200006 taas sellaista pientä

      13 Kaikilhan noita ol....

          Selittäis toiselle omia juttui
          ei voine välttää tulleita suttui,
          aina ei toki ne alukskaan tärkeit
          pelkkiä pieniä sisäisii märkeit.
           
          Kaikilhan noita ol kommelluskohtii
          joita voi perästpäin naurellen pohtii,
          silti on tietoisuus kolhuja saanut
          enempi vähempi, muksuja jaanut.
           
          Usee voi sormella viitata meitä
          vihjaisten perään, - tarkoitan teitä!
          -olitte kehnosti ruorinne varrel
          itseisyystuntuma pelkästi karrel.
           
          Näin oli käynyt, se myönnetään kyllä
          harmaata häilyili itsemme yllä,
          sanat ne takertui kummasti nieluun
          uusi taas särö se lommoksi sieluun.
           
          Huvi ja hyöty, ne aina ei passaa
          toinen siin juuria toiselta rassaa,
          onni kun kääntäiksi ukolle selän
          aihuutti mukoma, ankeanpelän.
           
          Ei olis tarpeen tuot totena ottaa
          liikainen oikosuus nenähän mottaa,
          kohtuupa tietysti keinona paras
          aletaan hiipiä sellaisen varas.
           

      13 Täällä herran kukkarossa...

          Meillä täällä kesää pakkaa
          palelemast väkist lakkaa,
          ollaan suven auvonsylis
          eikä missään hornanhylis.
           
          Lahti välkkyy päivin eessä
          ryppyisii kyl tänään veessä,
          puhuri kun jaksaa paahtaa
          tietyst vedenpintaa vaahtaa.
           
          Täällä herran kukkarossa
          niukemmasti täysi hassa,
          jotain pientä kertyy pollaan
          aktiiveja, vähäst ollaan.
           
          Mitä tuot nyt maha kasvaa
          liianpaljon käyttäis rasvaa,
          tohtor varotteli tuosta
          -sietäis enemmästi juosta.
           
          Eihän sitä vanha ukko
          jol jo kulunpäällä lukko,
          hieman vintis vilistellen
          luittenpäätteit kilistellen.
           
          Oppi mennyt ohi korvain
          sillämallein aihet sorvain,
          haluu ei täält täysin puutu
          ark vaan eihän kullaks muutu.
           

     14 Vielä silt tähteenä...

          Kaukainen haave ois ehyyksi tulla
          ohjeisennuorana ainakin mulla,
          pitkä on matka, ja esteitä eessä
          näkimet luullusti useinkin veessä.
           
          Omista risoista tällainen johtuu
          siihen ei löydykään helposti lohtuu,
          ajaes tieltänsä rämisten sivuun
          pakosti alkanee kaduissa hivuun.
           
          Miksi taas päästinkään puhkun tuon mielest
          ei ollut hallintaa vähääkään kieles,
          nyt tätä katumuspaastoa paiskaa
          huomisenhyviä niukemmaks raiskaa.
           
          Enemmän odotin kantiltain tehoo
          oikeansuuntaista, faktaisest ehoo,
          pettymäinpuomi vaan polkuni poikki
          tuloksensaantia laihaksi hoikki.
           
          Vielä silt tähteenä oikeanmuistii
          sekin se nätintää puistojenkuistii,
          haaveissaan hairahtaa useinkin sinne
          missä on mukavaa, -paisteinen rinne.
           
          Sininen taivas kun ylhäällä hohtaa
          ajatusarkensa tyynenä kohtaa,
          jokainen päivä tuo valoa uutta
          ohjaten oikeeksi näin tilaisuutta.
           

       14 Turha myös tunkeilla....

          Ihmisen ei pitäis luopua vähist
          vaikkei sit ottaisi palaakaan lähist,
          oikeus olla on jokaisel täällä
          myöskin tuot enintä, -osittain näällä.
           
          Henkistenpankki on kaikilla käytös
          siitä ei läheskään, viimeinen näytös,
          otetaan oppia ikäämme pitkin
          tuopahan tavaton menomme sitkin.
           
          Surut ne paiskataan harteilta alas
          jopahan liukuu se sutjakast jalas,
          kesillä olkoon sit vaikkapa pyörä
          tärkeintä saletist, eteenpäinkyörä.
           
          Vielä sen huumorin kainaloon ottain
          tulevist kivoista reilusti kottain,
          kun ei oo kiukkua, ei myöskään pelkoo
          sehän on sitä, et otetaan selkoo.
           
          Turha myös tunkeilla asioit aivan
          vallassa pyyteitten, lastaamaan laivan,
          yhdeltäpuolelta homma se kaatuu
          parhaatkin aatokset mullaksi maatuu.
           
          Omapa paikka siks ehdoitta tärkee
          vieraittenvivuissa henkeä särkee,
          annetaan aatteita yleisiin noihin
          emmepä uppoile tahatta soihin.
           

Pentti Pohjola 20000616 (20000616) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu