0608
Vääräljalal...
Kesä antaa
tylsil potkut
nyrjähtelee
silti jotkut,
ottamatta hyvää
vastaan
arki näinkin
nuijii lastaan.
Vääräljalal
ylösnousut
laittaa lepattamaan
housut,
typerintä
mitä tietää
-huonost olemiaan
sietää.
Ilonaiheit paikat
pursuu
jokasuunnilt
noita tursuu,
herätäänpä
hoksailemaan
omiamme poksailemaan.
Aloilleen jos
täydest rupee
sivuitsehan
kiitää upee,
on se surku
ihmispolol
jähmettyä,
erilolol.
Monii ovii saatais
aukeen
pinttymykset
reiluiks laukeen,
ellei kytis
mieles pelkoo
uskaltamat ottaa
selkoo.
Hitaimmilkin
ansionsa
kainalossaan
kansionsa,
yllämme
on sinitaivas
-poistoradal
kärrää vaivas.
0612
Muistojen kansiois....
Välkkyväin
vetten nyt äärille mennen
siellä
jo lapsina oleiltiin ennen,
katsellen päilyä,
lintuja, taivast
irtausi etäälle
harmist ja vaivast.
Muistojen kansiois
kaikki on tallel
yksikään
sarake siellä ei kallel,
puhtaita elämän
arvoja pelkkii
sitä viel
nykyykin osittain helkkii.
Kuvitemielel
siis herkkien luokse
sinnepä
sisäinen minäni juokse,
ammenna kaikesta
suloista voimaa
äläkä
yhtäkään nurinoil soimaa.
Vuodet vaik
kulkee ne vääjäämät eteen
renkaita saadaan
noit hiukkasen veteen,
yksilöpohjalta
ainoosti kyllä
enempään
vähäinen toki ei yllä.
Omuuden etsintää,
sitäkin jatkaa
koskapa yksin
ei askella matkaa,
läheisten
toimille suotanee tukee
eduiksi pelkiksi
itselkin lukee.
Palkintomatkal
myös jokainen ollaan
se pitäis
nakuttaa tietoisest pollaan,
annetaan askelten
myöntöihin johtaa
tuolleen sen
oikean varmasti kohtaa.
0612
Voi sitä tuhinaa...
Ikä ei aina
se tulekaan kivast
siinä voi
tempoa väärästä rivast,
näkymii
pelästyin tosiaan silloin
edessä
esteistä, rykelmää milloin.
Voi sitä
tuhinaa harmienkanssa
ohestakatsellen,
jommoinen tanssa,
sitä jos
erehtyy möykkämään hurjast
perästpäin
jutut ne todella kurjast.
Hallinta mielelle
ensteinen juttu
ellei se toimi,
tuost hengelle ruttu,
kavalaa olla
on itselle surkee
olemainsäikeet
siin väärästi purkee.
Mahdoton tilanne,
sanoisi tuosta
itseä karkuhun,
itseltä juosta,
hullua hommaa,
jos järjellä miettii
kulttuurikauhistus,
aikaans siin viettii.
Toki vois ryypätä
maksansa hajal
vieläpä
kohtuisen lyhyyllä ajal,
kopsuist kyl
tehtynä nuorempan lakko
eikä sen
särjentään vähästkään pakko.
Silti ei tuiskeilla
läheisil tarvis
olishan hyviä
monessa varvis,
keinojenhallintaa,
oppimaan tuosta
-elämän
äyskärist, - päätelmävuosta.
0612
Tahatont touhua...
Ympärysrauha
se kenelle tärkee
haitannat tunnelmii
helposti särkee,
ei siinä
järkeä tuollaises kuulla
-itsemme oikeas,
olevan luulla.
Tahatont touhua
risailla mieltä
hallinnanhorjua
purkeillen sieltä,
entiseen vertailu
näppyjä tuottaa
kuulemahavaintoon
liiaks jos luottaa.
Eiköpä
maailmaan mahtune äänii
onhan tuot kaikille
riittäväst läänii,
persoonakohtainen
vain tämä juttu
että vois
kertyä mielehen ruttu.
Seikkoja silloisest
tutkia pitää
jospa noit lieviä
alkaiskin itää,
tajuais, kiusa
ei ole se moinen
nauraisi pekästi
hevosest toinen.
Asian ydin se
kait ompi tälleen
etsitään
iloa äkisti välleen,
jätetään
nuhruiset etäälle mielest
kiskaistaan
kestämät horjuvainpielest.
Juttujen jatkot
ne yhäkin auki
niinkuin tuo
vapaana polskiva hauki,
kestoa kinttuihin,
meille kuin muille
iloista ilmettä
mutruisil suille.
0612
Vähävähält joutuu...
Ihminen voi hankkii
huolii
noitkin oikeen
kääntöpuolii,
siinä sitten
todel kituu
löytämättä
parhaast hituu.
Vähävähält
joutuu siihen
nulikoitsee
kiusoil riihen,
hermo rupee
värisemään
kiukku tunnos
tärisemään.
Järki kyllä
näkee kohdan
kimuranttein
nurjiksjohdan,
silti tunnevoima
suuri
edessä
jos haittainmuuri.
Mieltään
täytyy lievitellä
ollen itselleenkin
hellä,
samal hoituu
toistenjutut
hälvenevät
yleens sutut.
Paras lääke
myötämieli
pitäin
hallinnassa kieli,
ärseis
sanat ampaat suusta
välittämät
mistään muusta.
Olon oppilaaks
jos rupee
sehän tunne,
makeenupee,
ylpeilynkin
täysi aihe
henkseleittä
jäi et kaihe.
|