20000803 Ilon ken löytänyt...
Käden jos taitoja niitä on reilust passailee nauttia hyötyjenheilust, eihän sit jokaisel etehen tuotu -osaajan ohjaksii näppeihin suotu. Lapsena saatava intoistenmäärä takaa, et riittoisna pysyvi häärä, tyhjyys ei tarjoile omaansa osaa -houkuta yhtäkään laihduttaan posaa. Silmillä sihdaten saumat on tarkat keinolla tuolla ne tullehet markat, talotkin pistetty rymistäin pystyyn aatosta kerryttäin, siirtääkseen rystyyn. Ilon ken löytänyt tiellänsä täällä onnensa osaset kirkkaasti näällä, mitä siit haittaa, vaik huitaisee harhaan kun on jo saanut tuon kokea parhaan. Taitoinen tekijä puskee vain eteen vaahtoisa vana se kertyvi veteen, ymmärtäin toki tuon yhteisen hyödyn sivuuttain kaukaa sen, laimeisestlyödyn. Onni on yleenskin osaajal tuttu hänellä seuroihin monihin kuttu, rappuset noustu kun tietoa hakein jälkeinen olokin, metkoista sakein.20000803 Korpelan klaanilla...
Meidän tuos rannassa laivoikin tehty kahtehen koppaisuun vainen se ehty, onhan siks sopiva kokoonnuspaikka käräjäinpidoille sukujen vaikka. Korpelan klaanilla kokous rannal ensi on yritys tuollaisel kannal, sopii siin miettiä yhteisii juttui ryystäillä limskoja, tavata tuttui. Lapsina poukkoiltiin ristanjalt mereen harvemmin varpaita saatettiin vereen, tarkkaan ol mittailtu kivienkulmat vältettiin näinollen haittaistenpulmat. Ihana ranta tää oma, sen myönnän katsetta jatkuvast suuntaansa työnnän, sieltä kait voima se rintaamme kiipii herkkiensäikeitä, tuntemiks riipii. Suvella lahti ain keventää mieltä otteista voimaahan kumpuaa sieltä, tuosta jo nauttineet vanhat ne ennen rannalle aatoksiins selvittään mennen. Arvokas ansio, veden kun äärel merkityspointteja tulee näin häärel, istuksiis, katsellen leppeetä sorjaa rintahans hippusii läikkeistä korjaa.20000803 Keulaan ei mahdu...
Estoinen ihminen muureihins töytää harvemmin aitojen aukkoihin löytää, ajamat siltikään tyhjällä kaasul pikemmin, pannunsa-aluset raasul. Jokainen yrittää tietoa hankkii kartuttaa tavallaan mielensäpankkii, tilit et hohtaisiit kirkkaasti sieltä -sortumat konsanaan, osaajantieltä. Keulaan ei mahdu kun johtajatyypit hehän he kohottaa huulilleen ryypit, nauttien vähäisten kunnia-annist liepeittenlaahuitten, nöyrästikannist. Toki meit jokaista menestys kiintää kohtak jo vaihtelunsaantia siintää, ettei ain pelkkää tuot yhtä ja tuttuu mielellään arvokast luoksensa kuttuu. Vaikka nuo askelmat rapuissa harvoi tekemäntuskasta kertyilee arvoi, hikeä pyyhkien unhoittuu vaivat lastatuiks tulevat sittenkin laivat. Uusi kun huomen taas putkahtaa esiin saatetaan olomme sellaisen pesiin, katsotaan kaikkea avoimin luontein yhteisömyönteisist kertyvin juontein.20000804 Meilhän eväskorit erit...
Joku kertoo juttujansa virkistäen tuttujansa, antain arvon lähelollen tuolleen ohjaelee pollen. Hiljaisemmilt se ei suju kun on hukas rohkeentuju, niskahaiveniaan nyppiit ohi kiusast silleen hyppiit. Estraadeille kiipeet vahvat joil on kädes tiukast kahvat, paukuttavat teesit julki suunnitteittens mukaan kulki. Meilhän eväskorit erit niillämielin sieltä kerit, pönkittäen itsetuntoo järentäen näin myös kuntoo. Ilonkuret silmäluomes kevyymmästi mennään huomes, opittuja pitää käyttää elonreppuu aidoil täyttää. Antaa mielikuvain tulla se myös toive vanhal, mulla, jospa pääsis joukonjatkoks saisi kiusaisensa katkoks.20000804 Rantakäräjät siis eessä...
Kiitoksia Asko sulle auot portteja myös mulle, ehdottelet tekotapoi -miten viuhutellaan vapoi. Oppimiseen olen jäykkä siihensuuntaan vaikka näykkä, enemmistä pysyn eril kosk en pääse moisist peril. Järjestelen serkul työtä täskin tarvii rohkeet myötä, talonukon järjel polen räikee ehkpä syystään olen. Tavoitteitkin oli ennen yritystä, tullenmennen, nyt on lama pelkkä niskas ladunsivuun äijän kiskas. Rantakäräjät siis eessä varpait huljaellaan veeessä, jutunjuurta paljon tosin yhtyynpidon keinoist osin. Ilma vaan jos sattuis nappiin ettei esteristä klappiin, nähtäis suvun eri versot utelulle ollaan persot. ----:---- Hallita itseään -vähäistä vaikeampaa Kiva sana lämmittää -etenkin nättiyden säestyksellä Kylläisenä ja palelematta -nämä, talvisia toiveita Sisukas ihminen saa olla -muttei muita muksiva Tehtävä numero yksi -ettei esitä itseään enempää Vapautua omista kahleistaan -lähes, Houdinimaista.... Väsynyt kavahtaa tehtäviä -olemalla passiivinen Kimpaantuminen on sitä -ettei muista itseään varoa Tunteetonta tuskin onkaan -mutta väärinymmärrettyjä kyllä Ihmiset tykkäävät tehdä arvioita toisista -ja unhottaen itsensä täysin Kaikkienkanssa ei suju -mutta pitäisikö edes Neuvoton on hän -joka joutuu, vaikka ei haluaisi Piilevää osaamista ei nähdä -on se senverran selkoa vailla Missä mitättömyys asuu -siellä sanattomuus soveltuu Hyväähän huomiseltamme toivomme -kunhan kukaan ei olisi erimieltä Ei jokainen taida oikein ja hyvin -vaikka yrittäisikin vääntyä viereistensä lailla Vähäisyyskin on enemmän, kuin ei mitään -joten joutumista jatkettava... Kielteisyys on sellainen piirre ihmisessä -minkävallassa vähenee koko ajan Jos alussa hidastelee -unohtanee vastuunsa Henkisyyden hautautuessa epätietoon -sallittanee surujenkin käsilleotto Laitoin noita ruumenia tuohon perään. Pena.Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu