19991230 Ei_tahdo_syntyä

20000607 Ei ollut koneita...

 
    Elämä ennen ol ankaraa työtä
    siinä se sietävyys völissä myötä,
    aamuisin aikaisin puuhien pariin
    voimatta vedota olohon variin.

    Lehmien seurahan naisväki suoltui
    miehien olo se tuollaisest puoltui,
    tallissa ruokkivat mieluusti hepoi
    jotka ei arkena saaneetkaan lepoi.

    Ei ollut koneita, niinkuin on nykyy
    löytyä piti silt toimintakykyy,
    ahkeruus teroittui jokaisen mieleen
    toki silt joitakin, hommans keil pieleen.

    Kyntö se syksyistä raskasta raastoo
    eikäpä etsitty sesongeis paastoo,
    mitä nyt huiloitti hoppia hetken
    sitten taas vaolla aloitti retken.

    Vehkeinä oli vain aurat ja äkeet
    päivittäin jäivät näin lyhyiksi säkeet,
    huomisis sitten taas uusilla innoin
    jäntevin hauiksin, tuntevin rinnoin.

    Illoinkin piisasi kaikkea tointa
    naisilla kutimet, puissansa lointa,
    miehet he rekiä, kärrejä korjas
    taikka sit maalilla, entistä sorjas.

    Mökeissään asuvat tietysti kovil
    hommissaan kaukana, vierailla ovil,
    kivenkin syrjässä, lapiotyötä
    aina heil mieleisyys siltikin myötä.

    Eukot pes pyykkiä rannalla ronnil
    suolatont vettä sil, notkelmal, ponnil,
    hameensa helmat he vyötäröl kääri
    paljuinsa ääressä näppäräst hääri.

    Urheilupuolikin mieliä täytti
    kuka ol kuka, sen taitavat näytti,
    epäilyt loppuivat koitosten perään
    useehan yritti kärkehen, terään.

    Kekkulimiehiikin aikanaan näki
    heistä ol mustanaan useinkin mäki,
    aika tuo entinen päivissä siellä
    monilla tarvetta väkevii niellä.

    Rannoilla pyhäisin äijät he lojui
    kiinnosti meitäkin pikkuisii pojui,
    juttua suoltui kuin tuutista ikään
    eikäpä estoista vähästi mikään.

    Lauantai sauna ol ekstrana ehyt
    siinä tul kuitatuks viikolla tehyt,
    pullaisat kahvit kun napaansa veti
    johan tuo houkutti puoleensa peti.

    Siunattuu elämää hiljaises kyläs
    täällä ei oltu sit tippaakaan hyläs,
    naapuriapua kosolti riitti
    tarviva syömmestään sellaisest kiitti.

20000605 Toki helmii toivois...

    Mietin, mitä sanoit tuosta
    uudenlaisest teonvuosta,
    oisko mulla kanttii siihen
    ahtaisinko oikein riihen?

    Kieltäydynhän aina aluks
    vaan se muuttuu äkkii haluks,
    olkoonkin et piuhat piilos
    tyhjänkumuu pelkkää siilos.

    Uuttahan tok aina vartun
    salamana kynään tartun,
    pyydyksein vaan vähäs vedes
    -eikä siten, aina edes.

    Toki helmii toivois löytää
    arkehens kun päivin töytää,
    lisäis sietoo hengenpuolla
    ei kyl etsimisiin kuolla.

    Selitteet siis varttukohot
    huomenis vast tarttukohot,
    antamalla kaikel aikaa
    siten syvemmästi kaikaa.

    Koittanut oon niukast olla
    silti lipsuu usein holla,
    erehdysten kautta voittoon
    -tuonee,  haasteisuutta soittoon.

20000602 Heippatsunrallaa...

    Heippatsunrallaa nyt kesäkuu tuli

    ihmisten syömmistä jäätiköt suli,
    elämä avasi appoisiks portit
    jakaili meille nuo sattuvat kortit.

    Pelloilla oraat jo puskevat maasta
    karjojen kellotkin kilkkailee haasta,
    tuulonen hivelee somasti pintaa
    odotus uumoittaa tutusti rintaa.

    Kevät jo kartoitti kivasti mieltä
    tullessaan viileestä ajasta sieltä,
    ihanaa että saa tällaista rieskaa
    hengelle ruutia, enennyslieskaa.

    Toki voi hukata kiireeseen parhaan
    astella tyhmästi tiellänsä harhaan,
    sanatkin saattavat kireesti soida
    ihminen, perustas ehyyksi hoida.

    Meillehän annetaan portsua tielle
    olkoonkin sitten vaik ainoinen mielle,
    yhteistä hyvää kun suuntana pitää
    korjausaiheita taatusti itää.

    Nyt toki ollaan vaan iloisel tuulel
    kiitoksensanoja pelkästi kuulel,
    retveesti kesä meit kaikkia halaa
    sehän se auvoa mieliimme valaa.


    Ylen tuttua ja kestokehyksistä nämä....  Pena.

Asko Korpela 20000710 (20000608) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu