20000821 Siitähän ketään ei...
Kyllähän useinkin hössöää hommat että vain enetyyt pelkästi kommat, -turhilla otteilla tavottaeist eril pääsemät vähääkään jujuista peril. Siitähän ketään ei moittia taitais enemmän orpouden tarhahan aitais, järjellä mielisi mertansa soutaa kinkkisetpuolet et roskihin joutaa. Aina ei ahkeruuspuolesta tulost -tarpeeksi etäälle, ehditä kulost, siinä se sormi jo meneekin suuhun ettei voi tarttua aidosti muuhun. Haaveittenhallinta, konsti on kovin ihankin liikaa siin aukisin ovin, järjestys mielessä, erheethän vähii nähtäisiin todella, mikä se lähii. Pomppien päättömäst paikasta toiseen kiinittää huomiot harmisest moiseen, -nakkeleet niskoja, kurtistaat kulmii lisäten vähäisel reppuseens pulmii. Monenkin varpaille vahingos astuu surusta nästyykki silloinpa kastuu, mikshän ei onni tän hymyä leveest askellus sujuis niin ilmavan keveest.20000821 Tarpeellistkin saatu....
Kesä meille vielä lehtii rusketustkin pintaan ehtii, ennenkuin on syksy eessä nuukemmasti asteit veessä. Onhan suvii ollut monii määristä vois parhait lonii, ellei pettäis kiusast muisti unohtuissa järjenluisti. Huippukivat toki mieles eihän täysin hössöst pieles, tarkennuksii saattaa puuttuu näkökulmat pienenst muutuu. Tarpeellistkin saatu pakkiin joskus ehkpä tullut takkiin, mitäs näistä, - luudal sivuun uusiikohti reimast hivuun. Allikoita pyrkein väistään eikä jääräntyylil päistään, sopumieltä saattain kukkaan metkansirui niukast hukkaan. -Ihmis-onni, elää vahvast tartuskellaan rohkeest kahvast, vaikka polku mutkittelee uusii yhä tutkittelee.20000822 Ajatus sai siinä...
Sunnuntaityönteko valtailee alaa entiset ajat nuo mielehen palaa, tuolloin ei tehtykään puuhia pyhil oltiin vaan aatteitten, esillenyhil. Ajatus sai siinä korkeelle lentää -harmaudest etäälle sieluineen entää, nykyisin pyhilkin vasarat paukkuu -moottorisahoista eriää haukkuu. Miten näin asettuis lepoiseen oloon äänet kun kantautuu kotoiseen koloon, -rakennusinnol, jos ei sitä rajaa tekijääns myöhälkin hommailuun ajaa. Onhan se ahkeruus arvossaan yhä siitäpä narusta perheinen nyhä, kohta oot kotisi kurkhirren suojas pykytti toimimaan auttajas, luojas. Jos täs ei kiintynyt omaans niin pesään lähtisi rauhoittuun etelän kesään, palmujenalle kun kulku se johtais ehyymmän ihmisen itsessään kohtais. Pelkkähän subjekti näkemys mulla mukamas häirityks ajoittain tulla, antaapa rattaitten rouskuilla reilust -siunausluontoista, palkkio heilust. Ensin yksi ajatus, ja sitten siihen muutamia muita lisää, tätähän se riimeily on. Pena.20Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu