20000907 Näinkin

20000907 Onneks uni...

Usein huoli painaa mieltä eikä eroo hevin sieltä, -reppuselkä kolottaa jälkeenpäisest nolottaa. Onneks uni yöhön heijaa silloin mieli keveest leijaa, aamu on sit virkeää -uudenviehty, sirkeää. Mielentanssa, ensteijuttu sin ei sovi tulla ruttu, anteekspyytäin vanhat pois hilpeäähän sorttii ois. Kanavoiden, menot, saannit nipsein esiin iloinjaannit, tulopuolen heräilyy mieltymien peräilyy. Joskus tuntuu honnolt olo -ehdottomin, pesäkolo, mitä pahaa löytäiskään kotikultaan töytäissään. Eikö oiskin vaihdoist hyötyy siin sais rintaans rikast syötyy, -muistamalla toisia kelpais perääns koisia.

20000907 Sisin häl piilossa...

Ihminen havaitsee tuntonsa mukaan selvemmin eipä nää juurikaan kukaan, havainnot tuottavat surua, iloa -enemmät aistimat, luultavast piloa. Miltäkö näyttää tuo havainnonkohde siitä voi syntyä useempkin johde, kun sitä silmillä pelkillä tarkkaa mukahan tulenee, jollaista harkkaa. Sisin häl piilossa puserons alla tuolta myös lähtevi, suoruus ja halla, nainen jos nätisti tepsuttaa jalkaa koiraksenpuolinen kiinnostuu alkaa. Tuollaista leikkiä kaikki ei jaksa hivutusherkkäähän, arkaakin taksa, jokaisel ei oo tuot viehätysvoimaa siitäkin puoliskot toisiaan soimaa. Yhtehenmennessä ollaan jo perhe -natiaistippuvuus, siks eipä erhe, tuollaiset toiminnot pitkästi jatkuu huvinkinmuotoista myllermää, vatkuu. Iloa pintaan, ja poljeppa pyörää sehän sua tarpeista toisihin kyörää, luulletko olleesi erikoislaatuu herneitä pulloon jos runsaasti saatuu.

20000907 Eipä siis ihme...

Vaikka kuin koittaisi yhteyt pitää muualla suunnalla epäilyi itää, -ukolla tarve ois soitella suuta puhuen enimmin, heinää ja puuta. Toki sit tarvitseis taalailunkohdet arkehen löytyisi valoisaa, hohdet, mutta ei väkisin sellaiseen yllä totuushan ankarafaktainen kyllä. Ystäväpiiri kel runsaittenmääris -orvon hän kohdalla, päättelyis vääris, elämänpiiri kun supistuu nollaan henkisenhikoiluis taatusti ollaan. Eipä siis ihme, et kateista mieltä sydämensyvistä purkeaa sieltä, tahtoin vaik ymmärtää vaikutint tuota omaan ei kelpoonsa tippaakaan luota. Näistä ne syntyvät väistelyntarpeet että vaan iloista tähteeenä karpeet, kukaan ei tule, ja eikä ees soita -yhtyydenpitoa, vähääkään koita. Toki jo tällaista kymmenii vuosii nuorempankaan ei sit löytänyt kuosii, silti on tunteita, hyvään ja valoon hiljemmäst huudellut, itsestään haloon.

20000907 Kuulemain mukaan...

Iloa pitänee vartoa silloin murhe jos kannoille kipuaa jotakin pielessä aamuin ja illoin toisii kun kateisil vipuaa, herätyshenkistä asiaa aivan -löytämäl itsestään pieliä kyllä se kustantaa rikkaasti vaivan -yhteisil availlaan mieliä. Vanhuuden laskeva hiljainen vauhti -löysäilyn ymmärtää tottakai entinen kiireily, aatellen lauhti palkinnon mietteille, oikee sai, suutarin lestissä, pysymishommat tietoista valinnan vaalintaa näin ei oo niskassa äkkeisenkommat -älytönt, aiheiden haalintaa. Kuulemainmukaan, ei tiellensä ehdi hukkaan kun häipyvät neuvot nuo oudoissa paikoissa riemu ei lehdi itselleis rauhainen tila suo, homma ain kerralla kerrytä mappiin taaksesi vilkulut välttää voit luontuvat liikeises täydesti nappiin ehoa enempää pelkäst soit.

Pentti Pohjola 20000907 (20000907) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu