20000618 Yksitoista yhdenlaista

0616 Sivummalt seuraillen...

Riimejä rustaillen päivästä toiseen
viitsiskö monikaan suostua moiseen,
eihän täs järkeä hivenenvertaa
pelkkiä entisii luullusti kertaa.
 
Kynän kun tökkäisee paperin pintaan
läike se nousenee vaivatta rintaan,
hetkiseks eroon tuost arkisenpuolest
sepä on yhtä kuin, etäämmäl huolest.
 
Sivummalt seuraillen toisien töitä
viettäen kuorsaten nukuttui öitä,
tuollaisest elämän kestoa purkee
olipa päivä vaik laadultaan surkee.
 
Itseensä kyllästyy pikaisest täällä
eristeesollen ja tylsiä näällä,
tosin en valota tarkemmin noita
mitkä ne rahnuttaa kiusaisil soita.
 
Tarvitsee aatella yleisten lailla
olkoonkin useita tärkeitä vailla,
lassonaan huomionheittoa pitäin
nöyrempää laatua omissaan itäin.
 
Leikinhän varjolla hommat ne hoituu
surujen lievikkeeks taatusti koituu,
annetaan askelten uusihin johtaa
ihminen itsesi rohkeest vaan kohtaa.


0616 Narutusvaaroikin...

Kuka meit ketäkin yrittää johtaa
ankaran vastuksen tietysti kohtaa,
juttu on yleensä silläkin lailla
auktoriteettejä ettäpä vailla.
 
Mutu ei konsa se tuollaiseen riitä
ollaanpa vaikka kuin eriivii siitä,
tärkeää tietää on hommien kulku
kussako kohdassa lepäilee sulku.
 
Narutusvaaroikin aina saa epäil
miinottein äärillä varppeilla lepäil,
ennenkuin tietää sen reittinsä määrän
siilaillen seasta laadukkaan häärän.
 
Aremman miehenhän paikka on sivus
taitavat viihtyvät enimmin vivus,
näinhän se ollut on aikojen alust
vaikka kuin palaisi kehnompkin halust.
 
Ässät keil jakautuu väkiste kouraan
hepä siit alkavat hommia touraan,
olpa tuon seuraus fiasko vaikka
sillensä käännetty toiminnanlaikka.
 
Vastuun siis kantavat pomoimmat meistä
ollaanpa ylpeitä siksi me heistä,
jonkun myös sätinnät pitänee kestää
yleinen inferno toimillaan estää.


0616 Riittänee normaali....

Yhteinen juttu se pitänee olla
säilyvi parhaiten luullusti holla,
annetaan arvoa toistenkin työlle
sälyttyy olemat sujusti vyölle.
 
Kiireises menos on vaaransa aina
hälytyskelloa silloinpa paina,
näet sen luonnonkin kauneimman puolen
alistat valtaasi helposti huolen.
 
Tarvitaan tietoa oikeeta juuri
vaarojen antihan tunnetust suuri,
miten se hoituu, sä itse siit vastaat
omalla kohdallais, kokemat nastaat.
 
Riittänee normaali ponnistus aivan
silloin saa lastailla rauhassa laivan,
virittäin avuiksi valkoisen purjeen
näinhän sen ohittaa olonsakurjeen.
 
Henkistä evästä riitosti mukaan
ei sua poistele polulta kukaan,
ootella oikeita ainahan jaksaa
kyllä se hintansa takaisin maksaa.
 
Pelko on kurjuuden puolinen tauti
silloin ei oikeestaan täydesti nauti,
näkimet selällään, parasta mallii
yhteydenpidonkin tietysti sallii.


0616 Totinen mieli on...

Totinen mieli on surujen summa
elämän asenteeks värinä tumma,
miksi tää pitäisi hyväksyy yhä
valoisanfilttiä niskaasi nyhä.
 
Katsellen peilihin välkkyvän veden
löytää sen tarpeisen haetun eden,
tuhnuilun annetaan valua suohon
madalteet sopivat jetisti tuohon.
 
Vilkaisu taivaalle ravitsee mieltä
hyvähän yleenskin saapunee sieltä,
otetaan ohjeeksi nöyryyden muisti
jopahan paranee äkisti luisti.
 
Mutkittu elämä huolia jakaa
ainaisii kiusoja saajalleen takaa,
valo ei vikuuta kenenkään pintaa
tullessaan taatusti avartaa rintaa.
 
Tätäpä tällaista kelpaakin vuottaa
sydämensykkyä mukavaa tuottaa,
moisen kun äärehen intoisna hyppää
oikeast ohjaksest taatusti nyppää.
 
Kaikkea tällaista kaavailla voinee
edistysmielistä pelkästi soinee,
huvi ja hyötyhän löytyvät tuosta
annappa polle sä jalkaisi juosta.


0617 Vauhti on kaikessa...

Kaikilla meillä on toiveemme määrät
osittain luullusti seassaan väärät,
miten sen arkensa kukakin kulkee
heittämäl huultako, olemal julkee.
 
Vauhti se kaikessa kohtuisen tärkee
munimal liikaa tuon haaveensa särkee,
riitosti osaamist laittaen puihin
johan ne mehuiset ujuvat suihin.
 
Arvailunvarassa ei olla hetkee
tietoisentouhussa vedellään retkee,
sallimal parhaansa kaikille mukaan
ottimet tuolloinhan myötäiseen sukaan.
 
Haluja, tarpeita, niitä ain riittää
elämänlahjasta, tuostakin kiittää,
mitä siit saaneekaan arkkunsa pohjal
oikeansuuntaiseen mielisi ohjal.
 
Tiukastisidottu ahdistaa aina
-keveänhyväkin luullusti laina,
sitkeys mielelle uskoa antaa
aiemminhankitut kovalle kantaa.
 
Suuntia joutunee entraileen niitä
haetaan neuvoja toisilta siitä,
yhteinen yritys korkoa  tuottaa
siihenpä siksi voi ehdoitta luottaa. 


0617 Juoruinen juttelu...

Työtä voi tehdä vaan määrätyn ajan
sitten jo palikat kohtuusti hajan,
enemmänvaatimus oliskin outo
pelkkien kiusaisten hollillenouto.
 
Mutta ain harrastaa edelleen pitää
silloinhan uusia kaavoja itää,
etäinen seutukaan hommaa ei  tuki
pelkäks ehk eduksi yksilöl luki.
 
Juoruinen juttelu ei ole tarpeen
sillä vaan hidastaa haavoja arpeen,
rehtiys avuista edelleen aidoin
-koetunkonstineen, hallituin taidoin.
 
Ympäril pakko on rajoja löytää
ehk siten kevyymmin esteisiin töytää,
sinelmät toki ne elämän tuomii
höykyten liiasti, törmyittyy puomiin.
 
Ain kyl voi edistää yhteistä hyvää
etsiä olemiins tunnetta syvää,
keinoilla monilla hommat ne hoituu
yhteiseks evääksi polulla koituu.
 
Sitten kun matkalla kymmenii vuosii
ei olla tippaakaan nykyistä kuosii,
moitteittentulo ois tuolloinkin väärin
loppuun jos käytetty olemain häärin. 


0617 Opettaa vaateisiin...

Jotkuthan jutut ne riipovat mieltä
tullessaan yllättäin käsille sieltä,
radion soitosta, moottorimelust 
liiasta yleensä, isosta kelust.
 
Vanha kun paikoillaan aloillaan jässää
snaijaten kuitenkin jotakin kässää,
tuntema vaan on se mikäkin milloin
ärsytyspuoltakin koittelee silloin.
 
Opettaa vaateisiin itseeän pitää
tarkoitusperäistä siitähän itää,
huomisis toivotust haitat jo voittaa
normaalikulkua paapertaa koittaa.
 
Todesti ei voi kyl rymyjä estää
ne on sit pakkokin sellaisna kestää,
mitä tuolt tarjolla nykyisin muodoin
eipähän varmasti liikaisin suodoin.
 
Ellei oo voimia haittoja torjuu
itsensävähissä sitähän horjuu,
omahan vika jos tukossa tunto
miinuksenpuolella hortoilee kunto.
 
Pilvisen jälkeenhän tulee taas nättii
sitä sit reppuunsa ehdoitta mättii,
antaen tiloja uusille aikeil
viitaten kintaalla nykyisil haikeil. 


0617 Vahvinkin joskus on....

Ihmisen asia toistansa auttaa
kun hällä kiusoja mieleensä lauttaa,
siinä ei tarvitse olla ees taitoo
pelkästi sydämes ripaus aitoo.
 
Vahvinkin joskus on heikolla jäällä
elämänkoulussa pohjoises täällä,
yhtä myös kuuman sen auringon alla
sielläkin jossakin luurailee halla.
 
Mielen jos kovettaa kiveksi aivan
taatusti tarjoutuu malliksi vaivan,
helppo on hunninkoon polkunsa johtaa
siellä sen vähyytens tuoreena kohtaa.
 
Ehdoitta löytyy myös oikeanporttei
ihanan pehmeitä kulkujensorttei,
joista ei valoa milloinkaan puutu
yksikään toiseens ei ikuna suutu.
 
Nähtäisiin vaivaa ja tehtäisiin työtä
siinähän siunaus sijaitseis myötä,
kunnia koskaan ei vinoihin viisais
ainainen kempeys pitkälle piisais.
 
Hyvii siis kannattaa hakea aina
sellaisen reppu ei olkia paina,
kiva tuos viuhdella ympäri maita
olemat toisille teoissaan saita.


0617 Orvoinkin odottaa....

Yhteistä riemua kiva on kantaa
itsestä parasta toisille antaa,
unhohon jättäen kaunan ja vihan
siivoten puhtaaksi henkensä pihan.
 
Kesäises luonnossa täyttäen mieltä
ehdoitta parasta löytyilee sieltä,
hempeää herkkyytkin rinnastaan löytää
ihaniin elämyskohteisiin töytää.
 
Vaikka ei lompsassa pullota rahat
eivät myös mielessä velloile pahat,
ulkoinen kuori ehk torsolta näyttää
sielua sisäinen liekki vain täyttää.
 
Orvoinkin odottaa pyyntöä mukaan
vaikkei siit viestistä välitä kukaan,
pidetään ovee silt hiukkasen raol
kireänpaikassa kohteena paol.
 
Mitä sit pelkäisi rauhaises kyläs
ollaanhan haitoilta, noiltakin hyläs,
silti meil täällä tuo välkkyvä lahti
jota ain päivittäin silmineen vahti.
 
Lehtevii puita ja nurmien nukkaa
toinenkin toistansa kauniimpaa kukkaa,
meillä on perustoi herkkyydensaral
ollaan tok muutenkin pienesti varal. 


0618 Siinä on täytynyt....

Lahjakkait ihmisii, heitäkin varmaan
joukossa massan tuon vellovan harmaan,
seulojens läpi kun tiensä he johtaa
enemmät ehdoitta polullaan kohtaa.
 
Miten se syntyykään karisma noille
jotka saa alustan, elämänvoille,
tällainen tyhmä ei ymmärrä moista
etähäl ollaan vaan huipuista noista.
 
Siinä on täytynyt kirjoja lukee
korkeakouluista hakea tukee,
näistä sit siilautui osaamismäärä
josta ol poistettu kokonaan väärä.
 
Ihmettä sellaises riitosti kyllä
alkeisel järjel ei pohtimaan yllä,
tulokset näkyvät historioissa
niteissä, teoksis, opuksis, noissa.
 
Kaikil meil kyllä ol oppimishaluu
silti pää nuupassa, kotihinpaluu,
eikä noit raksavii riitosti tullut
haaveetkin monesti pienesti hullut.
 
Vanhana viuhuneet ohitse toiveet
nytpä vaan käsillä terveyshoiveet,
jaksanko jaloillain pitkäänkin tallail
ympärysnättejä silmillä mallail. 


0618 No eipä se juttu....

Jokaisel meillä ol hiljaisii toiveit
että noit saataisiin aikanaan hoiveit,
yksin ei tarvitseis maailmas olla
kertyisi kiinteä pitämäinholla.
 
No eipä se juttu juur kulkenut tuolleen
ohjasi vähäisen palstalleen, suolleen,
jossa kyl kaikkea toimia piti
sivuisii mietteitä, noitakin iti.
 
Harrasteet ottivat ajoittain ohjat
vaikka siin raapeutui taidoilta pohjat,
kunhan nois nenineen aikaansa vietti
se oli tärkeä siltikin tietti,
 
Suutari pysyköön omassa lestis
tämäpä tulokseks meidänkin testis,
pakko ol huomata rajansa ääret
eihän ois kantaneet etäämmäl sääret.
 
Maaseutuluonto on ihana juttu
sellaises oikeaa henkinen ruttu,
vesi kun välkkyy ja lintuset laulaa
saahan näin tetysti haittaisiin kaulaa.
 
Omassa kodissa, omassarauhas
tuossa on riitosti eväitä kauhas,
jaksais viel hyväksyy toistenkin toimet
nätisti, pollen sen seljässä loimet. 

Pentti Pohjola 20000621 (20000621) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu