20000715 Tapasin kivoja...
Anteeks, et riimeissäin paljon on samaa jutut kun laadultaan yhteistä kamaa, ei oo noit elämän kohoisii kohtii joita vois paremmin syvemmäst pohtii. Ennen kuin liikkuilin ihmisten joukos henkikin iloises kokemainpoukos, nyt ma vaan arkisis tiukasti jässään siltikin vaihtelun eduista kässään. Vuosia sitten ol kipenii taulas utelunkuikoa enemmin kaulas, haeksin värskejä puolia esiin etteivät silmät ois päätyneet vesiin. Tapasin kivoja ihmisii työssään heilläpä perusteit riippuili vyössään, rentouduin omissain mielisin määrin vaikeitkin tuntemii esil kun käärin. Kiitin myös avustaan, tottahan toki enimmin hyvänsä, hartaana koki, -sanoinkin, pyhäiselt päivältä maistaa sieluun kun tunteisuus valoisast paistaa. Ihastuin tuollaisiin jutteluhetkiin panostin aatostain kevyisiin retkiin, kehon siin hoitelu, kirjattu juttu samalla verbaalist, seuroihinkuttu. Nyt ei tuo laitani ookkaan niin vilkas usein kyl silloinkin, surkeilunpilkas, -aatteliit, mitä tuo aikookaan hyötyy taidon kun saralla, eväänsä syötyy20000716 Impulssit jylläävät....
Kyllä on päivissä suuria eroi tämä ja eilinen moistahan teroi, eellisnä lähellä kolmeakymppii nytpä ehk seitsemäätoista vaan rymppii. Samoin on ihmisten kyseessäollen joskus saa helposti vauhtihin pollen, toisinaan jarrutus ehdotont antii -hitailla rattailla, kotihinkantii. Impulssit jylläävät laillansa meissä samalla horjuttain, mutkivainteissä, onnest et jäljellä kalpea haamu eihän sit jaksaisi jokainen aamu. Tyhjyyttä rinnastaan monesti tapaa eikä myös entisist esteistä vapaa, pulmienverkko kun ympäril kiertyy henkisenhankailuist olomme hiertyy. Entiset ohjeetkin liiasti tiukkoi päämäärähakuiset, karuja, niukkoi, kynsiäänpurren siin päivästä toiseen väsyyhän vähäinen äkisti moiseen. Olema alistaa, ellei sit huomaa sehän se sattumasaldojen tuomaa, yhteisyys ainoa tartuntakahva moisilla keinoinhan, otteemme vahva.20000717 Viimeises rivissä...
Joskushan tuntuu, kuin ankkuri pohjas hiisikö itse tät alusta ohjas, karit vaan kolisee kupeitten alla ihme, et yhäkin torjuiltu halla Puntarinnokassa nyyttinen pieni siinähän meikän tää, elämäntieni, tarkkailupaikkoja vierastaa yhä kosk ei noist taitojen naruista nyhä. Sallimamäärillä reissua lompsii usein viel totisel ilmeellä hompsii, onhan ne hakemat tallella aina kaasua immeinen hillityst paina. Viimeises rivissä hävettää mennä sieltä ei sihtaus kymppihin lennä, näinhän sit pihtuutta täynnänsä reppu huolien hävikeis seikkailee heppu. Silmäiltäis rantoja, saaria siellä -avaranhattua päässänsä piellä, reippaus ruotelinvartehen ajaa itseistä niukintaa yhäti rajaa. Hongat kun huojuvat tuulosentyössä tapiontarpeiset killuvat vyössä, lahjaa ei pölyntyyn pitäisi päästää -kaikista tärkeintä, hellästi säästää.20000717 Aina on etsitty...
Joskushan pakko on hommissa heiluu että voi kunnolla aistia reiluu, taatusti hankalaa selittää tuota aina ei omuuteens täydesti luota. Sallia toisille arvonsa pitää moisesta kunniaa itselkin itää, on vaan niin vaikeaa tiellänsä pysyy -yleenskin, anellen ituja kysyy. Aina on etsitty taitojennippuu ehdoitta nöyräst vaik pikkuista hippuu, uskomus antanee takeita siihen toiveilla ahdella, mielensä riihen. Hunningonsorttinen väijyää meitä erheen jos hallussa vaeltaa teitä, kyllä sen kompansa ehtii myös kiertää melkeinpä silleen, et höyhenest hiertää. Ukkoset koluaa taivahanrantoi pilvistä tehden noit, pimeänpantoi, ohitse taitaa kyl etäämpää ehtii huomenna pouta kait itseään lehtii. Pelmannireissu on silloisest eessä Kotkasta eteenpäin, laineilla, veessä, ruokaa ja tantsua Pyhtäällä tuolla eihänpä ikävään aiota kuolla.20000718 Soittopelit rallatteli...
Kesäretki taas on tehty menohalut liiat ehty, oli roimast suvenkomeet rapis olemista homeet. Pyhtään Mäntyniemi vuoros -nättipaikka! - kaikui kuoros... ensin katsasteltiin Kotkaa sieltä vesiteille potkaa. Soittopelit rallatteli kansa, yhteislallatteli, päisinpiirtein tälleen juttu -erittäin, kun matkaankuttu. Jarrutan kyl soitonsuhteen vaikpa saisin tuosta nuhteen, kosk ei jaksa yhtämittaa omaaloukkoon äijän kittaa. Esitä, et olen poikki aatos pätkittäisest loikki, hermostustkin joskus esil ketkuloimal ei pääs pesil. Vanhoist unhois monta kohtaa polut jotka syteen johtaa, noista tulehtuiksee tunto -illallisna, alakunto. Joopajoo! Samasta rieskasta, vähän eri reunoista. Pena.Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu