200006 ei tahdo syntyä

      07 Ei ollut koneita...

          Elämä ennen ol ankaraa työtä
          siinä se sietävyys völissä myötä,
          aamuisin aikaisin puuhien pariin
          voimatta vedota olohon variin.
           
          Lehmien seurahan naisväki suoltui
          miehien olo se tuollaisest puoltui,
          tallissa ruokkivat mieluusti hepoi
          jotka ei arkena saaneetkaan lepoi.
           
          Ei ollut koneita, niinkuin on nykyy
          löytyä piti silt toimintakykyy,
          ahkeruus teroittui jokaisen mieleen
          toki silt joitakin, hommans keil pieleen.
           
          Kyntö se syksyistä raskasta raastoo
          eikäpä etsitty sesongeis paastoo,
          mitä nyt huiloitti hoppia hetken
          sitten taas vaolla aloitti retken.
           
          Vehkeinä oli vain aurat ja äkeet
          päivittäin jäivät näin lyhyiksi säkeet,
          huomisis sitten taas uusilla innoin
          jäntevin hauiksin, tuntevin rinnoin.
           
          Illoinkin piisasi kaikkea tointa
          naisilla kutimet, puissansa lointa,
          miehet he rekiä, kärrejä korjas
          taikka sit maalilla, entistä sorjas.
           
          Mökeissään asuvat tietysti kovil
          hommissaan kaukana, vierailla ovil,
          kivenkin syrjässä, lapiotyötä
          aina heil mieleisyys siltikin myötä.
           
          Eukot pes pyykkiä rannalla ronnil
          suolatont vettä sil, notkelmal, ponnil,
          hameensa helmat he vyötäröl kääri
          paljuinsa ääressä näppäräst hääri.
           
          Urheilupuolikin mieliä täytti
          kuka ol kuka, sen taitavat näytti,
          epäilyt loppuivat koitosten perään
          useehan yritti kärkehen, terään.
           
          Kekkulimiehiikin aikanaan näki
          heistä ol mustanaan useinkin mäki,
          aika tuo entinen päivissä siellä
          monilla tarvetta väkevii niellä.
           
          Rannoilla pyhäisin äijät he lojui
          kiinnosti meitäkin pikkuisii pojui,
          juttua suoltui kuin tuutista ikään
          eikäpä estoista vähästi mikään.
           
          Lauantai sauna ol ekstrana ehyt
          siinä tul kuitatuks viikolla tehyt,
          pullaisat kahvit kun napaansa veti
          johan tuo houkutti puoleensa peti.
           
          Siunattuu elämää hiljaises kyläs
          täällä ei oltu sit tippaakaan hyläs,
          naapuriapua kosolti riitti
          tarviva syömmestään sellaisest kiitti.
           

    05 Toki helmii toivois...

          Mietin, mitä sanoit tuosta
          uudenlaisest teonvuosta,
          oisko mulla kanttii siihen
          ahtaisinko oikein riihen?
           
          Kieltäydynhän aina aluks
          vaan se muuttuu äkkii haluks,
          olkoonkin et piuhat piilos
          tyhjänkumuu pelkkää siilos.
           
          Uuttahan tok aina vartun
          salamana kynään tartun,
          pyydyksein vaan vähäs vedes
          -eikä siten, aina edes.
           
          Toki helmii toivois löytää
          arkehens kun päivin töytää,
          lisäis sietoo hengenpuolla
          ei kyl etsimisiin kuolla.
           
          Selitteet siis varttukohot
          huomenis vast tarttukohot,
          antamalla kaikel aikaa
          siten syvemmästi kaikaa.
           
          Koittanut oon niukast olla
          silti lipsuu usein holla,
          erehdysten kautta voittoon
          -tuonee,  haasteisuutta soittoon.
           

      0602 Heippatsunrallaa...

          Heippatsunrallaa nyt kesäkuu tuli
          ihmisten syömmistä jäätiköt suli,
          elämä avasi appoisiks portit
          jakaili meille nuo sattuvat kortit.
           
          Pelloilla oraat jo puskevat maasta
          karjojen kellotkin kilkkailee haasta,
          tuulonen hivelee somasti pintaa
          odotus uumoittaa tutusti rintaa.
           
          Kevät jo kartoitti kivasti mieltä
          tullessaan viileestä ajasta sieltä,
          ihanaa että saa tällaista rieskaa
          hengelle ruutia, enennyslieskaa.
           
          Toki voi hukata kiireeseen parhaan
          astella tyhmästi tiellänsä harhaan,
          sanatkin saattavat kireesti soida
          ihminen, perustas ehyyksi hoida.
           
          Meillehän annetaan portsua tielle
          olkoonkin sitten vaik ainoinen mielle,
          yhteistä hyvää kun suuntana pitää
          korjausaiheita taatusti itää.
           
          Nyt toki ollaan vaan iloisel tuulel
          kiitoksensanoja pelkästi kuulel,
          retveesti kesä meit kaikkia halaa
          sehän se auvoa mieliimme valaa.
           

Pentti Pohjola 20000616 (20000616) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu