20000701 Noinpahan laittaakin....
Ihmisest tulenee yksinään arka hältähän puuttuu se tukienkarka, joka on tärkeä reilulle voinnil myötäisen elämän nätistisoinnil. Ajopuu teoria, - oiskohan tuota ettei siin keneenkään usko ja luota, virran vaan mukana pakosti valuu -kallaalle ylemmäs kuitenkin haluu. Noinpahan laittaakin tiellensä esteit pahentain muittenkin normeja, kesteit, onhan siin suruista joukossa myötä tuumimaan pistelee pitkälle yötä. Vaan jos ne voimat on vähineet hihast ettei pääs edemmäs omasta pihast, luuloko saanut siin komentovallan sielu sen syvimmän huurteisen hallan. Koskaan ei pitäisi päästyä lukkoon henkensäherkkyyttä ajuuttaa tukkoon, onhan se vaarana vakavanlainen tuossa kun kyseessä tärkeys mainen. Useet on reissanneet ahtaista porteist etsineet tulosta jopaisest korteist, nöyryydest löytynee sellainen valtti että voi eniä huomisis maltti.20000701 Tuolloinhan kysymys....
Hiljaista ihmistä ongelmat vuottaa orpous suruista mieltä se tuottaa, ei ole taipumaa jelppimään mennä itseinen vähyys, ei tippaakaan lennä. Olo on kimpurankarvasta soppaa vähänkin riemun se hallusta koppaa, talloen jalkoihins iloisenhaaveet syvälle sieluhun jättäen raaveet. Tuolloinpa kysymys vakavast esteest erohon äkkiä moisesta kesteest, nöyryyttä hakien rinnasta tuolta askeltain mieleistenmukavain puolta. Kyllähän apuja kysyen löytää ettei nuo ärseät näytille töytää, pikkasen järkeä todesti hakuun antanee luullusti myönteisen takuun. Jokainen elämäns parhaista tietää kunhan sen etsintää riitosti sietää, toki ei helpolla kuunaan se tule -yhtäläist myötälet, taatust ei kule. Palkintopalli on valmiina aina siksipä siedännännappia paina, hetkonen, oletkin totuudentiellä -kaikesta ihanint, valoisal miellä.20000701 Ihmeistä ilmettä....
Kiusojenteko on yleensä helppoo ihankin erii, kuin mäessäjelppoo, ummistaa silmät vaan haitates noilla sävy jo lilliikin uppoisil soilla. Pienestä vähästä kaikki voi alkaa tallaamal loivasti maalinsa jalkaa, aina ei kyseinen hoksaa ees ivaa sehän siis pelkästi, leikkiä kivaa. Tuollaises rallissa äkkinen väsyy mieli kuin, lunttaisenlahoa räsyy, öykkäriotteella kaikkihan sujuu ettei muk huomaiskaan tyhmempi jujuu. Ihmeistä ilmettä kiusaajalt purkee onko noin vähistä joku ees surkee, naurua leventäät melkeinpä korviin paiskaten uutta taas ainesta sorviin. Mutta jos tahtoisi mieleisest olla -järjellähaettuu, etsintäholla, sitä ei opita junkkaritavoin pelkäst vaan keinoilla, että on avoin. Vähiten harmittais selkojennouto tuivertaa turhasti, huopoo ja souto, ärsytyskynnys on piruinen juttu olipa tarjooja, vieras tai tuttu.20000701 Eihän tät tunnusta....
Hermostuu ihminen useinkin toiseen vaikkei sais alistuu milloinkaan moiseen, entisten kytöjen syytäpä varmaan luodessaan tilanteen laadultaan harmaan. Omissa olemis sijaitsee ruttu johon sit kiukussa, maltitta hyppy, ulospäin yrittää valoisaa olla siltikin huojailee liiasti holla. Eihän tät tunnusta monikaan, kohdal laittavat pelkästi, juorujenjohdal, miten nyt minussa virheitä itäis kehua pelkästi tietysti pitäis. Näin se on juttu tää monella meillä kulkies horjumal olemainteillä, toises vaan näkyvät varjoiset paikat itsellä puhtaina loistelee laikat. Yksin ei riidellä, fakta se tämä ehkpä silt täälläpäin, mielteittenrämä, vastustuspuolenkin arvostus laskee suruit jos kaatelee, henkistenkaskee. Meikää on moitittu elämänpäivät parhaat kun taidoista saamatta jäivät, yksin tääl synteini säkkiä kannan vastakin moitteisiin aiheita annan. Hyvää sunnuntai aamua, ja ota huomioon, että kaikki tämä kirjoiteltu ylikorostuneessa muodossa. Pena.Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu