20001006 Syksyistä

20001006 Hahhatahoijaa...

Kyllä sit vanhana helposti väsyy ihan kuin mallaisi, lattiaräsyy, ettei ees jaksaisi pediltään nousta vetääkseen yllensä, paitaa ja housta. Pienen kun ajan sais, hetkenkin lojuu jopahan vietäisiin vinhasti pojuu, itsensä ravistain täydesti hereil -valmiina haasteisiin, uusienkereil. Unissa pitäisi pituutta riittää ylhäälläollessa siitä sais kiittää, hommienhoito, tuo iloa pelkkää naurun sen antaisi vapaana helkkää. Ystävät muistaisi, siinäpä veikko ei sitten tippaakaan keholtaan heikko, itse en tuollaiseen määreeseen yllä -sehän on edeltkin, justikseen kyllä. Hohhotahoijaa, kun torkkuiseen vajoo eikä näin töihinsä auvoisest kajoo, on kyllä syksyn tää, ruskainen nätti -vaatimat varjoiseen, piilohon mätti. Nautitaan todella luonnon sen helmas kuka ei mukavaa, maisemas pelmas, hetken jo päästä voi räntäistä lappaa inehmo itselleis hetki tää nappaa.

20001006 Villaiset-hauvat...

Syksyn tää aikaa on, korjuuta sadon availee appoiseks syöntenkin ladon, mietteitten juoksella, kirmailla mailla -pistävii puikkoja, tuntosen vailla. Kylmillä aatella toisenlail pitää silloin kun pakkasen poikanen itää, nyt on tääl värejä tuhlaten tarjol -illat kyl pimentyy aikaisin, varjol. Harrastehommelit mielet saa vireil ei pidä laittautuu hetkekskään kireil, lehtistä haravaa nurmella piirtää -upeita kasoja, kohtiinsa siirtää. Villaiset-hauvat ne tupaseen tuppaa imurin surinat pussiin ne nuppaa, jopahan pölyistä vapaana tilat -perääns ehk mopilla, pyyhkeilynhilat. Ruttua polvelle, loiloileen iloo polkkienvinkeistä, katsannol siloo, värssyikin sutaisten, pännällä tuosta -antaapi aatoksen esteettä juosta. Näinpä ne kuluvat vanhana päivät monetkin tärkeät teoitta jäivät, kiitos, kun oleilla joltisest jaksaa -elämä eriään, mukavil maksaa.

20001006 Pyssyytyskohtia...

Havainnontekoonhan useesti rupee vaikka ei äly se tipankaan upee, omilla keinoilla etehens sihtaa -kaikkien kärkevint, vainenpa pihtaa. Aina ei repusta löydykään kivoi saattaapi lennellä ilmassa, tivoi, ettetpä juttuines korkeelle yllä -tarkoitushakuist vaik riitosti kyllä. Pyssyytyskohtia poluilt myös tapaa enpähän olekaan vastuista vapaa, multakin vuotetaan selviä kantoi -koskpa saan mallailla yhteisii rantoi. Lujastkin puhuri papparaa heittänt itseisensyytöksiin iltaisin peittänt, että tuo huokaus melkoisen tuttu -olemansyrjähän, painamus, ruttu. Yksin ei tarvi tääl nappia painaa pyytäen saanut on järkeistä lainaa, etiippäinmennessä, aamusta iltaan -kaikki on kohdentunt, kestoisensiltaan. Syksy nyt värittää ahot ja tienoon ruskassaan yltelee, sävyiseen hienoon, kohta kait myrskytkin reutovat puita -omantaas laisia, haasteita muita.

20001006 Ihan ei sumpussa...

Orpuuteen pyrintä jättänee ulos ihan jo kättelys vähenee tulos, miksi näin toiminee, arvaust varmaan -silkoisin käsin kun valitsee harmaan. Miten tuolt tyhjästä, sielulle rieskaa pelkkää vaan viiltävän kipeetä lieskaa, ehkäpä painajaisunien myötä -runnitaan, nupullejäänyttä työtä. Tokihan joskus ne notkuilee jalat siitäpä korpehen kulkeutuu alat, vähyyttäis häveten, silmäsi päästä -rintasi huurtuilee, kylmästä, jäästä. Ihan ei sumpussa siltikään olla kekseliäshän tuo, tottunut polla, harrasteet vinkkaavat, ehdippä tänne -virittyy kevyymmin arkesi jänne. Tuotahan vinkkiä mieluusti kuulee pelastusrenkaaksi, jopahan luulee, sieltkään ei makoillen mannoja tipu -rautaises otteessa, näpeissäis vipu. Komproisiin misseihin hyvä on tarttuu ajassa, vaivassa, tulokset karttuu, elo ei mennytkään, perusteelt hukkaan -jotakin tippuili, lahjaiseen sukkaan.

20001006 Silmäillä seutuaan...

Elämänehtoossa, siinäkin makuu uusien juttujen esillehakuu, annetaan mielemme pinkoa rauhas -tiedä vaik osumii lepäilis kauhas. Nurkkaan jos nokkansa suruisna työntää kanveesiuupuman ehdoitta myöntää, hitsiikö tuollaista kannattais surra -lisää vaan hammasta, mennessä purra. Silmäillä seutuaan avoimin silmin kuin tulis kalvolta, ihanan filmin, syksyinen ruska on värienleikkii -tutulkin seudulla, ehostusmeikkii. Tällaista harvemmin eteläs näkee kruunuillakoristeist, ympäri mäkee, satehenkaaresta aihiot saatu -senpähän takia extrointa laatu. Piristää kivasti vanhaakin ukkoo jolla on mielessä paljonkin tukkoo, tohelontoimilla, omans se osa -littananlaihana, henkisten posa. Vähyydensektorist, ääret kyl aistii siinäkin sopassa tiukasti maistii, todistusvoimaista, ei ole kyllä -merkkisiin suorittein, eipä täs yllä.

20001006 Useita pyrkimäs...

Kovin on riitaisii maailmanseudut johtajanpukeille herroilla reudut, useast kansa noist pelkästi kärsii -olemainorsia, ryskät kun järsii. Tuollaista mallia ei pitäis huolii hakee vaan juttujen sopuisii puolii, mutta kun aatokset kahtia jakaa -ryminäluonteista pakosti takaa. Miksipä ihminen ajassa muuttuis tulisi sellaiseks, etteipä suuttuis, usein on näpit ne raiveleis toisen -median välittäis, konfliktei moisen. Useita pyrkimäs korkeimmal pukil että ois muka se, ehtaista hukil, joku ain ylempän, alempan roikkuu -henkenskinkaupalla, mähinöis koikkuu. Luontaisii keinoja inehmot käyttää nurjemmanpuolensa, hiiltyes näyttää, yhtäpä pienissä, suurissa ringeis -menemät poikittain ärseissä tingeis. Osattais Suomessa harmeja välttää täälläkin jollaista, jäpinää, kälttää, kuopassaoloaan monetkin itkeet -elämänarvoja, vähemmiks kitkeet.

Pentti Pohjola 20001006 (20001006) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu