20001016 Yhdellä ehtimäl

20001016 Etehenmennen taas...

Syksyisen ruskan tuo katselu tarpeen mielessä säröjä saa sillä arpeen, väreissä hohteli miljöömme täällä -auvoisin ajattein oltihin näällä. Paras on loistanta tälkertaa sivu nytkään ei harmaas viel ehdoitta hivu, maastossa yhäkin väriä riittää -olemainkansioons kiittäen liittää. Haravahommista virkistyst mielel kehumasanoja kertynyt kielel, että on ollutkin ihmeinen ruska -tuostapa kuormittain, esillekuska. Etehenmennen taas harmaammaks muuttuu vielä niin kauan kun lumi se puuttuu, otetaan syksystä iloista mieltä -koskapa tarjolla rajatta sieltä. Lahtikin päilyilee kesäisii muistoi ympärystienohot markkeeraa puistoi, lieventää vanhalla ykstoikon sorttii -availlen ehyympiin avoimeks porttii. Kiitoksii syksy, et jakselit viihtää ainahan kauneus sisintä kiihtää, ottakoon mielemme tällaisest oppii -sehän se ehtaisint, olemainroppii.

20001016 Syksyistä...

Syksy jo tarttunut lehtisiin puihin ruohohon, pensaisiin, kasveihin muihin, värienkylläistä täälläpä riittänt -tuosta on ihminen kauniisti kiittänt. Yhä ja vieläkin tähteitä tuosta komeissa maastoissa kelpailee juosta, ainakin silmiään siirrellä siellä -ihanaa taulua, käsilläpiellä. Tyynenä värjyilee lahdella vesi sehän se ainainen, nättien esi, vasta kun jäisien alle se peittyy -unhompaan mielestä, arkiseks heittyy. Kelpailee Suomessa asua, toimii monenkinsorttisest, iloja poimii, jaksamal seurata tiiviisti näitä -vuodenkinaikojen, huippuisii päitä. Herkemmäl mielellä aikaakin riittää tuntemii toistensa perähän liittää, ilmaista huvia, haalikaa mieleen -asjat ei joutuu vois pahemmin pieleen. Ehtaist näin herkkua ympärilt löytää kaikel voi somistaa sielunsa pöytää, nöyräkskin tällainen eittämät laittaa -vahvankin ylpyyden normaaliks taittaa.

20001016 Pakahtavaa ehkpä...

Jatkan syksyn seuraamista kylmempien teuraamista, muutoksia kertyy kyllä -ennenkuin on lumi yllä. Nyt on todel ehtahienoo väreis kylpee kotitienoo, lehtii pois jo tipuskellut -rungot paljaiks, hipuskellut. Itseens tähän mallail koittaa hyväksyntää siten voittaa, onnistuissa, mielenrauha -vaik ei eeltäpäinkään pauha. Vuodenajat antaat aiheit tuumiskella neljii vaiheit, joissa sisäl kukin meistä -hapuloiden, ottein teistä. Pakahtavaa ehkpä osin kivainpuolta, tulleen tosin, etenkin, kun kevät herää -onnentunteit vuoriks kerää. Kesä kuluu, syksy saapuu talvi ylleen, lumikaapuu, jaksaisimme nauttii tästä -ilonkohdast elämässä.

20001016 Rajaisel mielel...

Joillekin tärkeitä ystävät muual siel käydään ajoittain henkisenruual, itse täs juurillain pelkästi jässään -vainkin nuo pyrinnät siltikin kässään. Omaini ympäril aiemmin pyörin nuottienteoissa täytisest hyörin, unohtain ystäväin suurisen tarpeen -siks tuolla saralla, korjailin karpeen. Piirit ne sulkeuksi nenäni eessä saattoipa silmä siin kiillellä veessä, taakse on jääneinä tuollaiset surut -korjattu pelkästi, pöydältä murut. Eihän mua kukaan oo moittinut näistä hiukkasenpienistä, aatostenpäistä, pikemmin yllyttäät jatkamaan yhä -mutta en suurimpii turnipsii nyhä. Rajaisel mielel on esteitä tiellä eikä sit syvempää omakseen miellä, annetaan soljua totutul tiedol -puuhiensuhtehen, liekillä miedol. Muisti ehk tykännyt kaikesta touhust nuottien, riimien, antamast mouhust, vintillävilistyst, sitäkin jatkan -elämänmurheistä ottaen hatkan.

20001016 Aikaa täs kuluttaa...

Riimientekoon mut useesti kääntää niitäpä sitten siin alkavi vääntää, ennakkosuuntelmat täydesti torjun -hetkeisil mietteillä maalihin horjun. Senhän kyl ilmaisee juttujen laatu huiskaenhakien näppösiin saatu, joku ehk lause se sattuvi nappiin -enimmät päätyvät ruuhkaiseen klappiin. Mielestä sisältä tällaista poistuu pakko on skriivata, muutenhan soistuu, näittenhän teko on todella helppoo -ikäisen ihmisen, huomiseenjelppoo. Aikaa täs kuluttaa muutaman hetken ulkona värssyistä, enimmän retken, lehtienlukua tungokseen asti -telkkarin tuijontaan, siihenkin rasti. Pieniä toimia lehtharvan kanssa sehän se aina on etuinen tanssa, imurihommia, sisällä puuhaa -muuten tuot yleensä aatoksis luuhaa. Ohjelman oltava edeltä tiedos silloin nuo seikkaset paremmin siedos, yllätteit mulle ei tarvitse tuoda -kaikkinen rauha se ukolle suoda.

20001016 Ympärysluonto on...

Kaikki ei mene ain suuntelmain mukaan selityst tuolle ei löytäne kukaan, ajatuskierteestä ehkäpä johtuu -yhteys ympäril, kehnoks et rohtuu. Passiivi olenta tuollaista suosii ei ole kenelkään haluttuu kuosii, kimppuhun iskevät monetkin murheet -tiukimmispaikoissa, itkujenpurheet. Älyäis, kaikkialt siilaantuu valoo painajaismielest tuost kertynyt, haloo, otappa oikeaan tarkasti sihti -arvaat et löystyää kimpustais pihti. Monet meist tuntevat tuollaisen olon sielu kun itselleen kaivanut kolon, alaista tuntoa pötkitään pakoon -olomme yhtyydet kaatautuu lakoon. Ympärysluonto on virkyydenlähde eikä sen seurassa kukahan, tähde, ojentaa kättänsä jokaisel meille -kutsuen sekaansa, mieleistenteille. -Esittäin, tuossa sul päilyvä lahti saarien rantoja kaislikot vahti, nähdä saat ihanat kukkaiset ahot -pyrkivät mieliseiks, jokaiset tahot.

20001016 Onhan noit kirjoja...

Joskus niin väsyttää, että ei määrää hitsink siin sellaises tilassa häärää, ei jaksa tarttua lapioon, hankoon -vetäis vaan lippuaan puoliseen tankoon. Ikäkö rahnustaa rättiseks oloo laittaen kaipaamaan, sänkynsäkoloo, ehkpä tuo laiskuuden kontolle kääntyy -henkisentyhjästä, pelkästi nääntyy. Mielelle piristet, äkkiä juuri sellaisen tarve on hirmuisen suuri, keinoja monia, tylstymys peittää -pollelleen selkähäns rapsuja heittää. Onhan noit kirjoja, alat vain lukee mielteistentuntoja, ehyymmäks pukee, ihan tuost isosta kirjasta alkais -kevyympään suuntahan, satuttain jalkais. Ihmistenvälistä kanskäyntii etsi omaasi aatamii, tiukasti metsi, hoputa hereille henkesi syvii -sieltä niit löytyvi, itävii jyvii. Laiskotuskohdatkin ohitse päästää täydeltä tuholta varmasti säästää, naura ja hymyile, kun vielä jaksat -tiedäkin, että ne tiukentuu taksat.

Pentti Pohjola 20001016 (20001016) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu