200005 Aamu yhdeksän ukkonen

 0529 Ukonilma varppeil....


               Ukonilma varppeil laittaa
               nuhjanolon tyystin taittaa,
               parastaikaa lännest rytyy
               kolinoineen itään jytyy.

               Puhelin on usein hajont
               -antenvahvistimeen kajont,
               useenlaista kiusanpuolta
               mustastpilvest tulee tuolta.

               Valoisuus on vähentynyt
               rymy samal lähentynyt,
               lakkaamatta kolinoita
               ei noit toinen pauke voita.

               Onpa tosi synkkii pilvii
               niinkuin oisi yöllä, silvii...
               toukokuussa harvoin tätä
               -ettei ryty rauhaan jätä.

               Saattaa, ettei säre mitään
               peukkuu sille joutuu pitään,
               kollektori sakeest napsaa
               salamat kun pilvest rapsaa.

               Nyt jo puottaa taivaalt vettä
               niinkuin halajaval mettä,
               yön on pimee ilma täällä
               Hämeenkyläs, - paikanpäällä.
 
 

 0528 Lepo se ajoittui...


               Aika on rahaa, niin monikin luulee
               kun hällä iloisest takaansa tuulee,
               puhuri voi kyllä kääntyä vastaan
               silloinpa sääliä täytynee lastaan.

               Väkistevängätty puottavi nollaan
               osattais ottaa tuo ohjeeksi pollaan,
               ettei nois värttänöis koliseis liikaa
               tietäsi kulkija edessäis tsiikaa.

               Paljon on tasattu maastoa eessä
               senpä ei syytä oo, silmät jos veessä,
               aiemmat ihmiset paljon tek työtä
               -harrastehenkistä muassa myötä.

               Lepo se ajoittui pyhienseutuun
               nykyisin menevät silloinkin reutuun,
               -että ei väliä kohdistuspuolel
               rennosti paiskivat, nipistysnuolel.

               Monikin juttu se rauhaisaa ennen
               taidosti, harkitust, hillityst mennen,
               josta ei muistookaan enää oo tähteen
               umpehen luoneet tuon viihtymälähteen.

               Rikkaus mielessä antavi lohtuu
               kulmikkaan kulushan tuntema rohtuu,
               heitetään hakuseen iloinen mieli
               jospahan poistuisi syrjivä pieli.
 
 

 0528 Rakennuspuita...


               Viihtymämielistä elämään lisää
               onpahan oikeeta, tuntemainnisää,
               näinpä se nurjempkin jemptiksi kiertyy
               aiemmist kiusoista enemmäks hiertyy.

               Maailma usein on arvoitus aivan
               paikkana monenkin riesan ja vaivan,
               -sisällönpuutetta, sanoisi tuosta
               annappa varsasi vapaammin juosta.

               Hellitä henkselit olaltas pian
               siistiydy tuskista, peloista lian,
               kaikkee on kylliksi, sopii siit ottaa
               iloisuus höyhenel pelkästi mottaa.

               Rakennuspuita on oikeita kyllä
               sehän se sellainen, perustanvyllä,
               tietämys lisäksi antavi turvan
               siispä jo sinnepäin heippaillen kurvan.

               Ennenkin eläneet ihmiset täällä
               -myrskyjenreudulla, poutaisel säällä,
               ollaanhan valmiisiin moniin me päästy
               perskohtaryminält siinähän säästy.
   
               Ikää kun niskassa, vauhtikin niukas
               jotenkin siltikin pidossa tiukas,
               lipsumakohdat ne tarkkaillen löytää
               eikäpä niihin sit arvuitta töytää.
 
 

 0528 Näin sit lataa...


               Ihmisii voi etäält tutkii
               jottei pienimmästkään kutkii,
               olennas on vävyi monii
               kunhan parhaanpäisest lonii.

               Luonto meitä useit kiintää
               vedenvälke silmiin siintää,
               ahoinreunat, kukkakedot
               tuollaisihin vinhat vedot.

               Pihanurmen pehmee nukka
               yksityinen nätti kukka,
               sielunsyviin muistoks piirtyy
               elonevääks uudeks siirtyy.

               Metsänseutu, -soleet hongat
               poutapilvein valkolongat,
               lintuinlaulu, sekä lento
               aatoksissa tunne hento.

               Näin sit lataa kivoil mieltä
               eivät lähde hetkes sieltä,
               kuvitteit voi apuin käyttää
               -tyhjätpaikat, noilla täyttää.

               Elämä on tosi nastaa
               se kun haasteisihin vastaa,
               ymmärrystä hakee mieli
               sanoi sorvaa todest kieli.
 
 

 0528 Silti on vapaus....


               Vanha sit kaipaisi ympäril rauhaa
               elämä liiaksi nykyisin pauhaa,
               monilt on unhossa tuollainen juttu
               siksipä hälystä koituukin ruttu.

               Kaikkinain koneitten päristys ärsii
               eikä siin kysellä, kuka tuost kärsii,
               annetaan mennä vaan vanhalla mallil
               jospa nuo etäämmät, olisiit sallil.

               Nauloja vasaral leivottais puihin
               paukutus yltää se ytimiin, luihin,
               tätä jos jatkuvast pyhinkin kestää
               muunlaiset aatokset tehosti estää.

               Silti on vapaus kullakin toimii
               puoleltaan keinoja, tuosta vaan poimii,
               kuta noist äreistä, ahtahist mielist
               turkasiilatovist tympeistä kielist.

               Otammek selvää, et mikä se passais
               vähiten naapurin korvia rassais,
               silloin ois tulos ehk toisisen moinen
               plussaksi kutsua, uskaltaa voinen.

               Elämä ujuu silt tuttua latuu
               turhia kommenttei voisi noit katuu,
               saattaapi varovuus sodat ne estää
               parasta tulevat, napinoit kestää.
 
 

 0528 Hiljaista liekkiä....

               Kaikilla meillä on puolemme täällä
               tallustain Telluksen, kuperanpäällä,
               silti ei aistimus liioiksi hoidu
               -yksilön parhaaksi, läheskään koidu.

               Itsekäs mieli siin vaikuttaa liikaa
               nenänsävartta jos pelkästi tsiikaa,
               ottamat huomioon kultaista sääntöö
               -hommiin ei laiteta aiheetta vääntöö.

               Tutkitaan tarkasti polkumme pintaa
               sehän se retventää huomenna rintaa,
               -askelkin vääriin, siin jotakin hukkuu
               parhain tuo meissä voi pommihin nukkuu.

               Hiljaista liekkiä vaalien, mennen
               korostuu oikuutus, nyrvähdyst ennen,
               minkä on saanut jo kelvosti pinoon
               eipä niin vaaraa, tuon vääntyä vinoon.

               Onhan tok tukalaa tietänsä löytää
               useinkin vastaisensuuntaisiin töytää,
               jelppailumielestä yhäkin hakuu
               siinä sit sinappii, siinä on makuu.

               Valoo ja varjoohan tarjolla yhä
               silleenkin mennen, ei joutoisest nyhä,
               pahinta rämistyst tarvitseis välttää
               kosk se ehk jossakin kestoa jälttää.
 
 

 0526 Varmennusta mielelt...


               Ajattelu antaa suuntaa
               sitä eihän tarvi muuntaa,
               ellei oo jo alust vääräs
               tuossa, takaperohääräs.

               Mietityissä aina ituu
               elettyjen panost, hituu,
               sallikaamme itsel moinen
               luulkoon vaikka erist toinen.

               Varmennusta järjelt kysyin
               omis ohjaksissa pysyin,
               eikä kapulana rattais
               -nätil pöydän, sil vaan kattais.

               Hiilestystä taakse jättäin
               toivemieltä sijaan mättäin,
               valvonnoista tulee hyvii
               -ensilaatuisia jyvii.

               Urkkomhommist siispä toppi
               tuohon tehoava roppi,
               veljeshengen tärkeest muistain
               ilonaatteen hihast puistain.

               Parempaan näin silmät sihtain
               nyrväyksii uusii pihtain,
               uskaltanee kaikil hymyil
               eikä kuuruisesti lymyil.
 
 

 0526 Eholt talo....


               Kone jyrräin maata kaivaa
               talonpaikkaa uutta raivaa,
               pytinki saa alkuvauhdin
               lapsiperheel, sehän lauhdin.

               Monta mutkaa tuossa matkas
               että sointuvuus se jatkas,
               raha kun ei kasva puussa
               -sillä, kultaluska suussa.

               Useenlaista siispä huolta
               ennenkun on voitonpuolta,
               -hikihelmii, ämpärmäärii
               -saapi todentotta häärii.

               Eholt talo varmaan näyttää
               maisemassa kohdan täyttää,
               omistajil iloo tuottaa
               -huomiselta sopii vuottaa.

               Pikku jalat tannert tallaa
               vanhemmat, he oloons mallaa,
               suku kokoontunee juhliin
               messeviä mietteit tuhliin.

               Siinhän sitten vuottenmyötä
               tehdään enemmältkin työtä,
               uusi paikka, uudet eväät
               tulenee ne täydet keväät.
 

Pentti Pohjola 20000529 (20000529) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu