0523
Niinpä tuot todella...
Onneksi harrasteet aikanaan löysi
se oli semmoinen, pelastusköysi,
johon kun intoisest tiukasti tarttui
helpotushenkistä palkkioks karttui.
Niinpä tuo todella onneksi sujui
palikat kohtiinsa loksahtain ujui,
vuosienmittaan sai tyydysti olla
eikä ain karujen, tuol kartanolla.
Harraste, hävikkii vähemmän tuonut
omia polkuja mielelle luonut,
perästäpäinhän sen ehdoitta huomaa
kivojenkertymäin iloista tuomaa.
Suurinkin into se haalenee ajas
pitäisi tiedellä kohtuuden rajas,
kipinä silti ei konsanaan huku
eikä sen ohitse vahingos nuku.
Ammennuslampi on avoinna aina
sellaista nappia sinäkin paina,
hanketta tulee, jos tullakseen vainkin
itselle tärkeimmän murun siin sainkin.
Nöyryyttä hakemal tulosta karttuu
ei pidä liikoja siltikään varttuu,
kiitoksensanoja vähästkin määräst
ei olla tartuttu juttuihin vääräst.
0523
Ei tule työstä....
Iloinen seurahan parasta heille
jotka on matkalla uusille teille,
autoilla, mopoilla, kuin sitten kukin
tarkoitus hoidella taidosti hukin.
Pöytienääressä, lapionvarres
kunha ei järki oo pahemmin karres,
siunattu juttu tuo hommiensaanti
eihän siit nykyisin kaikille jaanti.
Jouten kun päivien pituutta mittaa
kaljaansa hartaana kurkkuunsa kittaa,
ehkä näin toviksi unohtuu huolet
näkyvät huonoskin valoisat puolet.
Ei tule työstä se ainakaan hiki
koska ei moista ees pääsisi liki,
maailmanparannus tärkeä juttu
jos sitä pohtimas useempi tuttu.
Kivassa seurassa huuli se lentää
miljoonat vitsit ne perille entää,
silti kun juottolan oven sen sulkee
allapäin äkisti eteenpäin kulkee.
Harmit ei ihmistä täydesti tapa
vaik ei siin intoisenmielisest lapa,
toiminnanpuoli se pitelee pinnal
antaen askarta uupuval rinnal.
0523
Olo jos jätättää...
Ajassa jokaisen pakko on kulkee
vieläpä sitenkin, ettei oo julkee,
hyväksyinhallussa mielisi olla
notkeast elonsa tuon kartanolla.
Olo jos jätättää, syrjähän siirtää
karseita naarmuja tuntohon piirtää,
peilist jos katselee synkeä naama
varmasti tietää, ei briljanttist saama.
Tarkoittaa menestyst käydyssä pelis
suksi ei luistanut nihkeessä kelis,
kilpailuhenki mis kaikkea määrää
niukemmin eväin sit vähäinen häärää.
Siitähän alkaa tuo luisuma alas
eihän oo pysytty ehdoitta valas,
löysäilty siteitä olojen suhteen
ansaittu todella, tärskyisen nuhteen.
Ylemmäs rappuset jos ne on hukas
hiki se helmeilee, kaljus tai tukas,
tännekö jouduttiin toiveitta aivan
keskelle saamatont, alaisna vaivan.
Juttu kyl paranee älyä nostain
pienelle pirulleen kipeäst kostain,
muuttamal suuntaa, ja levittäin purjeet
tätenhän karisee kimpuista nurjeet.
0522
Jaksain reivail...
Syrjäs ollaan täällä ihan
muttei vainkaan alla vihan,
omis olois taakkaans kantain
vähäst impulsseja antain.
Lahti siintää silmäineessä
päivänkilo värjyy veessä,
olenta on kevään muotis
täysi suvi pian tuotis.
Nurmet vihreätä lykkää
linnut hautomassa kykkää,
puissa kohta täysi lehti
iloo tuottamahan ehti.
Kevät heräs oikeis ajois
lämpökin se, metkanrajois,
sateenkin jo toivois tulla
ehkpä aatteet erit sulla.
Jaksais reivail oikein mielen
pitäin järjestykses kielen,
moista oloo innoin vuotan
koskpa harmejakin tuotan.
Ehkpä helle oloo rankkii
tyhjentelee ukolt tankkii,
syksy sitten selvän tekee
miten raahuskeltiin rekee.
0522
Käyty on portailla...
Silloin kun eipä oo tulossa mitään
joutuvi huoltakin itsestä pitään,
laittamal juttuja korvainsa varaan
ettei sit vähääkään toispäisest haraan.
Muuntumaleikeistä hatkat ne ottain
hyvienpussista, vaikkapa kottain,
että tuot jaksaisi reilua vuottaa
ystävämielistä, läheisil tuottaa.
Käyty on portailla monenkin luona
apuja hakemas, - henkilön tuona,
saldoa silti mult turha on kysyy
itselkin himmeenä määrite pysyy.
Lieneekö ymmärrys vähäinen mulla
-oikeanoksalle istumaan tulla,
ainakin ajoittain hahmottuu silleen
ettei oo alttiina vähästi milleen.
Ukkona pitääkin hiljaista hakee
kivoimmat kimpuista väkiste pakee,
äänessä turhakin silloisest olla
nuukuudes mieluusti tyynyhyn polla.
Muistojen saroilla ikäinen viihtyy
sellainen selanta totisest kiihtyy,
antaen ropoja rohkuuden säkkiin
ei oo kun leijona, teljetty häkkiin.
0522
Ihaillen katsotaan...
Silloin kun päivä ei kuumasti paista
yleensä muukaan ei metkaiselt maista,
etenkin sateella oleillaan tuvas
miettien sitä, jok tulevanluvas.
Kesällä kelpailee lämmöissä olla
ihanan rennolla täyttyilee polla,
nautitaan vihreestä, kukista Suomen
onpahan antoinen suvinen huomen.
Vesi vain välkkyy ja pilvet ne kulkee
ihminen rintaansa tunnelmat sulkee,
soreankaunista, mäkee ja maastoo
eipä siin aatella ruveta paastoon.
Juhannusjuhlathan koruinen aika
toivosta,lemmestä, utuinen taika,
nuoremmat tietysti sellaisen omii
vanhemmat rauhemmin itseään somii.
Ihaillen katsotaan, kokot kun palaa
sielukast sisältöö rintahan valaa,
koivujen tuoksu se heikomman huumaa
pasujen kiukahat työntävät kuumaa.
Liput ne liehuvat kesäistä yötä
valoisa vapaus sielulla myötä,
toivoillaan jatkoa elämänvirtaan
kirkkaita loimia olemainpirtaan.
20000522
Tahdotta aihuuttaa...
Iloa etsimään ehdoitta, innoin
kaikilla toimilla, väkevin rinnoin,
hukassaolohan murhetta tuottaa
parasta kaikkehen etuiseen luottaa.
Ollaan vaan avoimel mielellä täällä
myrskyjen keskel, jos tyynelkin säällä,
etsien paikkamme oikeaa kohtaa
vaisto jo varmaankin sellaiseen johtaa.
Tahdotta aihuuttaa useinkin huolii
sellaisii, oksaisest osuvii nuolii,
yllättäintehdyillä toimilla särkein
-rauhaa, mik jokaisen ololle tärkein.
Ei sitä heiluntaa tarvitseis muistaa
valoisanpuolisest matka kun luistaa,
pieniä tökkejä jutut ne varmaan
värjyttäin verhoja, suunnilla harmaan.
Riemu ei rihkamaa ole se koskaan
vaikkei ain aidointa laatua joskaan,
lisätään sykettä toiveisel mielel
oikeita lausumii kerryttäin kielel.
Muistojen helmiä pujottain lankaan
nättejä värejä pintahan kankaan,
siinä se ratkaisu kaikille pulmil
oikeanasentoi, saatuna kulmil.
20000522
Monia pomppuja...
Kaikkea kivaahan läheltään löytää
rohkeest kun juttuihin, hilpeäst töytää,
metkalla tuulella ollen on voitol
antaapi mennä vaan samalla soitol.
Nuhruiset muistot ei painakaan enää
aiemmat kiperät tuota ei tenää,
nythän voi nauttia avoimin mielin
sopivansuhtaisin sanoin ja kielin.
Erheet on helppoja takistaan puistaa
kunhan ne opitut aiemmat muistaa,
-silloin men vikaan, siis opitaan tuosta
helpompaa järkisest tiellänsä juosta.
Monia pomppuja ihminen kestää
eihän niit voisi ees edeltä estää,
pyyhitään pölyt vaan vaatteittenpinnast
huokaushenkiset, etäälle rinnast.
Nythän on kevät, ja kukkien aika
jokaisel salainen, omansa taika,
vinkkaillaan kaverei lähelle tuolta
eipähän olekaan enemmäst huolta.
Yksin on vaikeaa parhainta löytää
itsensäestoisiin sokeest jos töytää,
availlaan mieltämme, homma se paras
riiputaan reilusti yhteisten varas.
20000522
Toista voi tyrkkiä...
Ongelmii syntyy jos periksi antaa
jatkuvast kiusoja kasoihin kantaa,
siinäpä sitten noit nurjia sorkkii
löytämät ärseille päällensä korkkii.
Toista voi tyrkkiä tahtomat aivan
pelkäst vaan polkaisee käsille vaivan,
kaikkea aseenaan voi siinä käyttää
harmienmaljaansa kukuilleen täyttää.
Anteeksianto ois paikallaan pikaa
kosk ei oo tarkottant tullutta likaa,
naarmuthan paranee aikanaan kyllä
etsimiskeinoista noista jos vyllä.
Luonnetakysyvii hommii on monii
niistä vaan tulleista parhaimpii lonii,
kotoisist maisemist iloa löytää
uusihin kestäviin helposti töytää.
Sanoi voi viskellä kiukussa kipeit
parannustoimia tarvitaan ripeit,
ettei tuo soistuisi ympärysmaasto
kaikesta keljuilust pidettäis paasto.
Ollaan niin arkoja itsemme suhteen
moisest vois lausua syystänsä nuhteen,
annetaan lämpöä omista määrist
ehditään etäälle, teoista väärist.
0521
Perustarve, lähisuhteet...
Elämäs meil montaa tyylii
pahimmista kertyy syylii,
jotkut hulppeasti painaa
niitkin, että pelkkää lainaa.
Uskallusta täytyy riittää
oikeenkeinoi siihen liittää,
alkanee näin hienost sujuu
paatti laineillansa ujuu.
Perustarve, lähisuhteet
-hoitamatta saadaan nuhteet,
yksilöit kun ollaan joukos
milloinmiten vauhkost poukos.
Jännitystä löytyy kyllin
pitääksensä haussa vyllin,
makuulla jos kaikkee vuottaa
pettymyksen itsel tuottaa.
Lihakset ei laiskuut kestä
innoin täytyy pyykkii pestä,
jelppaella samal toisii
yöllä vasta roimast koisii.
Nuhjaantumaa sietää pelkäil
esteisiään koppiin telkäil,
riittää riemuu viskoo muille
-nauraville, hymysuille.
|