20000914 Torstai

20000914 Loppuinlopuksi...

Turhist vähist usein suuttuu olo kriittiseksi muuttuu, -häpeää, ja sielunkipeet mitättömiin jos sä lipeet. Näitä tuntoi makustelee -katuhenges, aateskelee, ihan turhaa polttaa päreens viskatessaan sekaan äreens. Ihmismieli taipuu, vääntyy parastansa vastaan kääntyy, ollen outo jokasuhtees -pysymättä, herrannuhtees. Loppuinlopuks kaik on hyvin koskpa tuntoisena, syvin, edistystenkohtii varmaan -sulloakseen sivuun harmaan. Mieltään pitäis, tuota säästää kaversuhteet valloil päästää, ennenkuin on myöhä liikaa -sängynpohjalt, juttui tsiikaa. Riemu tulkoon meilkin tupaan vastaanottaa nöyräst lupaan, kunhan eitä ensin lykkään -perimmäisest kaikest tykkään.

20000914 Johan putoo...

Edelt pitäis tietää aina jottei ilkeennappii paina, hyväksyen toisten teot paiskain nurkkaan, kireenseot. Maailmahan iloo tarjoo -vaihteluksi, pelkäst varjoo, ajatellaan avoimmuutta -kohdistusta, ihan uutta. Johan putoo säkit seläst irtauksii turhast peläst, kaikil siintää huikku eessä -liplatusta, vanaveessä. Töppöisiikin, joskus niitä ain ei etevyyteen riitä, silmänurkat sitten pyyhkii -älytöntä, turhist nyyhkii, Lisävuodet kivoilt maistaa päivä, rinnanseutuun paistaa, köpötellään voimainmukaan eihän estä kiusain kukaan. Unohdetaan sairuunpelot -järjenkanssa, hakein selot, liikunnoista lisäherkut -ne on ukolt, toisilterkut.

20000914 Rivien väleistä...

Tokihan myöntää, et usein on vääräs sellaiseen pakettiin saantonsa kääräs, kuitenkin valoa osassa mieltä hiljalleen ripeksii esille sieltä. Itset vaik haukkuisi maailmanrakoon eihän pääs tippaakaan omuuttaan pakoon, julki kun näitä sit faktoja heittää parhaansa, ruumenil katseilta peittää. Selvittäin yhdessä ummet ja lammet varmemmin soveltuis näppeihin kammet, kurssi ois sinne, mis vapaus luraa elosens pintoi näin puhtoiseks kuuraa. Hävitty juttuhan kipeä aina sellainen seikkapa mieleesi paina, temmataan nöyriä povesta tuolta vähemmän huomenes, harmii ja huolta. Rivien väleistä asioi paistaa ehdotont totuutta jopa saa maistaa, huumorinhelmillä koristain evään näkee taas iloisest heräävän kevään. Ensin tok syksy, ja perästä talvi sadasti kuumana uunienvalvi, nautitaan päivistä, jotka tääl saamme hyviä tottumii, toisille jaamme.

20000914 Yksilöpohjaisest...

Ilojen olemus pitäisi löytää heikkojen allikkoon useinkin töytää, ehkä tuos paikassa korskuudensointii -aatellen arkista, normaalivointii. Hyötyisest toimittuu pitää kyl kiittää -edistysaskeliin, entisiin liittää, kulttuuriperäistä vaalien taidoin siellä se asustaa, ihmisen aidoin. Jokainen koppaseen siruisen antaa vaivojanähdenkin, rukohon kantaa, -tieteeltä, taiteelta, duunariheilul perustat varustuu luonnosti reilul. Yksilöpohjaisest hyötynsä näkein -ahaakin oireet ne, pullehin säkein, pystyttäin taloja, sopujen tulla -herkultamaistuvaa, tehtäväinpulla. Työttömyys uhkana kehitystiellä sellaisest ollaan jo apeal miellä, lompsa on lutussa, velkaakin monil kuin tuossa nousiskaan parempain lonil. Nautitaan syksyisist kirpeistä säistä edetään etäälle, murheittenpäistä, ymmärryspuolihan sellaisest kasvaa -ihmisen ytimeen, järkeisen rasvaa.

Pentti Pohjola 20000914 (20000914) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu