07
Ei ollut koneita...
Elämä
ennen ol ankaraa työtä
siinä se
sietävyys völissä myötä,
aamuisin aikaisin
puuhien pariin
voimatta vedota
olohon variin.
Lehmien seurahan
naisväki suoltui
miehien olo
se tuollaisest puoltui,
tallissa ruokkivat
mieluusti hepoi
jotka ei arkena
saaneetkaan lepoi.
Ei ollut koneita,
niinkuin on nykyy
löytyä
piti silt toimintakykyy,
ahkeruus teroittui
jokaisen mieleen
toki silt joitakin,
hommans keil pieleen.
Kyntö se
syksyistä raskasta raastoo
eikäpä
etsitty sesongeis paastoo,
mitä nyt
huiloitti hoppia hetken
sitten taas
vaolla aloitti retken.
Vehkeinä
oli vain aurat ja äkeet
päivittäin
jäivät näin lyhyiksi säkeet,
huomisis sitten
taas uusilla innoin
jäntevin
hauiksin, tuntevin rinnoin.
Illoinkin piisasi
kaikkea tointa
naisilla kutimet,
puissansa lointa,
miehet he rekiä,
kärrejä korjas
taikka sit maalilla,
entistä sorjas.
Mökeissään
asuvat tietysti kovil
hommissaan kaukana,
vierailla ovil,
kivenkin syrjässä,
lapiotyötä
aina heil mieleisyys
siltikin myötä.
Eukot pes pyykkiä
rannalla ronnil
suolatont vettä
sil, notkelmal, ponnil,
hameensa helmat
he vyötäröl kääri
paljuinsa ääressä
näppäräst hääri.
Urheilupuolikin
mieliä täytti
kuka ol kuka,
sen taitavat näytti,
epäilyt
loppuivat koitosten perään
useehan yritti
kärkehen, terään.
Kekkulimiehiikin
aikanaan näki
heistä
ol mustanaan useinkin mäki,
aika tuo entinen
päivissä siellä
monilla tarvetta
väkevii niellä.
Rannoilla pyhäisin
äijät he lojui
kiinnosti meitäkin
pikkuisii pojui,
juttua suoltui
kuin tuutista ikään
eikäpä
estoista vähästi mikään.
Lauantai sauna
ol ekstrana ehyt
siinä tul
kuitatuks viikolla tehyt,
pullaisat kahvit
kun napaansa veti
johan tuo houkutti
puoleensa peti.
Siunattuu elämää
hiljaises kyläs
täällä
ei oltu sit tippaakaan hyläs,
naapuriapua
kosolti riitti
tarviva syömmestään
sellaisest kiitti.
05 Toki
helmii toivois...
Mietin, mitä
sanoit tuosta
uudenlaisest
teonvuosta,
oisko mulla
kanttii siihen
ahtaisinko oikein
riihen?
Kieltäydynhän
aina aluks
vaan se muuttuu
äkkii haluks,
olkoonkin et
piuhat piilos
tyhjänkumuu
pelkkää siilos.
Uuttahan tok
aina vartun
salamana kynään
tartun,
pyydyksein vaan
vähäs vedes
-eikä siten,
aina edes.
Toki helmii
toivois löytää
arkehens kun
päivin töytää,
lisäis
sietoo hengenpuolla
ei kyl etsimisiin
kuolla.
Selitteet siis
varttukohot
huomenis vast
tarttukohot,
antamalla kaikel
aikaa
siten syvemmästi
kaikaa.
Koittanut oon
niukast olla
silti lipsuu
usein holla,
erehdysten kautta
voittoon
-tuonee,
haasteisuutta soittoon.
0602
Heippatsunrallaa...
Heippatsunrallaa
nyt kesäkuu tuli
ihmisten syömmistä
jäätiköt suli,
elämä
avasi appoisiks portit
jakaili meille
nuo sattuvat kortit.
Pelloilla oraat
jo puskevat maasta
karjojen kellotkin
kilkkailee haasta,
tuulonen hivelee
somasti pintaa
odotus uumoittaa
tutusti rintaa.
Kevät jo
kartoitti kivasti mieltä
tullessaan viileestä
ajasta sieltä,
ihanaa että
saa tällaista rieskaa
hengelle ruutia,
enennyslieskaa.
Toki voi hukata
kiireeseen parhaan
astella tyhmästi
tiellänsä harhaan,
sanatkin saattavat
kireesti soida
ihminen, perustas
ehyyksi hoida.
Meillehän
annetaan portsua tielle
olkoonkin sitten
vaik ainoinen mielle,
yhteistä
hyvää kun suuntana pitää
korjausaiheita
taatusti itää.
Nyt toki ollaan
vaan iloisel tuulel
kiitoksensanoja
pelkästi kuulel,
retveesti kesä
meit kaikkia halaa
sehän se
auvoa mieliimme valaa.
|