0529 Ukonilma varppeil....
Ukonilma varppeil laittaa
nuhjanolon tyystin taittaa,
parastaikaa lännest rytyy
kolinoineen itään jytyy.
Puhelin on usein hajont
-antenvahvistimeen kajont,
useenlaista kiusanpuolta
mustastpilvest tulee tuolta.
Valoisuus on vähentynyt
rymy samal lähentynyt,
lakkaamatta kolinoita
ei noit toinen pauke voita.
Onpa tosi synkkii pilvii
niinkuin oisi yöllä, silvii...
toukokuussa harvoin tätä
-ettei ryty rauhaan jätä.
Saattaa, ettei säre mitään
peukkuu sille joutuu pitään,
kollektori sakeest napsaa
salamat kun pilvest rapsaa.
Nyt jo puottaa taivaalt vettä
niinkuin halajaval mettä,
yön on pimee ilma täällä
Hämeenkyläs, - paikanpäällä.
0528 Lepo se ajoittui...
Aika on rahaa, niin monikin luulee
kun hällä iloisest takaansa tuulee,
puhuri voi kyllä kääntyä vastaan
silloinpa sääliä täytynee lastaan.
Väkistevängätty puottavi nollaan
osattais ottaa tuo ohjeeksi pollaan,
ettei nois värttänöis koliseis liikaa
tietäsi kulkija edessäis tsiikaa.
Paljon on tasattu maastoa eessä
senpä ei syytä oo, silmät jos veessä,
aiemmat ihmiset paljon tek työtä
-harrastehenkistä muassa myötä.
Lepo se ajoittui pyhienseutuun
nykyisin menevät silloinkin reutuun,
-että ei väliä kohdistuspuolel
rennosti paiskivat, nipistysnuolel.
Monikin juttu se rauhaisaa ennen
taidosti, harkitust, hillityst mennen,
josta ei muistookaan enää oo tähteen
umpehen luoneet tuon viihtymälähteen.
Rikkaus mielessä antavi lohtuu
kulmikkaan kulushan tuntema rohtuu,
heitetään hakuseen iloinen mieli
jospahan poistuisi syrjivä pieli.
0528 Rakennuspuita...
Viihtymämielistä elämään lisää
onpahan oikeeta, tuntemainnisää,
näinpä se nurjempkin jemptiksi kiertyy
aiemmist kiusoista enemmäks hiertyy.
Maailma usein on arvoitus aivan
paikkana monenkin riesan ja vaivan,
-sisällönpuutetta, sanoisi tuosta
annappa varsasi vapaammin juosta.
Hellitä henkselit olaltas pian
siistiydy tuskista, peloista lian,
kaikkee on kylliksi, sopii siit ottaa
iloisuus höyhenel pelkästi mottaa.
Rakennuspuita on oikeita kyllä
sehän se sellainen, perustanvyllä,
tietämys lisäksi antavi turvan
siispä jo sinnepäin heippaillen kurvan.
Ennenkin eläneet ihmiset täällä
-myrskyjenreudulla, poutaisel säällä,
ollaanhan valmiisiin moniin me päästy
perskohtaryminält siinähän säästy.
Ikää kun niskassa, vauhtikin niukas
jotenkin siltikin pidossa tiukas,
lipsumakohdat ne tarkkaillen löytää
eikäpä niihin sit arvuitta töytää.
0528 Näin sit lataa...
Ihmisii voi etäält tutkii
jottei pienimmästkään kutkii,
olennas on vävyi monii
kunhan parhaanpäisest lonii.
Luonto meitä useit kiintää
vedenvälke silmiin siintää,
ahoinreunat, kukkakedot
tuollaisihin vinhat vedot.
Pihanurmen pehmee nukka
yksityinen nätti kukka,
sielunsyviin muistoks piirtyy
elonevääks uudeks siirtyy.
Metsänseutu, -soleet hongat
poutapilvein valkolongat,
lintuinlaulu, sekä lento
aatoksissa tunne hento.
Näin sit lataa kivoil mieltä
eivät lähde hetkes sieltä,
kuvitteit voi apuin käyttää
-tyhjätpaikat, noilla täyttää.
Elämä on tosi nastaa
se kun haasteisihin vastaa,
ymmärrystä hakee mieli
sanoi sorvaa todest kieli.
0528 Silti on vapaus....
Vanha sit kaipaisi ympäril rauhaa
elämä liiaksi nykyisin pauhaa,
monilt on unhossa tuollainen juttu
siksipä hälystä koituukin ruttu.
Kaikkinain koneitten päristys ärsii
eikä siin kysellä, kuka tuost kärsii,
annetaan mennä vaan vanhalla mallil
jospa nuo etäämmät, olisiit sallil.
Nauloja vasaral leivottais puihin
paukutus yltää se ytimiin, luihin,
tätä jos jatkuvast pyhinkin kestää
muunlaiset aatokset tehosti estää.
Silti on vapaus kullakin toimii
puoleltaan keinoja, tuosta vaan poimii,
kuta noist äreistä, ahtahist mielist
turkasiilatovist tympeistä kielist.
Otammek selvää, et mikä se passais
vähiten naapurin korvia rassais,
silloin ois tulos ehk toisisen moinen
plussaksi kutsua, uskaltaa voinen.
Elämä ujuu silt tuttua latuu
turhia kommenttei voisi noit katuu,
saattaapi varovuus sodat ne estää
parasta tulevat, napinoit kestää.
0528 Hiljaista liekkiä....
Kaikilla meillä on puolemme täällä
tallustain Telluksen, kuperanpäällä,
silti ei aistimus liioiksi hoidu
-yksilön parhaaksi, läheskään koidu.
Itsekäs mieli siin vaikuttaa liikaa
nenänsävartta jos pelkästi tsiikaa,
ottamat huomioon kultaista sääntöö
-hommiin ei laiteta aiheetta vääntöö.
Tutkitaan tarkasti polkumme pintaa
sehän se retventää huomenna rintaa,
-askelkin vääriin, siin jotakin hukkuu
parhain tuo meissä voi pommihin nukkuu.
Hiljaista liekkiä vaalien, mennen
korostuu oikuutus, nyrvähdyst ennen,
minkä on saanut jo kelvosti pinoon
eipä niin vaaraa, tuon vääntyä vinoon.
Onhan tok tukalaa tietänsä löytää
useinkin vastaisensuuntaisiin töytää,
jelppailumielestä yhäkin hakuu
siinä sit sinappii, siinä on makuu.
Valoo ja varjoohan tarjolla yhä
silleenkin mennen, ei joutoisest nyhä,
pahinta rämistyst tarvitseis välttää
kosk se ehk jossakin kestoa jälttää.
0526 Varmennusta mielelt...
Ajattelu antaa suuntaa
sitä eihän tarvi muuntaa,
ellei oo jo alust vääräs
tuossa, takaperohääräs.
Mietityissä aina ituu
elettyjen panost, hituu,
sallikaamme itsel moinen
luulkoon vaikka erist toinen.
Varmennusta järjelt kysyin
omis ohjaksissa pysyin,
eikä kapulana rattais
-nätil pöydän, sil vaan kattais.
Hiilestystä taakse jättäin
toivemieltä sijaan mättäin,
valvonnoista tulee hyvii
-ensilaatuisia jyvii.
Urkkomhommist siispä toppi
tuohon tehoava roppi,
veljeshengen tärkeest muistain
ilonaatteen hihast puistain.
Parempaan näin silmät sihtain
nyrväyksii uusii pihtain,
uskaltanee kaikil hymyil
eikä kuuruisesti lymyil.
0526 Eholt talo....
Kone jyrräin maata kaivaa
talonpaikkaa uutta raivaa,
pytinki saa alkuvauhdin
lapsiperheel, sehän lauhdin.
Monta mutkaa tuossa matkas
että sointuvuus se jatkas,
raha kun ei kasva puussa
-sillä, kultaluska suussa.
Useenlaista siispä huolta
ennenkun on voitonpuolta,
-hikihelmii, ämpärmäärii
-saapi todentotta häärii.
Eholt talo varmaan näyttää
maisemassa kohdan täyttää,
omistajil iloo tuottaa
-huomiselta sopii vuottaa.
Pikku jalat tannert tallaa
vanhemmat, he oloons mallaa,
suku kokoontunee juhliin
messeviä mietteit tuhliin.
Siinhän sitten vuottenmyötä
tehdään enemmältkin työtä,
uusi paikka, uudet eväät
tulenee ne täydet keväät.
|