20000709 Kuka meit jokaista...
Mieltä ei voinekaan laittaa sit lukkoon sellainen johtaiskin täytehen tukkoon, eläähän kaikki ain sopuisast koittaa itsensä valoisanpuolisil voittaa. Toki on esteitä korkeita, suurii joissa nois tarvitaan todella tuurii, yrittäis ynnäillä entisii yhteen saanenee sidotuks jotenkin lyhteen. Järjelläaatellen menoa riittää tuosta saa läheisii iloisest kiittää, orponaollen ois äkisti yössä avaimet kankaalla, tyhjyyttä vyössä. Kuka meit jokaista todella tarvii lisäiskö pienestkään olemainvarvii, meithän noit ikäisii maisemis luuraa joita ei saavutteet kiiltäviks kuuraa. Ikä jo itsessään kantamusmäärä raskasta todel, jos tarttuma väärä, ylpeys varmasti reissussa polvil tuonverran satuntaa, kipeänkolvil. Siltikin matkata uusihin pitää ehkä tuost nälästä jotakin itää, ohjakset voi olla kännyis kyl mölöst harmia myöskin täst tyhjienpölöst.20000710 Ihan pienis pätkis...
Polttopuut on kaikki sisäl katoksessa toistenslisäl, autoin veljee noissa lopuis hänhän, kärrööpuolen hopuis. Yleenskin vel hoitaa tietteet itsel mielin ajanvietteet, looterista lienen malli ei täs reuhtoo kunto salli. Ihan pienis pätkis työtä sellaiseesa hauskuus myötä, -ruohonleikkuu, imurointi mikäl pysyy tässä vointi. Tarpeellista hieman hompsii vinttitilois ripeest lompsii, heilutellen handuu, jalkaa kehonhyvää, ylimalkaan. Silti kunto luullust rapaa yleenskään ei olo vapaa, illanpitkin sen kyl huomaa vanhennuksen, luoksetuomaa. Kuitenkin mä kaikest kiitän näppösiini yhteenliitän, suvee lapattelen rintaan ikä-äijän tiettyyn hintaan.20000711 Hyvä on elellä...
Kesällä kelpaa nyt oleilla täällä eipä tuot vilua vähääkään näällä, aurinko lämmittää somasti rintaa toki myös ruskistaa ihanast pintaa. Annettais huolien oleilla muual ehdimme kesäisenpöytäämme ruual, mansikoit maistellen, valoa imein todella etääl täält syksyinen pimein. Vanha ei mieltänsä nuoreksi laita aidointa tuoretta liepeeseens taita, toki on kokemuspuolesta, valttii sekin silt tarvitsee takeekseen malttii. Hyvä on elellä omassa kyläs ei silti vainenkaan itseltään hyläs, aatostenkasoista aina saa lappaa tätenhän pirstoisii ehyymmäks rappaa. Ei löydy riittävän nättejä sanoi aukomaan avaroiks tuntojenhanoi, yrityst toki ois helmiä löytää siltikin sisimpäin vajaisiin töytää. Meri tuol peilailee kimmeltein kanssa soreansorttinen, kisailuntanssa, tuonkin jo tähden ne syvemmät aatteet ihmisnäoleman tärkeät saatteet.20000711 Kiinteisii kohtii...
Ihminen yrittää parhaansa löytää siltikin esteisiin useast töytää, ehkäpä tarkoitus, mennäkin tuolleen joutua hyödyksi ajoittain suolleen. Siellä sit tuumailee virheittensmäärii alkaako rullalta ehyympii käärii, piirusteet toiset nuo ottaen esil löytyisk näin reittejä selvemmil vesil. Kiinteisii kohtia pitäähän olla sen sanoo nuukankin eläjän polla, virheistä kivuta ylemmäs rinnet löysäähän eittämät tällainen pinnet. Elämäs kullakin omansa osuus sithän ei tarttisi pilata hosuis, järkisest järjestää kaipaamaans puuhaa tarpeetta entisenseassa luuhaa. Vuosista raiteet ne tulevat vahvat hevin ei irtoa näpeistä kahvat, vesissäsilminkin maisemaa tarkkaa sielunsa arimpii kestäviks parkkaa. Rehtiys toki tuo haaveittenhelmi ilman ei varmasti parhaiten telmi, löytyispä keinoina yhäti uutta punnitseis riemuiten tät tilaisuutta.20000711 Jämpti mieli takaa...
Huvituksist vanha väistyis -kohdallensa olot päistyis, eihän mielis enää meluu rauhas pelkäst, paatinkeluu. Kohokohtii hyvin harvas valkeenvärii tukankarvas, mit nyt kaljult sitä riittää helppo tähteit koneel niittää. Perustarve, leipä, lämmin tuohonsuuntaan hamuin kämmin, -riittänyt on, -tuonkin sanon huomiseenkin moista anon. Nyt on kesän hehkein aika usealla, jopa taika, toki nuorten oikuus suurin kipuella yli muurin. Jämpti mieli takaa ilon potkaistuks saa etäs pilon, silee sitten pöydänpinta huokuellen rauhaa rinta. Ikävääkän tulee joukkoon etenkin, jos uupuu loukkoon, meikämanne tuosta peril hengenhelpeet, oikeist eril.20000712 Eihän se entinen...
Hiljainen havina lehvissä soittaa ihmisen myöntöä puolelle voittaa, lahdella liplattaa iloinen laine kiiltojentäyteinen hopeinen aine. Siellä voi venholla liikua päivin unhottaa arkisen olonsa näivin, ladaten itseään vastusten varal parasta opistoo etenkin aral. Miten on suloista suvessa vertyy tuossahan tipoittain täydemmäks kertyy, sietäen paremmin huomistenheittoi lämmöstä tuleilee tunnolle peittoi. Kaikki tää lahjana syliimme hiipii vastaiset lausehet kielestä riipii, muistamme tunteitten rehevät puistot sakeutuu sametiks entiset muistot. Lapsuudenaika se riemujentuoja ulkoiselt maailmalt, intiimisuoja, äidin kun hellyydest osansa nouti sinisel silkillä aivan kuin souti. Eihän se entinen takaisin palaa kuitenkin kipinää sieluhun valaa, suvisen autereen valtaan kun jäämme omankin polkumme todemmaks näämme. Tosiaankin, oikein kivoja kesäkelejä teille jokaiselle. Pena.Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu