20000629 Tukalan lämminhän....
Ukkosko kesä täst meille nyt saapuu parhaillaan vetelee synkkyydenkaapuu, jyrinäinmelua mereltä tuolta lisäillen vehkeitten ehyydenhuolta. Tukalan lämminhän päivä ol aivan leyhy kyl puolitti jotenkin vaivan, nytkin viel illalla kakskymment merkkii saapi täs hikevää yölläkin lerkkii. Kesä jos kylmä, se pauketta estää mut ei tuot viluukaan jaksaisi kestää, usein ei kohdalleen parhaasti passaa sepä se sitten tät tuntoa rassaa. Olispa leppeän kohtuiset kantit säädetty passeleiks olemain vantit, hermojenhallinta viettäisi juhlaa mit niit kyl tällaisel rymyllä tuhlaa. Hitsin viel pimeetä pilvienvarjoo epäisenoloista tovit nää tarjoo, peitonkin alla ois nihkeää liikaa ohitsekulkuja ennemmin tsiikaa. Eihän silt sellaist mit etelänmailla pahinta tärskyilyy ollaanhan vailla, salamat silpovat täälläkin ilmaa yläisen ukko kun paikkoja filmaa.20000629 Säitten on haltijal....
Luonto on maaseudul määräävä juttu kehnoista säistä jos sesongeis kuttu, miten ne rehutkaan kuivina latoon viljatkin nurillaan viittaavat katoon. Säitten on haltijal käsissään ässät eikä ne riitä ain ihmisen kässät, otetaan vastaan, mit ylhäältä antaa sihtaillen rennosti taivahanrantaa. Usein täs haksahtaa melskailuun moneen yskimään saa sillä keljusti koneen, ihan vaan hötkyilynjohdosta rampaa harventain elonsapiikeistä kampaa. Ihminen tuntosi vaistoinen miellä ahaakinjuttuja purkeilee sieltä, ellei tää onnistu, voipahan nenä taatusti lähistöl könttyää tenä. Hiljaises oloshan aina tuot viihtyy kolinoist vähistkin särmikkääks kiihtyy, antakoon sallimus voimia meille ettei täs loikattais nurjille teille. Riimeis voi käytellä rajatta aiheit niitäkin seikkoja, joissa on kaiheit, vuodet ne opettaa, eiköpä juuri siksi jees asenne, tärkeän suuri.20000630 Soitossain tapahtuu...
Soitossain tapahtuu juuri se muutos vaihteisist kappaleist, ettei oo puutos, kotona inkrailen enimmäst vainen unehtuu julkisuus hankalanlainen. Vihdoin sain päätöksen itsestäin ulos tiedä sit myöhemmin, oikeeko tulos, pientä kyl lähtöä saapikin olla kunhan noist pelareist mieleinen holla. Oikein kun tukehtuu yhteen ja samaan -sitä viel riittävi, ikuisen hamaan, kiva on hypätä vapaaseen suuntaan mieleisii nuotteja säveliks muuntaan. Vel kyllä pahoillaan, päätöksest luulen -tukena hänelle, - siitähän kuulen, oma silt polku on jalkaimme alla hetkittäin etsinnöis uusi et malla. Tunteet ne pelmannii sormeilee vahvast etenkin ote jos hanurin kahvast, arki voi häiritä tuollaisii mietteit lykäten tilalle juntimpii tietteit. Ainainen nälkä on säveliin paras ei vaan saa riippua pelkäst sen varas, yhtäältänähty ei avarru aina muutoksenpoljint siks äijä nyt paina.20000630 Häpeemään itseään...
Kyllä sit syntiikin eläissään tekee perään vaan nyiksii huolienrekee, aina ei suuntaansa voinekaan muuttaa oma vaik tunto se pelkoisii tuuttaa. Suurimpan syynä, et tietoa vähän puupäinen törmäilee hetkessä tähän, voihan sun junttura, miten men juttu takuulla näkyvil kaikille suttu. Häpeemään itseään himmeesti alkaa löytämät oikeesti silmästään malkaa, tunto vaan läksyttää risaista mieltä ainainen helinä kuuluksii sieltä. Etäämpää kaikkee ei tietysti huomaa nuokin, tuot aatoksen hämyjentuomaa, plarataan oloja itarast muistois köllitään laiskoina vähien puistois. Millilleen täähetki sepäse tärkee vaikka kuin hankalan hammasta särkee, koottuikaan kupeellaan ei voine pitää mielteitten mättäiks ehk uusia itää. Tätähän tämä on, alusta loppuun ikä tai sairaus pistävät toppuun, sekin on luonnolta annettu ehto heiluu vaan aikansa tehoisenvehto.20000630 Mikä se järkevää....
Ihminen kaipailee jotakin aina harva se hetki kun mikään ei paina, olossa usein on värinänlaatuu ehkäpä lapsena puseroon saatuu. Vahvuus on heikkuuden toisessa päässä silloin ei lammet ne olekaan jäässä, tuloksenteko on sointuvast näpeis pakkoiset mielteet vaan tiukasti säpeis. Aika tää elämänmittainen matka rohkeast yhäkin linjaasi jatka, usein kyl pomppuja uusia löytää vanhoinkin virheisiin yllättäin töytää. Mikä ois järkevää, kuka sen sanois noruuhan vesikin vapaana hanois, eitä ja juuta kun päivittäin käyttää henkensä kukkaroo jollakin täyttää. Entistä hapatust ryntteissä kulkee useita ovia virheisest sulkee, toisia aukoo taas päättömäst aivan ollessaan vallassa häpeänvaivan. Pitkän vast kulun sen perästä näkee onko tuol takana kiukkuista väkee, pitääkö pinkoma, printterist ottaa sillä jos voimalla sätinnät mottaa.20000630 Sallimamielelhän....
Toimista toisten jos kertoa alkaa ehkä ei huomanne silmässään malkaa, kuvitemaailma laineilee roimast pelkäst ehk tuntemain virheisest soimast. Omat taas koluttu tuhanteen kertaan siispä ain entistä uutehen vertaa, hilluen taidoitta siellä ja täällä nuhruiset ainoostaan ryntteiset päällä. Juttuja tehdään noit hyvin ja rosost eikä se ajatta ilmene posost, aikojenpäästä vast oikenee mutkat kunhan ne kehittyy riitosti tutkat. Sallimamielelhän, tottahan toki ehtaisest pyydyksens iloisna koki, yhä myös nöyryyttä puserons alla tällailla lantustain väistyvi halla. Nyt kyllä riimini pahasti linkkaa muistuttaa todesti sekundanpinkkaa, sitä se tekee, kun vähistä seuloo takkia yrittää lappusist neuloo. Pelkkäähän pötyä, mitä täs väännän aikanilehteä etehen käännän, kello jo kymmenen, ehtoolla juuri näkemyspuutteeni todella suuri. Kiitoksia huomiostasi. Etsiskellään taas uusia ilmeitä, - jos sattuu löytymään. Pena.Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu