20000814 Tehtyä ei enää...
Suutansa sitä jos turhasti aukoo ehkäpä poluillaan miinoja laukoo, -varoitus tosissaan; - hellittäis hyvää moisella sihdillä tiiraillen jyvää. Tehtyä ei enää perua voida koetetaan nätillä mallilla soida, rehdisti hymyillen, toisia vastaan asiat loksahtaa ehdoitta nastaan. Yksin on orpoa, senhän jo tietää pitäishän muittenkin tuntoja sietää, -katsella, kysellä, lupailla apuu vähentäin omaanskin, tulevanhapuu. Arkuus lyö leimansa käyttäjääns aina silloinhan onnistus useimmin laina, -etäältäkatselun, loppua pitää jotta vois tarpeisii voimia itää. Kukaan ei kavalla yhtäkään meistä -huolehtii pelkästi, valoisanteistä, tuollainen ajatus saatetaan kukkaan upotaan olemain pehmeään nukkaan. Elokuun tenhoa ammentain innoin riemualeiskuvin, tuntoisin rinnoin, yllämme kirkkahan sininen taivas -näätkö jo, miten on aiheeton vaivas.20000814 Ruovikon reunassa...
Kesällä kelpailee oleilla reilust vapaana turhasta, hätäisenheilust, astella rannoille, vesienääril eipä siin asenne taipuile vääril. Ruovikon reunassa polskahtaa hauki -olemain ikkunat täydest nyt auki, sorjaa niin kimmeltä lahdenkin pinnas läikkyvää herkkyyttä ihmisen rinnas. Nurmien nukkaista, koivujen tuoksuu ylhäällä pilvien rauhaista juoksuu, säilötään tällaista talvenkin varal -ihanpa hapuumal, sormemme haral. Lehväisten leikkiä, kahinaa tuules hymyä lisäilee eittämät huules, -yksityiskohtia, niitähän riittää sallimust tällaisest mieluusti kiittää. Tuntoaan pitääkin värjyttää ajoin -ehkäpä siltikin, säädetynrajoin, jottei mee plörinäks toiveittenhaku -katoa kaikesta, uutisenmaku. Sanat ei selittään kauniita riitä vähän vaan raapaisten pinnalta siitä, annetaan itsemme täydesti kesäl -joudumme pyytämät, saantojenpesäl. Oikein erinomaista tunnelmaista kesänjatkoa. Toivottelee Pena.Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu