20000906 Elikoil vesi pit...
Oma mul asema yhteisös pieni monetkin nurjeet ne väritti tieni, vanhimmaks lapseks kun perheessä synnyin -luullusti, ettei siin halulla nynnyin. Mulla ei mallia tekojensuunnal -lepsuukin oloa, rivakaksmuunnal, tuumailin tuolloin, et kainohan olen joukkojenjäljessä hiljakseen polen. Isä hän järjesti 'lähtönsä' äkist varat ol hukattu pesueen säkist, Äiti ja viis meitä, puilla ja paljail lähdettiin olohon, hentoisin valjain. Suru toi emolle julmaisest työtä kersat me enemmän henges vaan myötä, ajoittain rahaa ei penninkään vertaa tuota ei muistoissaan halukkaast kertaa. Perään tul sitten se Talvinen sota -evakkonyssykät, mukaasi ota, yksin jäin kotihin karjamme kanssa oli se mutkainen, toimientanssa. Elikoin vesi pit merestä noutaa rehujenhakuihin ladoista joutaa, mukavat ihmiset lypsivät sentään itse vaan separoin, kerman sain lentään. Ruokaiset tarvikkeet jotkuset kortil aattelin tuollaisest sellaisel sortil, laitan nuo lappuset toisille mukaan täälhän ei kauaakaan oleile kukaan. Saitaiset päivät ol melkoista hutket -rintamil kuumina, tykkien putket, puolet ol rippisest koulust mul tehty -kesähän seuraavaan jatko se ehty. Hevolle lakana lähteissä selkään ilmasta tähystyst, - moisel näin telkää, ampuivat lentsikat, etenkin alus korkeemmal myöhemmin, huristaa halus. Naapurin kanat mun ruokkia piti omakin nälkä se hiljalleen iti, pelkillä korpuilla, -noitakin hetkii kerrat ehk valmiiseen pöytähän retkii. Ohuet ryntteet mul pelkästi päällä se oli vilua arktisel säällä, kuivia puitakaan ollut ei uuniin -laiskuus ei houkuttant, kesillä duuniin. Kaivoista paistoivat kuivina pohjat etäämmält, laatuisest vedestä ohjat, rannankin lähteestä kostea loppu Hellän vast kohdalla matkasta toppu. Merves tok karjalle makoista aivan se kyllä takana vaaraisen vaivan, avannolt useesti, hätäiseen karkuun vihulaiskoneet kun, -matalaltparkuun. Separoin maidosta kerman siis eril olinhan saloista noista kyl peril, mutta kun sisällä turkasen viilee voillekinsaannissa hankaluus piilee. Ulkotöist tullessa, kirnua pyöriin saihan ees lämmintä, ruvetes hyöriin, satoi er kertoi kun veivistä remppas setsemän kiloa maaslaa jo lemppas. Talvsodan lopulla kyytmieheks määräil vanjojen joukot ne hyökkäilyis hääräil, -koo koota rekehen, ryhmänsä mukaan ravia kirkolle, suksil siit sutaan. Aseitten rätinää meren tuon puolelt ei voinut välttyä nuorikaan huolelt, onkhan nyt edessä kodista muutto uusihin oloihin, entisist puutto. Suomenhan sotilail väkvoima vastas -ylhäinen älä nyt unhoita lastas, -raja tul lähelle, -onneks meist itään voimme tääl entiset hallussa pitään.
Pentti Pohjola 20000906 (20000906) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu