20000625 Kaikkii keinoi...
Juhannuksen rippeis ollaan pyhäpäivän kohdal itseäni huonost hollaan melkein mönkään johdal, vaikka soittoo lopettelen eivät antais myötä kun täs vapaat opettelen rämplyy raskast työtä. Kaikkii keinoi aion käyttää enkä antais periks surulliselt äijä näyttää hommat, yli-eriks, niin en tärkee tuossa vainkaan toisetkin he riittäis mul ei intoo enää lainkaan vapuudest nyt kiittäis. Ei täs auta silti itkee ongelmahan pieni kunhan roskat tieltä kitkee silinnee tuo tieni, miksi hitos jouduin moiseen ruristukseen aivan vaihtaisivat katseens toiseen ohjuriksi laivan.20000615 Oleman orpuus....
Jälleen on kesä se keskeltä poikki aurinko ylimmäs kohdas, ihan kun salaisest ohitse loikki meikäisii syksyhyn johdas. Vielä on jussisii rippeitä hiukan pyhäinen päivä tääl menos, yksinäänelävä kohdassa tiukas -maaten, tai selkäises kenos. Oleman orpuus jos mieltä se painaa suunnatkoon suksensa silleen, kaikki näin kokema tyhjiltä lainaa ilo ei heräjä milleen. ehk silti värjyjä puseron alla tarkemmin aatellen löytää, jotakin panemat ollutkin halla syömmen kun syvimpään töytää. Aurinko onneksi paistellaan mäiskii jokaisen onhan se kaver, harmaaseen arkehen vaaleita läiskii unohtuu kohtuusti haver. Onhan tok kiitoksenpaikkoja yhä väsy jos huomata antaa, timpraajan taidoitta extraa ei nyhä kömpelönluonteisii kantaa.20000615 Vanhoja vikoja...
Ihmisen pitäisi kaikkea kestää hankalat hommatkin hoidella, väsymäntulo se ehdoitta estää laakerit sillensä voidella. Kyllähän keinoja etsien nyppii järkistä puoltansa käyttäen, ehkä silt ajoittain hankalis hyppii pahimpii monttuja täyttäen. Huolienkanto on todella työtä arvaahan äkimpkin asian, siinä sais kaverit oleilla myötä ehyympän säilyttäis rasian. Vanhoja vikoja ei saisi tutkii kiusaiset paiskata kopasta, miksihän luuloilla egoaan hutkii tiirais vaan taitojen opasta. Monia esteitä polulla poikin sehän jo selvää tuo alussa, itsekin harmienharjoilla loikin ehyympään palavas halussa. Taitaa vaan ikä se uupua päästään kohta jo hohtimet kaivossa, osaispa ruveta itseään säästään selkeitä määreitä aivossa.20000625 Kokko se evästi....
Juhannus tuli, ja sitten se meni pyhässä tässä viel jässätään, kohtuusti meikää se tietysti teni alennusvaihdekin kässätään. Lämmin ol ilma se aattona aivan rannalle reissu kun lompsittiin, pikkusest kanssa sen pelmannivaivan sävelmii sormilla rompsittiin. Kokko se evästi rintahan muistot puhtauden merkkinä tottakai, lapsosil vedessä, pulikoinluistot iloo ehdotont vanhempkin sai. Suvinen juhla se antavi voimaa evästä talvenkin tarpeisiin, miksihän itsee täs vähistään soimaa uupumal elämän karpeisiin. Toki ois keinoja monia hyvii ei vaan ne tule nyt mielehen, unelmakaivoja, puhtaita syvii koruisii lauseita kielehen. Arkisen olijan eväkset loppuu vaikka noist ohjaksist nykis kuin, eikäpä pettymiin enempää hoppuu jäisihän varmasti kuivin suin.20000625 Otetaan punnukset...
Vanhankin sietäisi vaikuttaa omia reittejä laikuttaa, nynnerönhommat ne heittää pois helpompaa tokihan juuri ois. Jössäämäl yhdessä pisteessä taatusti varmasti misteessä, kaverit kaukana pysyvät ilmeillä toisiltaan kysyvät. Miks ukko syvällä ojassa haihtuvanpuolisiin nojassa, näinhän ei pystytä taloa tipankaan tippaa ei valoa. Otetaan punnukset nilkoista irrotaan nurjien kilkoista, lyhdyt ne rupeevat loistamaan aletaan oikeita toistamaan. Heittomiehii täs ollaan outoi meille tarjotaan tyhjii noutoi, uskottais aikamme määrissä ei sekunttii valheis väärissä. Sanalla sanoen viihdytään oikeista merkeistä kiihdytään, tuossa ne avaimet lukkoihin parasta lääkettä tukkoihin.20000625 Turha tuskaa kanniskella...
Meille luodaan uutta tietoo sehän kiva juttu anneskellaan myöskin sietoo hyvenee näin huttu, toki joskus jalka lipee menomatkal täällä ei se aina tapa kipee harmei vaikka näällä. Turha tuskaa kanniskella murtuneella mielel synkänpuolta anniskella kirosanoi kielel, valonnuppii pitää vääntää myötäpäivään juuri se jo olotilaa kääntää helpotus näin suuri. Vinkkailua opetella keinona se hienoo yrmeilyä lopetella selkiintyy siin tienoo, elämä ei liianpitkä koskaan ole kellään hankaluuttaa menoinsitkä varvast lankul tellää.20000626 Olenhan torjuja....
Nyt on nuo pyhät sit todella ohi tulosta kyllä ei himpustkaan tohi, aattona rannalla soittamist koitti itsensä vähästi yhteisil voitti. Pyhinä sensijaan orpoa olo keinojenpuutteessa, kotoinen kolo, vierahat pysyvät taitoisest poissa suruiseks rupeilee miettelöis noissa. Olenhan torjuja elämäntiellä en taida naurua naamalla piellä, syntymäsyihinkin yhteys luullust toki en ottanut ohjeita, kuullust. Auttajii varmasti löytynyt oisi sehän se tukemaa polulle toisi, kunpa vaan nöyryyden halu se vyössä eikpähän siunaus sijaitsis työssä. Valoa kaikkehen kulkuhun haluis silloin ei menneisyys mieltä tuo kaluis, kestäen hiljaista täydessä määrin toivehen sellaisen pakettiin käärin. Joskus meit kutsutaan tilille toimist riippumat vähääkään olevist voimist, löytyis nyt aiemmin hankaloil esteet saataisiin egoomme ympättyy kesteet.20000626 Enemmän olisi....
Harmi, kun vuosia niskahan mättää voimat ne valuvat pellolle, raskaimmat hommat on tarpeista jättää tulee siin vilhua kellolle. Jotain jos pikkusest, vähäisest toimii hiki jo lirisee liiveistä, ne oli entisii aktiivivoimii piitattu kun ei me hiiveistä. Enemmän olisi nuorena voinut kukoistuskautensa alussa, kunhan tuot järkeä riitosti soinut riuhtonut palavain halussa. Sellainen tule ei kyseeseen nykyy laiskotus vartemme varjonnut, eikäpä piisaisi alukskaan kykyy teho jo eväänsä tarjonnut. Varjoisii kesällä suojakseen hakee olemanlaatua tuolleen juu, kaikkia komentoi karkuhun pakee tällaista pötryää ukon suu. Pakko jos tulis niin vielähän lähtäis seikkailumielellä mäiskimään, tulevaan hyötyyn jos pelkästi tähtäis alkaen varastoist läiskimään.20000627 Taivaalle syvempää....
Kiitoksii kesälle, toivotan sulle myönteinen olethan ollut myös mulle, nähnyt oon rehevän tarjoilupöydän itseinkin vihreän keskeltä löydän. Taivaalle syvempää sineä valat vedenkin heijasteit parantaan alat, sinulta lämpöökin liepeistäis kertyy ihminen sylissäis väkiste vertyy. Leppeän tuulosen pirtyyttä annat heikompkinhenkisen toimiinsa kannat, suv sua kaipailee jokainen aina et ole vähääkään mistään sä laina. Rakenna meille siks riittävä huomen jaksaisi pirteesti avata luomen, nousisi iloisna uutehen päivään sortumat tippaakaan harmiin ja näivään. Ehkpä täs liikaakin itsellein vaadin kun näitä toiveittenlistoja laadin, yleisestottaen kaikille metkaa nauruista vatsa et jokaisel hetkaa. Haaveitkin herätä runsaissa määrin onnenhantunne ei luullusti väärin, rikasta rinnasta versovaa kukkaa emmehän moista sit ikuna hukkaa.20000627 Painostusmieltähän....
Yhteistä elämää kiva ois viettää palveluhenkistä silloinhan tiettää, -tarvitko jotain, sit useesti kysyin luottamus lujittuis, vahvana pysyin. Kaikkia kinoja tulisi välttää henkisensyrjää ne inhosti kälttää, jos sitä tukeutuu valoisanpuoliin vähemmän aikaa jää tietenkin huoliin. Onhan tok vuosista paljoista tenoi sellaiset niskassaan vähentää menoi, äkkii jos paukuttaa tuollaisen tiedon voipi kyl joiltakin ärsentää siedon. Vanhalle vaatimat eivät ne sovi tykkää et lepohon auki on ovi, uurastusmäärät siis edestä poissa kovinkin tiukasti määreissä noissa. Painostustoimisthan saa siinä kuulla änkyränoloiseks tekoaan luullla, silti tää vapaus mahiksii antaa omat ne muormansa laillansa kantaa. Sopua tarvitaan, sen toki myönnän eloni kärryi kun huomiseen työnnän, älkääpä minulle määräilkö lisii on tässä ilmankin riittäväst pisii.20000627 Ein olen iskenyt....
Monist kun ihminen ollut on sivuis ei hän sit missään oo todella vivuis, suhteinen käsitys ainoa määre pyssyytysvaiheessa yleens jos hääre. Pelmannihomma se juur ompi tätä rauhaan sä kilkkuuja meikä jo jätä, sarka on tullut sen etäiseen päähän näppiensyyhyntä yleisis, jäähän. Toki sit kotona harrastaa koittaa itsensä pienesti tuoskohdas voittaa, ellei se miellytä, ruttu siin sivuun yleises olossa pelkästi hivuun. Kuka on kymmenii vuosia remmis hitostak enää tuos parhaassa temmis, voimat kun vähenee vuosien myötä rutunkin revintä, ankaraa työtä. Ein olen iskenyt harkiten pöytään siitä sen totuuden nykyisin löytää, moitteita kuulen kyl päätöksest tuosta heidän et mielestä, seuranaan juosta. Itse mä tiedän nuo puutteeni summat oloni allikot, väreissä tummat, antakaa ukolle päätäntävalta pääsen ehk noilkeinoin harmeini alta.20000627 Suurempaa sykintää....
Ajatust riimeihin pitäisi löytää useast lepsuiluun tällaisis töytää, riippuu kyl pännääjän silloisest järjest miettelynsuunnasta, oikean kärjest. Vähä on vähää, vaik itseään nostaa totuudentunteelle tuossahan kostaa, kokonaan mistään ei pakko oo luopuu silti vaan, edelteentosistaan juopuu. Monesti innostuu perusteit vailla tuollainen sietäisi kiellellä lailla, omaan kyl mappiinsa sopivaa mättää kunhan pois paljoilta katseilta jättää. Rikkonut olen tuot sääntöä vastaan näinkin voi nuijuuttaa elämä lastaan, intternet sivuille, kaverin taidoin yksinhän olisin, mielinein vaidoin. Ehkpä nois värssyissä jotakin ituu sellaista kokemaperäistä hituu, yleens silt kynä vaan vänkäilee mutkii tuohan jo niukentaa sieluisii kutkii. Suurempaa sykintää minulta puuttuu unohduspuoleiseks tarina juuttuu, loppuisii sointui vaan yhäkin etsin itsessäpiilevää laiskuutta metsin.20000627 On tuossa mielelle....
Kesäisen kaunista, rehevää näkyy siinäpä sutjakkaa olemaintäkyy, vehreys tuppailee ihan se silmil helppoa ikuistaa komeus filmil. Ikkunast katsoinkin upeelta näyttää sielun se sisintä vahvasti täyttää, mestarin luomusta, äärestä ääreen on siinä tulosta taitavan hääreen. Miten voi lahti noin välkkeisnä hohtaa siinäpä silmä se parhaansa kohtaa, täyteydentuntua elämäs täällä ihanan lämpimäl suvisel säällä. On tuossa mielelle evästä oivaa lintusten laulua, soreast soivaa, avaruus yllämme kupoolin lailla eipä oo ihminen virikkeit vailla. Saaret ne lepäävät sylissä lahden monet on kulkeneet tuonne he kahden, ihanan tuuheat lehtoiset rannat kivikkoristanjat, pehmoiset sannat. Elämä parhainta antavi juuri kokemuskenttänä luonto tää suuri, hiljainen huokaus rinnasta päästyy osaispa oleilla, aituus et säästyy.20000627 Konstisuus itsessäin....
Riimeily auttanee moneenkin vaivaan kunhan niit jaksaa vaan muistista kaivaa, unohtuu apea, omansa kulku aukeaa todella mielestä sulku. Lääkettä parhainta, aattelen tuosta kannattaa yhäkin perässään juosta, värssyjä rustaten aika se rientää arkisenharmaata huomises lientää. Olo kun yleensä ankeanpuoles enempi ajasta, harmis ja huoles, siinä sit portteja yrittää aukoo henkisen henkseleit, läpsyttäin laukoo. Eipä tuost kestosta malleja mulla -iloisenoloiseks arjessaan tulla, yksinään ronklailen rojuista lukkoo hakien, poistaaksein edestä tukkoo. Konstisuus itsessäin pitävi pesää eikä näin kerrykään helposti kesää, miksihän aina mä uikutan moisest varmaankin hankalalt tuntunen toisest. Silti tuo ruuheni eteenpäin kelaa aistitkin ainakin osaksi pelaa, taitaa mul vänkäilyy mielessä olla ehkäpä siksi juur keikkuilee jolla.20000627 Oliskhan eväät....
Kaikilla ei ole ponnistuslankkuu sellaista paikkaa, mis henkisest vankkuu, tästä kait johtuutkin matalanvireet elämänasenteet, kiusaisenkireet. Haku vaik päällä ois jatkunut aina eihän sit oikeeta nappia paina, tällainen tyyli on, ulkonaoloo somistain pelkästi kotoista koloo. Oliskhan eväät ne loppuneet tuohon maatuneet toiveiset hetteiseen suohon, varmuutta kyllä ei sellaiseen ole sitäpä tietoo et ilmoille pole. Nykyisyys sepäse ainoa tosi ei siitä etäämmäs ikuna hosi, ruuti jos pelkkää ol hidasta sorttii turhapa rynkyttää vaatimainporttii. Aiheista kysellä, tokihan maksaa jospa se sillailla rinnassa raksaa, vaikka ois ulkoisest tyhjiä pelkkii sellaisel sauvalla paremmin telkkii. Paljon jää juttuja käytöttä pinoon monesti useinkin senverran vinoon, halut ei ratkaise jokaista pulmaa aattele ihminen tätäkin kulmaa.20000627 Mietin kyl sitäkin....
Ongelmii hukata tälleen mä koitan jospahan samalla jotakin voitan, elämä tuntui kuin pysähtyis tähän alkukin oli niin hirveän vähän. Mietin kyl sitäkin, tuosta se purkee vähäisel pojalkin etuinen urkee, sitten jo iskikin pettymys pollaan turhissa ainoostaan ruuhtani hollaan. Näistäpä syntyi se suruinen mieli häämötti edessä vinkeä pieli, kupperikeikkaa ne menivät arvot tässäpä äijäsein huomisis tarvot. Sisälsi nuoruus se raskasta puuhaa myöskin siin mukana laiskuutta, luuhaa, käteväntaidotkin unhoittiit multa rinnassa pelkästi, sammuneentulta. Tuollaisil eväillä taaperrus jatkuu henkisenpuolella nykyisin vatkuu, miksi en soitoista pääsis mä eroon vaikka se linja on haastettu veroon. Keinoja toisia etsiä passaa joutoinen olohan liiasti rassaa, mutta vaan kotona mietteilen tuota yleisiin en enää suuremmin luota. Tällaista juhlapyhien ja senjälkeisten päivien tunnelmakuvaa tämä. Pena.20Pentti Pohjola 20000823 (20000823) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu