13
Kaikilhan noita ol....
Selittäis toiselle
omia juttui
ei voine välttää
tulleita suttui,
aina ei toki
ne alukskaan tärkeit
pelkkiä
pieniä sisäisii märkeit.
Kaikilhan noita
ol kommelluskohtii
joita voi perästpäin
naurellen pohtii,
silti on tietoisuus
kolhuja saanut
enempi vähempi,
muksuja jaanut.
Usee voi sormella
viitata meitä
vihjaisten perään,
- tarkoitan teitä!
-olitte kehnosti
ruorinne varrel
itseisyystuntuma
pelkästi karrel.
Näin oli
käynyt, se myönnetään kyllä
harmaata häilyili
itsemme yllä,
sanat ne takertui
kummasti nieluun
uusi taas särö
se lommoksi sieluun.
Huvi ja hyöty,
ne aina ei passaa
toinen siin
juuria toiselta rassaa,
onni kun kääntäiksi
ukolle selän
aihuutti mukoma,
ankeanpelän.
Ei olis tarpeen
tuot totena ottaa
liikainen oikosuus
nenähän mottaa,
kohtuupa tietysti
keinona paras
aletaan hiipiä
sellaisen varas.
13
Täällä herran kukkarossa...
Meillä täällä
kesää pakkaa
palelemast väkist
lakkaa,
ollaan suven
auvonsylis
eikä missään
hornanhylis.
Lahti välkkyy
päivin eessä
ryppyisii kyl
tänään veessä,
puhuri kun jaksaa
paahtaa
tietyst vedenpintaa
vaahtaa.
Täällä
herran kukkarossa
niukemmasti
täysi hassa,
jotain pientä
kertyy pollaan
aktiiveja, vähäst
ollaan.
Mitä tuot
nyt maha kasvaa
liianpaljon
käyttäis rasvaa,
tohtor varotteli
tuosta
-sietäis
enemmästi juosta.
Eihän sitä
vanha ukko
jol jo kulunpäällä
lukko,
hieman vintis
vilistellen
luittenpäätteit
kilistellen.
Oppi mennyt
ohi korvain
sillämallein
aihet sorvain,
haluu ei täält
täysin puutu
ark vaan eihän
kullaks muutu.
14
Vielä silt tähteenä...
Kaukainen haave
ois ehyyksi tulla
ohjeisennuorana
ainakin mulla,
pitkä on
matka, ja esteitä eessä
näkimet
luullusti useinkin veessä.
Omista risoista
tällainen johtuu
siihen ei löydykään
helposti lohtuu,
ajaes tieltänsä
rämisten sivuun
pakosti alkanee
kaduissa hivuun.
Miksi taas päästinkään
puhkun tuon mielest
ei ollut hallintaa
vähääkään kieles,
nyt tätä
katumuspaastoa paiskaa
huomisenhyviä
niukemmaks raiskaa.
Enemmän
odotin kantiltain tehoo
oikeansuuntaista,
faktaisest ehoo,
pettymäinpuomi
vaan polkuni poikki
tuloksensaantia
laihaksi hoikki.
Vielä silt
tähteenä oikeanmuistii
sekin se nätintää
puistojenkuistii,
haaveissaan
hairahtaa useinkin sinne
missä on
mukavaa, -paisteinen rinne.
Sininen taivas
kun ylhäällä hohtaa
ajatusarkensa
tyynenä kohtaa,
jokainen päivä
tuo valoa uutta
ohjaten oikeeksi
näin tilaisuutta.
14
Turha myös tunkeilla....
Ihmisen ei pitäis
luopua vähist
vaikkei sit
ottaisi palaakaan lähist,
oikeus olla
on jokaisel täällä
myöskin
tuot enintä, -osittain näällä.
Henkistenpankki
on kaikilla käytös
siitä ei
läheskään, viimeinen näytös,
otetaan oppia
ikäämme pitkin
tuopahan tavaton
menomme sitkin.
Surut ne paiskataan
harteilta alas
jopahan liukuu
se sutjakast jalas,
kesillä
olkoon sit vaikkapa pyörä
tärkeintä
saletist, eteenpäinkyörä.
Vielä sen
huumorin kainaloon ottain
tulevist kivoista
reilusti kottain,
kun ei oo kiukkua,
ei myöskään pelkoo
sehän on
sitä, et otetaan selkoo.
Turha myös
tunkeilla asioit aivan
vallassa pyyteitten,
lastaamaan laivan,
yhdeltäpuolelta
homma se kaatuu
parhaatkin aatokset
mullaksi maatuu.
Omapa paikka
siks ehdoitta tärkee
vieraittenvivuissa
henkeä särkee,
annetaan aatteita
yleisiin noihin
emmepä
uppoile tahatta soihin.
|