20000810 Se, et laitan...
Kirjaan yleens hetken mietteet päällipiirtein kuvaan tietteet, -nuokin, suruin esiinpursut iloistenkin, hörhöntursut. Se, et laitan kaikkee ylös ei oo seurausta hylöst, tarvin mielen purkukohtii -kivointa, kun rauhas pohtii. Arjenparis halul tonkii ykstyiskohtii esiin onkii, näin saa aatos uutta juonta koetuista, iskein suonta. Ylidramaattisest osin -rehellisest näinkin tosin, elonpirtaan laittain loimii keventeenä ehdast toimii. Parhain jäänee matkainpäähän silt ei sielu ehdi jäähän, kynän käteen kun sen ottaa muistipuolestains jo kottaa. Vähäistä tää ukon anti sekundojen kotiinkanti, tahto riemuitsee kyl tuosta et saa vapahana juosta.20000810 Tähtäys laitetaan...
Ongelmii syntyy kun periksi antaa huolienalttaril itsens jos kantaa, muunlainen linja siin pitääkin laittaa etteivät epäilyt tahtia haittaa. Keinoja useita varmasti löytää parhaankinlaatuisiin ehkäpä töytää, vyötellen itsensä taidoilla uusil sopii siin istua pöytäänsä muusil. Yhteisii asioit hallita pitää varmasti kultaisii kuvioit itää, itseisyysarvonskin paremmin muistaa monetkin tekemät rasvatust luistaa. Jos sitä itkee, et en minä jaksa oikea oival ei kallossa raksa, unhohon pitää nuo pettymät viskoo ruojunsa kuiville haittaisist kiskoo. Liianhan helposti annamme periks -otteluu vaatia, useimmiks eriks, näytetään epäilyil taivahan tuotot että nyt täälläkin halluissa luotot. Tähtäys pistetään yläiseen kanttiin etsitään otetta, jyrmytään hanttiin, parhaans kun tekee, ja rippehet yli kaiketi avoinna, maailmansyli.20000810 Rasva kai vaarana...
Marjoja pensahis runsahis määrin -etsiä sietänee, toiminnanhäärin, velimies satseja mehuiksi luonut -ahkeranotteensa esille tuonut. Itsekin ämpärin herukoil täytin -johon viel minusta, - sitäkin näytin, en vielä täysin oo velliä pelkkää rinnassa raksuttaa, iloa helkkää. Saa noissa nyppiä sormensa kipeiks vauhtia lisäten, tuloksii ripeiks, aina on puskat nuo nuohottu meillä ravintosorttiset, pakasteteillä. Huolta tuo sokerin sivuhunjätti ennenpä kaikkehen runsaasti mätti, tohtoritäti hän neuvoja suolsi -irrallaanoloa, makeast puolsi. Rasva kait vaarana kuitenkin suurin siit älä ukko käy ylitse muurin, jospa viel aiot sä vuosia juosta otappa ohjeeksi pappara tuosta. Nöyräähän poikaa ma tällaises olen ohjeittenmukaisest rukkiain polen, antaako aikaa nää rajoitteet tiukat kestämiskoetteis tavoitteet tiukat.20000811 Jos olis kaikissa....
Ihmistä katsotaan useinkin päältä kuinka on viehätyspuoli se näältä, tokihan eduksi, lahjaksisaatu ei vain viel takeena, henkisenlaatu. Jos olis kaikissa yläiseen kanttiin unohtuis määrite, vertailu hanttiin, silloinpa rohkeesti toistenkans taalais myöntöjä ilmaitteks haltuunsa haalais. Puutteist jos tunteiksee useesti mieles hapuilunhaikuja kuvastuu kieles, varmuus näin ottaakin pikomit silloin orpous kaveriks suruihin illoin. Haaveittenpuistoist ehk onnensa löytää arkehens kipeest silt päivittäin töytää, ristikästriitaahan tällainen olo yhäkin tärkeämp kotoinen kolo. Lähelläolevat erittäin tärkeet -kokoovat ihmistä, taikkapa särkeet, tahatta moinen kyl tietysti hoituu -vaikutusvahvana orpoiseen koituu. Moittehensanaa äl kenestä sano enempää kiintoo vaan puoleesi ano, jos on sut määrätty edemmäs rivoist aattele kaikuja, olleista kivoist.20000811 Puntaroihommia...
Aiemmin haaveili menestyspuolest että ois kaukana, tulevainhuolest, ystäväin avulla hermot ne lepäis itseltään suruiset kepeesti epäis. Toisinpa ratisi olojen rattaat niukoiksi supistui ajassa kattaat, mähän en ehdikään onneni perään kiviä kelkkaseen pelkästi kerään. Puntaroihommia, niitäpä piisas olenko alukskaan äijänä viisas, kuvituspuolik vain ainoostaan toimii -utuisii unelmii haltuunsa poimii. Näissä on monia paineita käyty eikäpä ihme, et tuskaiseks räyty, aattelin, onnistuu toisien lailla yhä vaan olen tuot iloa vailla. Miksi en reimasti lähesty ketään alan vaan syrjäisiin tiiviisti vetään, -tiedän, et kotoa kukaan ei kysy -vaivalla raahaile reissuille mukaan. Unohdus laittanut harrasteit poimiin kirjavii sävyjä saadakseen loimiin, siellähän tiellä mä yhäkin huiskin harmi, et yhäkin äkeenä tuiskin.20000811 Unta se mulla on....
Paljon ma huolia kertoilen riimeis koskpa en tippaakaan repsoile tiimeis, vieraannus vallannut aikoja ukon yhteisten oville paiskannut lukon. Enhän tok iloinen olekaan tuosta syvimmält mielisin porukois juosta, keinot vaan loppuneet ihan kun seinään lähde nyt yksinään, runsaaseen heinään. Korvallist raapinut ikäni olen orpoisna poikana huomiseen polen, ansainnut varmaankin tällaisen tilan -itseni etäälle, toisista hilan. Ehkpä mus hosujanluonnetta liikaa utopisiikin noit turhasti tsiikaa, muistamat omaansa alhaista oksaa ristisii riitoja pakkoisest poksaa. Olishan ystävii, jaksais vaan ravail useita ovia iloisna avail, yhteisest kakusta reilusti haukkais suuna ja päänä tuol maailmal laukkais. Unta se mulle on, kuvitepuolta meikähän tarvitsee arjessaan huolta, ankkuri viskattu suruisen virtaan -laitettu tummia, olemainpirtaan.20000811 Arki ja kuvite...
Naiiviks itseni tänäänhän koen -sellaiseks synnytty, jatkuvast hoen, kuitenkin muillekin poluil ois päästy -hakemavaivat kyl tällailla säästy. Oppimishalu ois tarvinnut vitsaa eipä nyt tällaista, kaikesta kitsaa, juurikin alhainen olojen summa -passelimielessä, tarpeetta tumma. Arki ja kuvite, riiteleet yhä sielussa syvällä tunnelma pyhä, toteutuskeinoja niitä kyl halaa -utopisluontoiset tuhkakshan palaa. Tantalustuskat siis jokaisel meillä kuljettais väsyksis elomme teillä, jaksaispa jäljittää oikeita näinkin pärekortyylisin, haristuin päinkin. Uskoa uusihin, sitä kyl itää nöyräksi köyrtyä tietysti pitää, mutta ei laahautuu lyötynä koskaan -sekottaa itseään, typeräinroskaan. Kaunista luontoa ympäril täällä tuttuista tuntua jokaisel säällä, mitenkä viitsii ees tällaises surra -nätimp ois iloita, hammast ei purra. No niin! Aikaahan tässä näpyttelyssä kului, aamupalakin vielä haukkaamatta, mutta hitsiäkö näistä, ehtiihän tuota mahaa kasvattamaan ihan liikaakin. Pena. 20Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu