, ällisten iduiks. Porhalluspuolel sit varvasta syvään kaavautuu maisema, ehtaisenhyvään, siltikin nöyräisest klapeja uuniin -tulenee tehoja, järkeillen duuniin.

Pentti Pohjola 20001019 (20001019) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu