20000905 Aatospanos

20000905 Riippuu ihan...

Elo antaa tuntee vahvast -oivan otteen menonkahvast, kunhan jaksaa itseens luottaa -palkintoja huomen tuottaa. Riippuu ihan yrityksest -himpunlisäst, pyrityksest, toki järki, sekin tallel etuviistoon, passist kallel. MIelitekoi niskast tarttuin hyvänoloisia varttuin, sopimalla kamuin kanssa että vinkeätä tanssa. Jaksamista yhä uusiin väkistehän makuu muusiin, antain tulla lunta tupaan eipä sortuella hupaan. Vuottenmyötä painaa askel jolloin tuntuu, lyijyl, vaskel, se vaan pitää unhoon heittää yrityksil uusil peittää. Tuohon tapaan suunnitelmat antain heiluu, nutunhelmat, löytyy kaikkeen riskuulääke -pikomit se ottaa, kääke.

20000905 Nurjeita ei pidä...

Haaveittenhajonta onnelle esteeks unisin ottein ei arkiseks kesteeks, pakkokin tarttua ohjauskahvaan -eteenpäinpyrkivän, herran sun rahvaan. Olemat muokkautuu vuosienmyötä tarvitsee todella, pohjustustyötä, sille kun perustan jemptisti lättää mukavankokeman mielehen jättää. Keinojenhallinta himmenee ajas sulla ja mullakin esteisten rajans, ääriä vaillahan täällä ei kukaan toisia tarvitaan auttamaan mukaan. Murjeita ei pidä repussa kantaa virkeelle ololle tilansa antaa, potkiskel kiviä kotoisel raitil -tietäen, tästähän ehditään maitil. Suurilla luuloilla vaaroja löytää arvauserheisiin, niihinkin töytää, kiva silt kokeilla omaansa oikeet vaikkapa jälki se peräti soikeet. Nurinkin siinä voi, turvalleen ihan herättää taatusti, itseisenvihan, aika kyl parantaa, muistetaan tuota ylemmän ohjailuun, reissullas luota.

20000905 Näin ei voi...

Hieno on tuntea pienoista tuskaa mieli kun uusihin ihmistä kuskaa, luvaten jotakin palkintopuolta sittenkin viimeksi, tuottaen huolta. Mikään ei juttu oo edeltä säpeis vaikka ois tuntumaa pienoista näpeis, aika vast avartaa, kokemainkautta ettäpä selvillä vesillä lautta. Näin ei voi suunnitteit paukuttaa nappiin -osua erheettä, totuudentappiin, virheellä mahdolsuus pompahtaa ylös pahimmalkeinoin, jop omia hylös. Yhteisil eväillä taustoja maalail kertymii vaistolla upeiksi haalail, entisist kelvoista mallia ottain pahimmis kohdissa, tietoja kottain. Suunnast on tultava ensiksi sihti jälkeen vast käytäntöön, tarttumapihti, tuolloin saa evästä, helmiä löytää -kukkuramääräisest ympäri pöytää. Rauha on rakennusaineena tärkee -yhtä kun seassa, tunnetta, järkee, ellei näil syöteillä kaloja tule -pakko on uskoa, nytpä ei kule.

20000905 Henkisest jalassa...

Perheestä ihmisel rikkaus suuri yksinäänkulkeval edessään muuri, tuosta ei päästä, se orpoa rassaa mainio hetkiä pilalle hassaa. Johtuipa surkeus sitten vaik mistä sinkku ei kohdalleen palikoit pistä, hällä on karismast virheistä tietoo ehkpä myös niukasti sisäistä sietoo. Uskoa tuo kyllä rinnasta kuorii ettei saa kamuista, olemainvuorii, silloin jo fatalist-aatteita pursuu onttouden kyselyi kropasta tursuu. Henkisest jalassa, lyijyinen pallo ettei vaan kenenkään suunnalle tallo, muistaen itsensä virheiset kohdat ollen vaan edessä, hikisiinjohdat. Yksinään moitteita puoleensa haalii elohan tahtoista yleistä vaalii, vipataan itsemme liikkeisest junast säästymme yhäkin enemmäst munast. Otetaan harrasteet hanakast esil päästänee tällailla intoisten pesil, annetaan nupista löytyvät ulos -siinä se sitten on, saamaimme tulos.

Pentti Pohjola 20000905 (20000905) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu