Ammennuslampi on avoinna aina

          0523 Niinpä tuot todella...

               Onneksi harrasteet aikanaan löysi
               se oli semmoinen, pelastusköysi,
               johon kun intoisest tiukasti tarttui
               helpotushenkistä palkkioks karttui.
                
               Niinpä tuo todella onneksi sujui
               palikat kohtiinsa loksahtain ujui,
               vuosienmittaan sai tyydysti olla
               eikä ain karujen, tuol kartanolla.
                
               Harraste, hävikkii vähemmän tuonut
               omia polkuja mielelle luonut,
               perästäpäinhän sen ehdoitta huomaa
               kivojenkertymäin iloista tuomaa.
                
               Suurinkin into se haalenee ajas
               pitäisi tiedellä kohtuuden rajas,
               kipinä silti ei konsanaan huku
               eikä sen ohitse vahingos nuku.
                
               Ammennuslampi on avoinna aina
               sellaista nappia sinäkin paina,
               hanketta tulee, jos tullakseen vainkin
               itselle tärkeimmän murun siin sainkin.
                
               Nöyryyttä hakemal tulosta karttuu
               ei pidä liikoja siltikään varttuu,
               kiitoksensanoja vähästkin määräst
               ei olla tartuttu juttuihin vääräst.
                

          0523 Ei tule työstä....

               Iloinen seurahan parasta heille
               jotka on matkalla uusille teille,
               autoilla, mopoilla, kuin sitten kukin
               tarkoitus hoidella taidosti hukin.
                
               Pöytienääressä, lapionvarres
               kunha ei järki oo pahemmin karres,
               siunattu juttu tuo hommiensaanti
               eihän siit nykyisin kaikille jaanti.
                
               Jouten kun päivien pituutta mittaa
               kaljaansa hartaana kurkkuunsa kittaa,
               ehkä näin toviksi unohtuu huolet
               näkyvät huonoskin valoisat puolet.
                
               Ei tule työstä se ainakaan hiki
               koska ei moista ees pääsisi liki,
               maailmanparannus tärkeä juttu
               jos sitä pohtimas useempi tuttu.
                
               Kivassa seurassa huuli se lentää
               miljoonat vitsit ne perille entää,
               silti kun juottolan oven sen sulkee
               allapäin äkisti eteenpäin kulkee.
                
               Harmit ei ihmistä täydesti tapa
               vaik ei siin intoisenmielisest lapa,
               toiminnanpuoli se pitelee pinnal
               antaen askarta uupuval rinnal.
 

          0523 Olo jos jätättää...

               Ajassa jokaisen pakko on kulkee
               vieläpä sitenkin, ettei oo julkee,
               hyväksyinhallussa mielisi olla
               notkeast elonsa tuon kartanolla.
                
               Olo jos jätättää, syrjähän siirtää
               karseita naarmuja tuntohon piirtää,
               peilist jos katselee synkeä naama
               varmasti tietää, ei briljanttist saama.
                
               Tarkoittaa menestyst käydyssä pelis
               suksi ei luistanut nihkeessä kelis,
               kilpailuhenki mis kaikkea määrää
               niukemmin eväin sit vähäinen häärää.
                
               Siitähän alkaa tuo luisuma alas
               eihän oo pysytty ehdoitta valas,
               löysäilty siteitä olojen suhteen
               ansaittu todella, tärskyisen nuhteen.
                
               Ylemmäs rappuset jos ne on hukas
               hiki se helmeilee, kaljus tai tukas,
               tännekö jouduttiin toiveitta aivan
               keskelle saamatont, alaisna vaivan.
                
               Juttu kyl paranee älyä nostain
               pienelle pirulleen kipeäst kostain,
               muuttamal suuntaa, ja levittäin purjeet
               tätenhän karisee kimpuista nurjeet.
 

          0522 Jaksain reivail...

               Syrjäs ollaan täällä ihan
               muttei vainkaan alla vihan,
               omis olois taakkaans kantain
               vähäst impulsseja antain.
                
               Lahti siintää silmäineessä
               päivänkilo värjyy veessä,
               olenta on kevään muotis
               täysi suvi pian tuotis.
                
               Nurmet vihreätä lykkää
               linnut hautomassa kykkää,
               puissa kohta täysi lehti
               iloo tuottamahan ehti.
                
               Kevät heräs oikeis ajois
               lämpökin se, metkanrajois,
               sateenkin jo toivois tulla
               ehkpä aatteet erit sulla.
                
               Jaksais reivail oikein mielen
               pitäin järjestykses kielen,
               moista oloo innoin vuotan
               koskpa harmejakin tuotan.
                
               Ehkpä helle oloo rankkii
               tyhjentelee ukolt tankkii,
               syksy sitten selvän tekee
               miten raahuskeltiin rekee.
 

          0522 Käyty on portailla...

               Silloin kun eipä oo tulossa mitään
               joutuvi huoltakin itsestä pitään,
               laittamal juttuja korvainsa varaan
               ettei sit vähääkään toispäisest haraan.
                
               Muuntumaleikeistä hatkat ne ottain
               hyvienpussista, vaikkapa kottain,
               että tuot jaksaisi reilua vuottaa
               ystävämielistä, läheisil tuottaa.
                
               Käyty on portailla monenkin luona
               apuja hakemas, - henkilön tuona,
               saldoa silti mult turha on kysyy
               itselkin himmeenä määrite pysyy.
                
               Lieneekö ymmärrys vähäinen mulla
               -oikeanoksalle istumaan tulla,
               ainakin ajoittain hahmottuu silleen
               ettei oo alttiina vähästi milleen.
                
               Ukkona pitääkin hiljaista hakee
               kivoimmat kimpuista väkiste pakee,
               äänessä turhakin silloisest olla
               nuukuudes mieluusti tyynyhyn polla.
                
               Muistojen saroilla ikäinen viihtyy
               sellainen selanta totisest kiihtyy,
               antaen ropoja rohkuuden säkkiin
               ei oo kun leijona, teljetty häkkiin.
                

          0522 Ihaillen katsotaan...

               Silloin kun päivä ei kuumasti paista
               yleensä muukaan ei metkaiselt maista,
               etenkin sateella oleillaan tuvas
               miettien sitä, jok tulevanluvas.
                
               Kesällä kelpailee lämmöissä olla
               ihanan rennolla täyttyilee polla,
               nautitaan vihreestä, kukista Suomen
               onpahan antoinen suvinen huomen.
                
               Vesi vain välkkyy ja pilvet ne kulkee
               ihminen rintaansa tunnelmat sulkee,
               soreankaunista, mäkee ja maastoo
               eipä siin aatella ruveta paastoon.
                
               Juhannusjuhlathan koruinen aika
               toivosta,lemmestä, utuinen taika,
               nuoremmat tietysti sellaisen omii
               vanhemmat rauhemmin itseään somii.
                
               Ihaillen katsotaan, kokot kun palaa
               sielukast sisältöö rintahan valaa,
               koivujen tuoksu se heikomman huumaa
               pasujen kiukahat työntävät kuumaa.
                
               Liput ne liehuvat kesäistä yötä
               valoisa vapaus sielulla myötä,
               toivoillaan jatkoa elämänvirtaan
               kirkkaita loimia olemainpirtaan.
                

          20000522 Tahdotta aihuuttaa...

               Iloa etsimään ehdoitta, innoin
               kaikilla toimilla, väkevin rinnoin,
               hukassaolohan murhetta tuottaa
               parasta kaikkehen etuiseen luottaa.
                
               Ollaan vaan avoimel mielellä täällä
               myrskyjen keskel, jos tyynelkin säällä,
               etsien paikkamme oikeaa kohtaa
               vaisto jo varmaankin sellaiseen johtaa.
                
               Tahdotta aihuuttaa useinkin huolii
               sellaisii, oksaisest osuvii nuolii,
               yllättäintehdyillä toimilla särkein
               -rauhaa, mik jokaisen ololle tärkein.
                
               Ei sitä heiluntaa tarvitseis muistaa
               valoisanpuolisest matka kun luistaa,
               pieniä tökkejä jutut ne varmaan
               värjyttäin verhoja, suunnilla harmaan.
                
               Riemu ei rihkamaa ole se koskaan
               vaikkei ain aidointa laatua joskaan,
               lisätään sykettä toiveisel mielel
               oikeita lausumii kerryttäin kielel.
                
               Muistojen helmiä pujottain lankaan
               nättejä värejä pintahan kankaan,
               siinä se ratkaisu kaikille pulmil
               oikeanasentoi, saatuna kulmil.
 

          20000522 Monia pomppuja...

               Kaikkea kivaahan läheltään löytää
               rohkeest kun juttuihin, hilpeäst töytää,
               metkalla tuulella ollen on voitol
               antaapi mennä vaan samalla soitol.
                
               Nuhruiset muistot ei painakaan enää
               aiemmat kiperät tuota ei tenää,
               nythän voi nauttia avoimin mielin
               sopivansuhtaisin sanoin ja kielin.
                
               Erheet on helppoja takistaan puistaa
               kunhan ne opitut aiemmat muistaa,
               -silloin men vikaan, siis opitaan tuosta
               helpompaa järkisest tiellänsä juosta.
                
               Monia pomppuja ihminen kestää
               eihän niit voisi ees edeltä estää,
               pyyhitään pölyt vaan vaatteittenpinnast
               huokaushenkiset, etäälle rinnast.
                
               Nythän on kevät, ja kukkien aika
               jokaisel salainen, omansa taika,
               vinkkaillaan kaverei lähelle tuolta
               eipähän olekaan enemmäst huolta.
                
               Yksin on vaikeaa parhainta löytää
               itsensäestoisiin sokeest jos töytää,
               availlaan mieltämme, homma se paras
               riiputaan reilusti yhteisten varas.
 

          20000522 Toista voi tyrkkiä...

               Ongelmii syntyy jos periksi antaa
               jatkuvast kiusoja kasoihin kantaa,
               siinäpä sitten noit nurjia sorkkii
               löytämät ärseille päällensä korkkii.
                
               Toista voi tyrkkiä tahtomat aivan
               pelkäst vaan polkaisee käsille vaivan,
               kaikkea aseenaan voi siinä käyttää
               harmienmaljaansa kukuilleen täyttää.
                
               Anteeksianto ois paikallaan pikaa
               kosk ei oo tarkottant tullutta likaa,
               naarmuthan paranee aikanaan kyllä
               etsimiskeinoista noista jos vyllä.
                
               Luonnetakysyvii hommii on monii
               niistä vaan tulleista parhaimpii lonii,
               kotoisist maisemist iloa löytää
               uusihin kestäviin helposti töytää.
                
               Sanoi voi viskellä kiukussa kipeit
               parannustoimia tarvitaan ripeit,
               ettei tuo soistuisi ympärysmaasto
               kaikesta keljuilust pidettäis paasto.
                
               Ollaan niin arkoja itsemme suhteen
               moisest vois lausua syystänsä nuhteen,
               annetaan lämpöä omista määrist
               ehditään etäälle, teoista väärist.
 

         0521 Perustarve, lähisuhteet...

               Elämäs meil montaa tyylii
               pahimmista kertyy syylii,
               jotkut hulppeasti painaa
               niitkin, että pelkkää lainaa.
                
               Uskallusta täytyy riittää
               oikeenkeinoi siihen liittää,
               alkanee näin hienost sujuu
               paatti laineillansa ujuu.
                
               Perustarve, lähisuhteet
               -hoitamatta saadaan nuhteet,
               yksilöit kun ollaan joukos
               milloinmiten vauhkost poukos.
                
               Jännitystä löytyy kyllin
               pitääksensä haussa vyllin,
               makuulla jos kaikkee vuottaa
               pettymyksen itsel tuottaa.
                
               Lihakset ei laiskuut kestä
               innoin täytyy pyykkii pestä,
               jelppaella samal toisii
               yöllä vasta roimast koisii.
                
               Nuhjaantumaa sietää pelkäil
               esteisiään koppiin telkäil,
               riittää riemuu viskoo muille
               -nauraville, hymysuille.
                

Pentti Pohjola 20000523 (20000523) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu