20001011 Yhä uutta

20001011 Nyt tät aikaa...

Sieluni sisint kun riimeillä täytän melkeinpä oudolt ehk pahimmoil näytän, kevyt on osa tää äijäsen kulust -höyryjä liikoi vaan hönkyää sulust. Tällä ei mallilla monikaan toimi -itsensäkarheita, esille poimi, luullust en loukkaa silt yhteistä rauhaa -vanhalla rinnas vaik, pienesti pauhaa. Soitantopuolelkin eväistä riittää kaikkehen aiempaan tiiviisti liittää, maatalon äijänä, raskaissa töissä -huolienhelpeitä, harteilla, vöissä. Vuosiks myös sukelsin nuottientekoon tuhannet jotkut noit kertyili kekoon, ihan vaan arkeni välisis hetkis -seikkailin minuutit, pallopäin retkis. Nyt on tät aikaa, jot turhuuksiin käyttää liiankin intoiseslt pappa ehk näyttää, keveesti silti mä tekeväin koen -raapustan henkeni päältä vaan noen. Monet on mukavat kulkeneet ohi sellaist ei suuremmin järkeillä tohi, ansionmukaist kait tuloksensortti -raolleen löydetty himpusti portti.

20001011 Varovansorttista...

Aatoksii mielestä lähteilee poukkoon tahtoen riimien runsaaseen joukkoon, melkeinpä kaikki ne julkikin tulleet -kansiot syystänsä, enimmäks pulleet. Hitonko aihetta moisia rustail paperinsyrjiä tarpeetta mustail, tämäkin pilkahti useinkin julki -yhtä kun latua mietökset kulki. Elämänsortista vainenpa johtuu antaen risalle rinnalle lohtuu, vaikka ei olekaan tipasti runoo -tuollaistkin halusti kasahan punoo. Rytmi on tärkeä pointti se näissä loppuisten sointujen, tuntemapäissä, hieman ehk päivkirjan näköistä puuhaa -tapahteinkulkua, talteen kun suuhaa. Varovansorttista pitää ain olla ettei tuo keikkuilis moitteista jolla, omaa vaan arkeaan tällailla peilaa -reimarikohtia enimmin seilaa. Puiseva muoto on, kakskertaa kantti siitäkin syystä se taiteisest, hantti, korkeajärkinen riimejäin väistä -ettet saa tartuntaa, pöllöisenpäistä.

20001011 Maailmanvalloitteet...

Kaikkea yrittää hyödykseen koittaa luontaiset esteensä, tuollailla voittaa, vielä vaik ruutia hippunen tähteen -kohta ei uskoa, mihinkään lähteen. Jotkut voi aatella, turhia hässää omia rajoitteit ukko ei kässää, punnittui puoliihan varmasti ovat -ammukset näissä vain, lievästi kovat. Heitetään kyselyi ernäisil puolil ei jäädä nuokkumaan turhasti tuolil, sihdataan sinne, ja kymppiä kohti -tuollailla heikompkin yrittää rohti. Maailmanvalloitteet toisethan tekee veteleet vinhasti osaajainrekee, haaltaen haltuunsa palkkiot suuret -onhan noil edisteis, itseinsä juuret. Pienikin ponnistaa, uskokaa tätä lähtöisel viivall ei ruojuaan jätä, vaudilla mennään, et korvissa soi -tyytyvän tunteen se sielulle toi. Ehkäpä keinoissa korjailuntarvet liikaisest ollut tuot menemäinharvet, intoa lataillen, vuottavaan pyssyyn -alkanee aaltua, kivaiseen syssyyn.

20001011 Vaikka ees luurihin...

Kuulijaa tarvitsee jokainen täällä jotka he anturoi Telluksenpäällä, enemmän vähemmän huolia kertyy -pahimmoil möykyksi syömmehen vertyy. Silloin ei nauruista kaikuile ahot esilleotettuin, mahneimmat lahot, yksin jos kompassins neulaa sit tsiikaa -tuohan on rehdille rasitust liikaa. Vaikka ees luurihin antausi tarttuu myötäisenpilkettä silloin jo varttuu, ettei ois liikoja hyppyrei tulos -olemankylmään, ei jättäisi ulos. Pompotuskohteeks voi tyhmyyttään kaatuu kun ei oo muistissa oikeaa laatuu, silloin ehk särkyilee täydesti huomen -turvottais itkuista silmäisen luomen. Vähilkin eväillä vapaus koittaa kunhan sen aatamins painissa voittaa, huudelkaa neuvoja, ote et pitäis -tarpeeksi terävää patikas itäis. Huumorinkukkaa äl käsistäis päästä sepä se viimeiseks itselleis säästä, yönsä kun nukkuu tuon, paineita vailla -jakselee taapertaa röykkyisil mailla.

20001011 Sanat on sanoja...

Yhtä jos linjaa sit aattelee kulkee mukavainovia ehdoitta sulkee, tietämät todesta, nollaisenmäärin -sehän on selvästi ihmisel väärin. Vapaus kiehtokoon riitosti meitä pääsemme maaliimme useita teitä, nurjimmat viskaamme romujenkoppaan -jalkaa täs haitoille itsekin toppaan. Liian on veletää ollut kait kulku sillepä räpsätään salamast sulku, kyyristeherkällä huolia eessä -aiheetont krääsää tuot mukana reessä. Uusia katsotaan tiukasti kohti aiemmin noista vaan aatoksis tohti, sepä se juuri sai ylisen otteen -henkisenleukahan tarkatun motteen. Sanat on sanoja, se pitäis muistaa arkinen olenta toisesti luistaa, ellei tuu tekoja, hukkahan perii -tantalus itselleen puoltoja kerii. Karskia arasta ei saane kukaan oivilla otteil silt reissuhun mukaan, viimeisest rivist ei maalihin ensin tälläpätapaa tuot lepattain lensin.

20001011 Hoppasesi nouse...

Usko toivo, siihen onni jopa välttyy kehnonponni, viskain kinttuu mullinlailla tärkeitäs et ole vailla. Pienet keinot tuovat tulost osalliseks pääset sulost, koton jos sul kahupäinen oma kulta, lähiäinen. -Ellei vielä, hoida hommat ylittyvät vaivoit kommat, potretis jos nätilt näyttää vaatimukset luullust täyttää. Hoppasesi nouse selkään arat vaanhan alkaat pelkään, vauhtivipu, latjanrajaan jopa tulee tuulta vajaan. Ruoka-ajaks ehdi kotiin safkanpäälle tartu totiin, perään, leposien vuoro tanssahtelee, keijuinkuoro. Terve sielu, tervees kehos sepä kaikkeen hyödyst tehos, jatka sarjaa, voimainmukaan lasettelet, myötäsukaan.

20001011 Tultahan pitäis iskeä...

Ihminen kokenee yhtä sun toista menneestä ajasta pätkää ei poista, kirjoist sielt löytyvät ilot ja surut -melkeinpä pikkuiset, kultaistenmurut. Silmiään saa siinä monihin kääntää lankaisii malleja ohjeekseen vääntää, ennekuin ytimet jutuista löytää -kivankin kovaisiin, pahimmoil töytää. Moni on hakenut vikaiselt suunnalt etsien juuri silt, turhaiseksmuunnalt, herännyt toki kun tyhjienpäällä -arvaten viimeinkin, etteipä täällä. Tultahan pitäisi iskeä taulaan ripustain avaimii osaajain kaulaan, että ne lukkoiset helähtäis ammoks -päätymät tippaakaan, menneittenkammoks. Harjoitushommilla liippaillen mieltä seulojen ylisii, valiten sieltä, mitkä vois jalostaa hyötyiseen käyttöön -kokoiselt luokalta, enempäinnäyttöön. Riitost kun laitettu pökköä pesään saavumme vihdoinkin täytemme kesään, vanfaaritorvet ne mallilleen soivat -elomme aallokot, harjoilta loivat.

Pentti Pohjola 20001011 (20001011) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu