20001001 Hakuja

20001001 Olympiakisathan...

Olympiakisathan jälleen ne loppuu Aussien suurella saarella, monet on pitäneet ihmeistä hoppuu rintansa komeesti kaarella. Juoksijalekendat tutuiksi telkast useat, monii jo vuosia, heitä ei muista, ketk tippuivat kelkast -olvathan aiempaa kuosia. Sidneyssä henki ol todella upee noinhan myös media kertoi tuon, kersa sä härmästä, joukkohon rupee avaten metskujen, luoksevuon. Palkintokorokkeel sitten kun nouset hurraava porukka äärelles, siinä on toimineet, kinttujenjouset -ansiot kertyvät häärelles. Tervettä eloa dopingii vailla itsees näin pykytät voittoihin, noista sit iloitaan Suomemmemailla kansallislaulumme soittoihin. Vaikka ois herrat kuin aivoilta pesty -sponsorijujuilla vyötetty, kehosi hallinnoil, nurjilta esty -puuroin kun rukiisin syötetty.

20001001 Saasteistkin erohon...

Joskus on lataust sillailla mieles ettei sit jarruilla vähää voi, salvat ne irtoaa myös tuolta kielest -äänteittenryppäitä esiin toi. Hiljaista ollut jos tuplasti liikaa kaukana leikki on moisesta, erittäin utvelost huomista tsiikaa -turhalt vaik tuntuvi toisesta. Maailmanmenoissa, niissäkin mutkii osaisiit laittaa ne kohdalleen, teräväpäiset kyl tosissaan tutkii aatellen huippua johdalleen. Solmut on tiukassa, kaikhan sen näkee uusia lisää vaan tuotetaan, parannustarkoitteet, pitkisest mäkee ihmisenkeinoon kun luotetaan. Saasteistkin erohon sietäisi päästä moskahan hukkuvi muuten tää, eläjä kohdallais tienootas säästä ikuisest tärkeenä huomen nää. Kehitystietäsi vakaasti kulje aurinko pyyhkiiksee roskat pois, ylinen mielesi pikaisest sulje nuorille polvil siit etuu ois.

20001001 Syksy on tullut...

Meillä on hienoa, kunhan sen hoksaa silmänsä aukaisten näkemään, ympärysluontokin esille poksaa näät kait sä filmisi kauniin tään. Suuria oivalteit piiloissaan varttuu oottaen etsinnän kulkua, monetkin kalat ne pyydykseen tarttuu -ilman tuot pelkoisen sulkua. Hellitään haaveita, oikeitten luona aatellen toisista kivoja, kuka nyt viihtyisi, missä tuo kuona määrittäin itselleen rivoja. Eipä sit kellekään todesti soisi ei edes leikkisel mielellä, parhaita esille jokaisel toisi -messevänmakuja kielellä. Syksy on tullut ja ruskainen aika ehdoitta sielua ilottaa, meillepä annettu muunteluntaika päivä taas viistommin kilottaa. Ahdetaan evästä talvemme varal nyt kun se oikea hetki saa, kopitaan kaikkea sormemme haral ihanis väreissä kylpee maa.

20001001 Vähillä eväillä...

Nuorempain mielestä kalkkishan olen yhtä ja samaa kun polkua polen, jättäen ottamat tilanteist vaarii mallaillen itsessäin, tyhjiensaarii. Vähillä eväillä matkaan kun lähti eipä se loistanut taivaalla tähti, kouluskin viittaus kokonaan puuttui -häpeänoloksi, menemät muuttui. Sairauden tullessa opekin sätti kipeän mielen se pojalle jätti, -ihanhan olet kuin, puinen sä ukko notkeudenpuolella taatusti tukko. Hieman ma kiusatuks itseni aistin tehtävätilanteist syrjemmäl laistin, puutöitä vierastin melkein kuin myrkkyy eikä näin tuloksist ollutkaan tyrkkyy. Oppimislaatuni muualle johti -kauempii asioit pollani pohti, tiesin, et yllä en arkeeni tiukast elämänpakost vaan, hommelei niukast. Ikäiseks tulleskin yksin oon mielin toki kyl ajoittain, lörppöisin kielin, kunhan saan touhuilla riimien paris pahin siin paineisuus etäämmäl karis.

20001001 Eihän näin hankkinut...

Lapsista vanhimpan, heiverö laatu aivankuin kokeisest aikahansaatu, kuvitteet suureni, mielteiksi muuttui -reaalist älyä, ehdoitta puuttui. Melkoisen lapsena kuokkaan sai tarttuu helpompaa duunia, tokihan varttui, velkainen tila, ja rahaa ei yhtään -niskaisii villoi tuo laitteli nyhtään. Äidillä huolta ol kaikista sotkuist -henkisest rääkistä, olemainpotkuist, onneksi kasvoimme vuosienmyötä -kevensi varmasti maamomme työtä. Eihän näin hankkinut itseistä voimaa yhäkin sisimpäin tuosta mua soimaa, kun ei sit löytänyt hihasta ruista -puhumat edelteist, korkeimmist muista. Sittenpä tiukin se saatiinkin kuriin arkinen askarrus, kohtuisiin uriin, köyhyydentunnusta jäi kyllä haamu tuotahan askarsi, aamu kuin aamu. Täällä vaan sitkeäst hengissä ollaan väliin ehk kertyvi kosteeta jollaan, sisarusparvesta voimaa ain löytää -uusiin kun esteisiin tyhmyyttään töytää.

20001001 Niinhän sit arjessaan...

Useita puuhia kokeilla pitää siitähän sitä, tuot ruutia itää, lähteä liikkeelle avoimin mielin -puhetta pulppuuvin sopuisin kielin. Miksipä tulis, jos punkassaan lepäis kaiken sen mukavan itseltään epäis, hölmöys tuolloinhan reuhuisi kukkaan -elämänehtaisuus valuisi hukkaan. Niinhän sit arjessaan useinkin toimii keveitä jyviä talteensa poimii, hukaten tietoa, keinoja kaihtain -messevän, henkiseen pimeään vaihtain. Oloisii suhteita syytetään kyllä sehän on yhtä kuin hukattu vyllä, pitäisi tarttua asianlaitaan -eikä ois vaarana sotkeentuu aitaan. Huumorinopilkettä löytyen kulmast iloisest reippaillen erilleen pulmast, jopahan joutuvi oikeaan joukkoon -saadessaan tuntumaa edistyspoukkoon. Tällail ei uuvuta naatteina tielle pysyvi hanskassa myöskin se mielle, nöyrällä tunnolla ovet ne aukee -kehnojenkeinotkin suutareiks laukee.

Pentti Pohjola 20001001 (20001001) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu