200006 Viisi vipatusta

       0608 Vääräljalal...

          Kesä antaa tylsil potkut
          nyrjähtelee silti jotkut,
          ottamatta hyvää vastaan
          arki näinkin nuijii lastaan.
           
          Vääräljalal ylösnousut
          laittaa lepattamaan housut,
          typerintä mitä tietää
          -huonost olemiaan sietää.
           
          Ilonaiheit paikat pursuu
          jokasuunnilt noita tursuu,
          herätäänpä hoksailemaan
          omiamme poksailemaan.
           
          Aloilleen jos täydest rupee
          sivuitsehan kiitää upee,
          on se surku ihmispolol
          jähmettyä, erilolol.
           
          Monii ovii saatais aukeen
          pinttymykset reiluiks laukeen,
          ellei kytis mieles pelkoo
          uskaltamat ottaa selkoo.
           
          Hitaimmilkin ansionsa
          kainalossaan kansionsa,
          yllämme on sinitaivas
          -poistoradal kärrää vaivas.
         

       0612 Muistojen kansiois....

          Välkkyväin vetten nyt äärille mennen
          siellä jo lapsina oleiltiin ennen,
          katsellen päilyä, lintuja, taivast
          irtausi etäälle harmist ja vaivast.
           
          Muistojen kansiois kaikki on tallel
          yksikään sarake siellä ei kallel,
          puhtaita elämän arvoja pelkkii
          sitä viel nykyykin osittain helkkii.
           
          Kuvitemielel siis herkkien luokse
          sinnepä sisäinen minäni juokse,
          ammenna kaikesta suloista voimaa
          äläkä yhtäkään nurinoil soimaa.
           
          Vuodet vaik kulkee ne vääjäämät eteen
          renkaita saadaan noit hiukkasen veteen,
          yksilöpohjalta ainoosti kyllä
          enempään vähäinen toki ei yllä.
           
          Omuuden etsintää, sitäkin jatkaa
          koskapa yksin ei askella matkaa,
          läheisten toimille suotanee tukee
          eduiksi pelkiksi itselkin lukee.
           
          Palkintomatkal myös jokainen ollaan
          se pitäis nakuttaa tietoisest pollaan,
          annetaan askelten myöntöihin johtaa
          tuolleen sen oikean varmasti kohtaa.
           

       0612 Voi sitä tuhinaa...

          Ikä ei aina se tulekaan kivast
          siinä voi tempoa väärästä rivast,
          näkymii pelästyin tosiaan silloin
          edessä esteistä, rykelmää milloin.
           
          Voi sitä tuhinaa harmienkanssa
          ohestakatsellen, jommoinen tanssa,
          sitä jos erehtyy möykkämään hurjast
          perästpäin jutut ne todella kurjast.
           
          Hallinta mielelle ensteinen juttu
          ellei se toimi, tuost hengelle ruttu,
          kavalaa olla on itselle surkee
          olemainsäikeet siin väärästi purkee.
           
          Mahdoton tilanne, sanoisi tuosta
          itseä karkuhun, itseltä juosta,
          hullua hommaa, jos järjellä miettii
          kulttuurikauhistus, aikaans siin viettii.
           
          Toki vois ryypätä maksansa hajal
          vieläpä kohtuisen lyhyyllä ajal,
          kopsuist kyl tehtynä nuorempan lakko
          eikä sen särjentään vähästkään pakko.
           
          Silti ei tuiskeilla läheisil tarvis
          olishan hyviä monessa varvis,
          keinojenhallintaa, oppimaan tuosta
          -elämän äyskärist, - päätelmävuosta.
           

       0612 Tahatont touhua...

          Ympärysrauha se kenelle tärkee
          haitannat tunnelmii helposti särkee,
          ei siinä järkeä tuollaises kuulla
          -itsemme oikeas, olevan luulla.
           
          Tahatont touhua risailla mieltä
          hallinnanhorjua purkeillen sieltä,
          entiseen vertailu näppyjä tuottaa
          kuulemahavaintoon liiaks jos luottaa.
           
          Eiköpä maailmaan mahtune äänii
          onhan tuot kaikille riittäväst läänii,
          persoonakohtainen vain tämä juttu
          että vois kertyä mielehen ruttu.
           
          Seikkoja silloisest tutkia pitää
          jospa noit lieviä alkaiskin itää,
          tajuais, kiusa ei ole se moinen
          nauraisi pekästi hevosest toinen.
           
          Asian ydin se kait ompi tälleen
          etsitään iloa äkisti välleen,
          jätetään nuhruiset etäälle mielest
          kiskaistaan kestämät horjuvainpielest.
           
          Juttujen jatkot ne yhäkin auki
          niinkuin tuo vapaana polskiva hauki,
          kestoa kinttuihin, meille kuin muille
          iloista ilmettä mutruisil suille.
           

       0612 Vähävähält joutuu...

          Ihminen voi hankkii huolii
          noitkin oikeen kääntöpuolii,
          siinä sitten todel kituu
          löytämättä parhaast hituu.
           
          Vähävähält joutuu siihen
          nulikoitsee kiusoil riihen,
          hermo rupee värisemään
          kiukku tunnos tärisemään.
           
          Järki kyllä näkee kohdan
          kimuranttein nurjiksjohdan,
          silti tunnevoima suuri
          edessä jos haittainmuuri.
           
          Mieltään täytyy lievitellä
          ollen itselleenkin hellä,
          samal hoituu toistenjutut
          hälvenevät yleens sutut.
           
          Paras lääke myötämieli
          pitäin hallinnassa kieli,
          ärseis sanat ampaat suusta
          välittämät mistään muusta.
           
          Olon oppilaaks jos rupee
          sehän tunne, makeenupee,
          ylpeilynkin täysi aihe
          henkseleittä jäi et kaihe.
           

Pentti Pohjola 20000613 (20000613) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu