20000923 Mitaleita

20000923 Harjul ja Hirvel...

Olympiaurheilun vallassa ollaan ukko tää hypännyt, seurailunjollaan, Harjul ja Hirvel jo halluissa lätkät kullasta, hopeast, nauhojenpätkät. Mitäpä Aki hän keihääl saa mittaa näyttääkö toisille, pisimmänvittaa, homma se ratkeaa päivässä tässä -purjehduspuoleltkin kivasti rässä. Alku ol Sidneyssä Suomelle synkkää epäisest onnesta, käsistä kynkkää, nytpä jo toiselta suunnalta tuulee ilonkin mylväisyi riemuksi kuulee. Nytkin viel moukarimiehelle toppi eipä kait ojahan valunut oppi, vahvalla nuorella lekainen lentää kunhan se onni tuo paikalle entää. Paljon viel mitalei, omistust vailla ehkäpä lisäisii härmänkin mailla, -jaksetaan toivoa, peukkuja pitää siitäpä sieluhun mannoja itää. Unhoon voi arkiset viikoks viel jättää sohvallatiirantaa tilalle mättää, leikkistä oloa pitkäänkin tuumii norjien varsien rempsyyt sit tsuumii.

20000923 Taas tottuilet...

Se onpahan mukavaa puuhaa kun kotpiirissä leppeest luuhaa, ei määräile yksikään toinen on halulla haettuu moinen. Kuk tykännee mikäkin mistä äl harmiksi oloais pistä, vaan levitä naamasi ilol ei päiväsi lerppuile pilol. Voit rennosti huulilla vislail ja toistenkin toiveita tislail, näin hermosi lepoa saavat siin umpeutuu henkiset haavat. Taas tottuilet luontoonkin mennä nois puistoisis rennosti lennä, ei yksikään yrmeile puolees vaan pöngäksi kääntyilee huolees. Ehk muistelet vanhoja aatteit noit pikkuisna kersana saatteit, kun kirmailit varsojen lailla sit yhtäkään kiusaista vailla. Nyt helmeksi elämäis muuttuu vaik vankkuri ajoittain juuttuu, nää ympäril ystäväin parvi et ihmeessä joukkoo sit harvi.

20000923 Oivallusetäällä...

Aina ei lähdetty hommia pakoon jutut vain menivät teoitta lakoon, huonoa tuuria, turhat et tyrkkii -puitakoon peräänsä hiljaisest nyrkkii. Oivallusetäällä annetaan periks toiveittenturtumat sumppuuntuu keriks, sepä se palkinto kehnoista esist -leppeittenlinnut ei erkane pesist. Maallinen hyvä ehk ruumenta sielul läheistä tietysti, moolokinnielul, käpristyin elämä, köynnöksenlailla -ehdotont järjestyst ollaankin vailla. Järkeilypuoles jos tartuntakahvat syvimmäl syömmessä aistimat vahvat, vyötettäis itsemme tällaisil arkeen edettäis etäämmäl, luota tuon karkeen. Huolethan rispaavat, mielemmesiljaa parasta monesti, olemal hiljaa, nähtäisiin toistenkin toiveittentorvi miten se pyöriikään vinhast heil sorvi. Näitäpä miettien kuluvat päivät vaikka nuo suuremmat teoitta jäivät, omiksi tarpeiksi jotain silt saatu -hitsinköväliä, sekundaa laatu.

20000923 Alunalkain...

Tarkoitetaan sanottua -mitä tuli anottua, eikä pyörähdystä tehden -kääntämällä, vikalehden. Punniskella kaikkee pitää sellaisesta tolkkuu itää, enenee myös kestonsieto -uppouksii rintaan tieto. Valinnat kyl tosi vaikeit ilman piirusteisii aikeit, tuossa ollaan tyhjänpäällä -nurinpäisii, pelkäst näällä. Alunalkain ruuhel suunta josta puuttuu käänös, muunta, tapitetaan taivaanrantaa olema ehk helmii antaa. Mielentankkuu tärkee hetki suunnistetust oikein retki, jaksaa mylly jauhaa jyvii -kokemia, pelkäst hyvii. Unohduksii, noitkin kertyy toivois, moisist äkist vertyy, pudistellen pölyt kimpust -jaksain enemmän tuost himpust.

20000923 Onni katos...

Mukavaa ois oikein toimii sattumia sopast poimii, keräellä tunnonsyvii -plussamerkkisiä jyvii. Harmi, kun ei luonnu tuolleen äkkipäätä joutuu suolleen, porkutellen kylmäs veessä -anheetonta pelkäst eessä. Onni katos johkin muual ehkpä meni näläs ruual, innokkaitten kainaloihin -asettuen, taloks noihin. Kuka viihtyis täällä hetkee -jumittaen kulkuretkee, mahdollist jos päästä liikkuun plussan trapetseilla kiikkuun. Toivomuksii, niitä piisaa ohi parhaan usein viisaa, lähde siin sit lujal mielel -korusanoi sorvain kielel. Ei tuu hitsivieköön mitään orpouttaan joutuu pitään, valikointi sulki ovens -arjenkiusaa pelkäst kovens.

20000923 Hiljaista kiitosta...

Mukavainmatkassa kivasti hoituu sielulle ravinnoks esteettä koituu, tuskaiset paiskaillaan polkumme viereen karistain kimpusta, murheen ja hiereen. Valoo näin virtailee syömmemme syviin etsimme tietämme innoimmin hyviin, auttaen pyytämät tarvivaa toista lähtemään tyrskyistä, kauaksi noista. Hiljaista kiitosta valuttain mieleen oikeita sanoja tapaillen kieleen, enempään eihän sit arkisest oisi -rytinäluonteista tuolloin ehk toisi. Etsitään polkuja, kulkemain maastos ajoittain jarruillaan tiukasti paastos, säädellen vyötämme lyhyymmänsuuntaan toiveita todeksi alkaen muuntaan. Sielunsa sisäistä pyrkien halliin itselle ripentä toivoa salliin, käyttäen keinoina totutuntuttui välttäen ehdoitta, sykerönsuttui. Tällaista sekulii pussista puistain omankin vajaansa tietysti muistain, lahjaksisaaduilla lompsien harvast käyttäen raajojaan, sormii ja varvast.

Pentti Pohjola 20000923 (20000923) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu