20001008 Sykäyksiä

20001008 Medimöykkä tullut tutuks...

Shumi Japanis taas voitti Häkkiselle suru koitti, formulat kun rataa kiersi suomalaisten syöntä hiersi. Eipä Mikal korkeint pallii kohtalo se toisin sallii, henkenskaupal rylläät kuskit ajolinjois joskus fuskit. Lehtee luin tuon kisan-ajan asettaiksin, innol rajan, Kyllönen taas liikaa huutaa sehän pirust mieltä puutaa. Aikamies kuin sumutorvi desibeleilt, hetki lorvi, pienemmälkin paineel kuullaan järkevämmäks samal luullaan. Medimöykkä tullut tutuks kolmosteeveest, arkinutuks, jenkkilästä ottaat mallii niukast vanha tuota sallii. Kaikkinainen krääsä lisii tuoden tuutist usein pisii, sulkemalla löytyy rauha -elos uusi, kestonnauha.

20001008 Sehän ei ois tietyst...

Vähyys antaa tyhjänolon kutistuttaa poikapolon, mikshän moista lajii kärsii -elost, kuivatetust järsii. Sehän ei ois tietyst pakko nurjillekin löytyis lakko, räpsähyttäin itsens hereil -vilkuttaen innoin kereil. Ykshän meillä elonpätkä kiillotettais kirkkaaks lätkä, häikäistyisi ylpeet siitä -noil ei hämy evääks riitä. Onkhan jarrut jumittuneet määrähaut sumittuneet, ukko jäänyt taakse aidan -sektorille, neulankaidan. Tok ei rahnaa lompsa pulli sit nyt tyhjäst miten sulli, koirat vainkin, jalatmaassa -pissintulohanat haassa. Ryhdistyä ehdoit pitäis varmemmuutta silhän itäis, kuinkhan etääl oonkaan korves -lässäillessäin, tyhmänlorves.

20001008 Pelkkäähän olemist...

Riimienkehnot, nuo valtaavat mielen altistain vaaroille, skriivauskielen, jospa noit turhia pelkästi kutoo -omahan ojaansa läiskäen putoo. Mutta kun tavoitteet valmiiksi nollas pelkkiä sekulei lätkyilee pollas, eihän sen alemmas hengissä ehdi -kun ei viel konsana, rubiinei lehdi. Nöyryyttä hakemas, sitäpä juuri vailinginmäärähän juntturan suuri, häränkinpyllyjä useinkin tullut -etu kun käteisest, koppaisut hullut. Pelkkäähän pirteyt, sitähän tarvii välttääkseen joutoisen terävii sarvii, mitä vaan pikkuista näpräyst löytää -pehmeemmin huomiseens ehdoitta töytää. Huumeittenhinkua, onko tää pelkäst sielu et sinistyy moisesta telkäst, eipähän murheilla maalata seinää -onpa tää oikeeta, ravinnonheinää. Öitä kun rauhassa pitkästi viettää joitakin päivällä, hommia tiettää, kiitoksensuunnalla rempseesti punnus -aikahansaatu, ehk keveempi tunnus.

20001008 Kutituskohtia...

Tokihan toisinaan virheisii lappaa erehdyspuolelta näppösiins nappaa, pelästyin samalla junttia mieltään -vierittäin kantoja, edestä, tieltään. Harkinta-aika voi äkisti loppuu sehän se tuumoolle täytistä toppuu, olemainorhi jos ryntäillä alkaa -pitäisi etsiä silmästään malkaa. Kutituskohtia, niitä kyl riittää entiset uusia tarpeetta siittää, aina jos vauhtia pitäisi lisii -voisikin tulla tuot, etehen pisii. Kynnykset korkeneis pilvihin saakka miten siin tajuais, raskasko taakka, sirpalealttiina huomiseens hivuis -kipeäntuntua, olonsa sivuis. Oppimispukille jokainen joutaa senverran virheisest ruuhtansa soutaa, ellei jo ikänsä pänttäillen lukent -perustusvoimaista, jämäkkää tukent. Vippaisil konsteil ei harmeilta säästy siinä ei ilojen aallokoil päästy, uskotaan kulusta tulevan tulost -ripaus rintahan, olemainsulost.

20001008 Hivututaan...

Hyvä olla puhtain mielin kipakoista vapain kielin, etsiskellä tasapainoo mallaellen, jopa kainoo. Rämäpäinen pirstaloituu oleminen taakaks koituu, unohdetaan, mik on hoppu tehdään kohelluksist loppu. Alkaa aurinkoinen paistaa elo messävältä maistaa, käveskellään ahonlaitoi verestellen saatui taitoi. Hivututaan vedenäärel antain loiskuella, säärel, suvi pitää lopuist huolen valikoiden, nätinpuolen. Erhe ei pääs erakoimaan hälykelloin alkais soimaan, järki lyhtynä kun tiellä pysyy askel tutust siellä. Ilonkuret hakein rennoist tavoitellen pyitä lennoist, rikastumaan kavereista pysyst irti havereista.

Pentti Pohjola 20001008 (20001008) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu