19991230 Ei_tahdo_syntyä
20000607 Ei ollut koneita...
Elämä ennen ol ankaraa työtä
siinä se sietävyys völissä myötä,
aamuisin aikaisin puuhien pariin
voimatta vedota olohon variin.
Lehmien seurahan naisväki suoltui
miehien olo se tuollaisest puoltui,
tallissa ruokkivat mieluusti hepoi
jotka ei arkena saaneetkaan lepoi.
Ei ollut koneita, niinkuin on nykyy
löytyä piti silt toimintakykyy,
ahkeruus teroittui jokaisen mieleen
toki silt joitakin, hommans keil pieleen.
Kyntö se syksyistä raskasta raastoo
eikäpä etsitty sesongeis paastoo,
mitä nyt huiloitti hoppia hetken
sitten taas vaolla aloitti retken.
Vehkeinä oli vain aurat ja äkeet
päivittäin jäivät näin lyhyiksi säkeet,
huomisis sitten taas uusilla innoin
jäntevin hauiksin, tuntevin rinnoin.
Illoinkin piisasi kaikkea tointa
naisilla kutimet, puissansa lointa,
miehet he rekiä, kärrejä korjas
taikka sit maalilla, entistä sorjas.
Mökeissään asuvat tietysti kovil
hommissaan kaukana, vierailla ovil,
kivenkin syrjässä, lapiotyötä
aina heil mieleisyys siltikin myötä.
Eukot pes pyykkiä rannalla ronnil
suolatont vettä sil, notkelmal, ponnil,
hameensa helmat he vyötäröl kääri
paljuinsa ääressä näppäräst hääri.
Urheilupuolikin mieliä täytti
kuka ol kuka, sen taitavat näytti,
epäilyt loppuivat koitosten perään
useehan yritti kärkehen, terään.
Kekkulimiehiikin aikanaan näki
heistä ol mustanaan useinkin mäki,
aika tuo entinen päivissä siellä
monilla tarvetta väkevii niellä.
Rannoilla pyhäisin äijät he lojui
kiinnosti meitäkin pikkuisii pojui,
juttua suoltui kuin tuutista ikään
eikäpä estoista vähästi mikään.
Lauantai sauna ol ekstrana ehyt
siinä tul kuitatuks viikolla tehyt,
pullaisat kahvit kun napaansa veti
johan tuo houkutti puoleensa peti.
Siunattuu elämää hiljaises kyläs
täällä ei oltu sit tippaakaan hyläs,
naapuriapua kosolti riitti
tarviva syömmestään sellaisest kiitti.
20000605 Toki helmii toivois...
Mietin, mitä sanoit tuosta
uudenlaisest teonvuosta,
oisko mulla kanttii siihen
ahtaisinko oikein riihen?
Kieltäydynhän aina aluks
vaan se muuttuu äkkii haluks,
olkoonkin et piuhat piilos
tyhjänkumuu pelkkää siilos.
Uuttahan tok aina vartun
salamana kynään tartun,
pyydyksein vaan vähäs vedes
-eikä siten, aina edes.
Toki helmii toivois löytää
arkehens kun päivin töytää,
lisäis sietoo hengenpuolla
ei kyl etsimisiin kuolla.
Selitteet siis varttukohot
huomenis vast tarttukohot,
antamalla kaikel aikaa
siten syvemmästi kaikaa.
Koittanut oon niukast olla
silti lipsuu usein holla,
erehdysten kautta voittoon
-tuonee, haasteisuutta soittoon.
20000602 Heippatsunrallaa...
Heippatsunrallaa nyt kesäkuu tuli
ihmisten syömmistä jäätiköt suli,
elämä avasi appoisiks portit
jakaili meille nuo sattuvat kortit.
Pelloilla oraat jo puskevat maasta
karjojen kellotkin kilkkailee haasta,
tuulonen hivelee somasti pintaa
odotus uumoittaa tutusti rintaa.
Kevät jo kartoitti kivasti mieltä
tullessaan viileestä ajasta sieltä,
ihanaa että saa tällaista rieskaa
hengelle ruutia, enennyslieskaa.
Toki voi hukata kiireeseen parhaan
astella tyhmästi tiellänsä harhaan,
sanatkin saattavat kireesti soida
ihminen, perustas ehyyksi hoida.
Meillehän annetaan portsua tielle
olkoonkin sitten vaik ainoinen mielle,
yhteistä hyvää kun suuntana pitää
korjausaiheita taatusti itää.
Nyt toki ollaan vaan iloisel tuulel
kiitoksensanoja pelkästi kuulel,
retveesti kesä meit kaikkia halaa
sehän se auvoa mieliimme valaa.
Ylen tuttua ja kestokehyksistä nämä.... Pena.
Asko Korpela 20000710 (20000608) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu