20000520-Vihreänappia pokkana paina

0519 Järkeistäen horjuvuutta...

          Miten voisi olla paremp
          tätä kysyy usein aremp,
          neuvoja ei helpol saada
          jotk ei lisää maahan maada.

          Osaavilla omans salat
          heillä hoituu kohdal palat,
          meikä leijaa minne milloin
          apukin tuo tarpeen silloin.

          Järkeistäen horjuvuutta
          vähennellään torjuvuutta,
          tilaisuuksii alkaa näkyy
          kokeilkaamme tätä täkyy.

          Tyhmä hän vaan tietoo pelkää
          itsens ulos jutuist telkää,
          rasitusta kanniskellen
          -en mä osaa! -anniskellen.

          Porukoita kaivatkaamme
          vastinetta tuolta saamme,
          enenee näin perusvire
          unohtuissa kimpuist kire.

          Rauhas jaksaa ikää vuottaa
          ohjeistuksiin ehjäst luottaa,
          ei käy tielle poikkipäisest
          -irvaellen muille jäisest.
 

 0519 Tieto on valtaa...

          Jokaisen ihmisen keinot ne loppuu
          etenkin jos tuota, sählinginhoppuu,
          rauhaisa vauhti vie varmemmin peril
          hoituvat tekemät aidosti keril.

          Osaajan keinoi voi hyödyksi käyttää
          tarpeisenlaaduilla posansa täyttää,
          ei tule estettä, josta ei yli
          älä tät ohjetta kosanaan hyli.

          Tieto on valtaa, se sinäkin muista
          hihastais edistys reilusti puista,
          yhteistä hyötyä kauhomaan tuolta
          välttyen uppoiselt elämänsuolta.

          Unoset makoisat rauhassa nuku
          harkitsemattomast aamuun äl kuku,
          jaksamisvoimahan hankitaan yössä
          selvä se seuraamus, päiväises työssä.

          Sopua tarjoile tietysti aina
          vihreännappia pokkana paina,
          et ole hukasssa tipankaan määrää
          kaikkien eduksi aika sua häärää.

          Kosk ei voi tulevaa edeltä tietää
          arvailupuoltakin pitänee sietää,
          vähien huonoja itsensä kimpust
          ylpeydenvärinää sielussa himpust.
 

 0519 Avut meil niin...

          Elämä on silleen kieroo
          jotta moneltaval hieroo,
          ihan silkki-hansikkailla
          taikka perin noita vailla.

          Avut meil niin monenmoiset
          hänttärämpii jotkut toiset,
          viimeisiikin jonoinjatkois
          osal tietty, homma katkois.

          Laahustusta, ripeyttä
          hengenpuolen kipeyttä,
          näitä tarjoileepi elot
          unohdetaan liiat pelot.
       
          Osaaminen täytyy oppii
          ei saa muuten jutuist koppii,
          valmista ei eteen tuoda
          objektia, turhast suoda.

          Joko selvis, mitä vaatii
          et voi hakemukset laatii,
          rohkee ote alust alkain
          poljentoisii iskut jalkain.

          Hajamieltä ei saa sietää
          sehän pakintuloo tietää,
          rohkeast vaan sekaan ryntäin
          omaa uraans aikaan kyntäin.
 

 0519 Hallintakoneistos....

          Ihminen voi olla tyhjistä puhki
          ettei hän vähääkään paikoiltaan huhki,
          syyt ovat salaisten juttujen takan
          eikä tuu selville, kääntäis vaik pakan.

          Noita kun joutoisii kausia riittää
          epäilyn siemenii kehyksiin liittää,
          onkohan tuolla jo aikansa vähis
          veivinköheitto se piankin nähis.

          Kaikki voi olla kyl luomisentaukoo
          ettäpä etäämmäks seuraavaks laukoo,
          sekin kyl juttu, et eväänsä niukas
          pienikin liike jo potkussa tiukas.

          Hallintakoneistos, jos siinä vikaa
          ajatusrakenteis liiasti likaa,
          silti tuo paussi on määräävä toimi
          eikähän estoinen hedelmii poimi.

          Saattaapi kevät tuo saada sen aikaan
          jos onkin ihminen jäänyt tuon taikaan,
          hormoonit toimii kun vastaiseen suuntaan
          pakosti jättävi olemat, puuntaa...

          Aateltais omia ponnistuskohtii
          mihinkä sellainen saattaisi johtii,
          varikkokäynti jos venyy se pitkään
          ei siinä auttele päättelyt mitkään.
 

 0519 Kertyisi varoja...

          Löytyispä maailmaan pysyvä rauha
          tappelupuuhien sijasta, lauha,
          aseista auroja paljon niist saatais
          nälänkin pahimman tuollainen kaatais.

          Ihmiset pääsisiit ainaisest pelost
          ystävämielisest kuulisi selost,
          johtajat korokkeilt taipuisi alas
          pysyis myös tiukasti antamas valas.

          Kertyisi varoja enemmän kansoil
          eikä ne killingit helisis ansoil,
          viljaa ja riisiä jokaisel riittäis
          siitäpä nälkäiset todella kiittäis.

          Vauraus nousisi ylväisiin määriin
          sepä se laittaisi intoisest hääriin,
          luisevat olennot, pulskistuis vahvoiks
          eikä niin monia mainittais tahvoiks.

          Mielet siin löytäisi pitävän kivan
          aivankuin uudesti, tarttumarivan,
          laulut ne luikkuisi laaksois ja vuoril
          olispa eläntää vanhoil ja nuoril.

          Kaikki sais kulkea ikänsä loppuun
          ei enää puhetkaan, nurjienhoppuun,
          riemu vaan raikuisi joukoissa noissa
          monemmat asustais omissa koissa.
 

 0519 Panttisii vankei...

          Ihmisen ei pitäis omistaan haastaa
          katumapuoltahan sellainen raastaa,
          yleiset ottain vaan katseensa alle
          näinhän se pysyisi hallinnas palle.

          Maailmanmeno ain aihetta antaa
          katseltais kauempii, -taivahanrantaa,
          sielläkin ihmisil ongelmii piisaa
          elossapysyntään tiukasti viisaa.

          Panttisii vankei rosvot kun ottaa
          tuntemainperusteet hajalle mottaa,
          vapaus tärkeintä, mitä vois olla
          sellaisest seikasta tykkäisi polla.

          Lähteä, tulla ja olla, on tärkee
          vieraassa komennos eipä siin järkee,
          Suomi on pitänyt tehosti pintans
          maksanut kyllä sen kallihin hintans.

          Evakokkoretkelle moni siin suoltui
          näinkin viel rajojen sisäisyys puoltui,
          naurussasuin eipä tuollaiseen käydä
          tunteeton hän, jonk ei sielua jäydä.

          Sodat tuo kuolemanvaaran sen esiin
          johdattaa turtuneet, hirveittenpesiin,
          aseista pitäiskin päästä jo eroon
          siviilivehkeitä, ainoostaan teroon.

 

Pentti Pohjola 20000520 (20000520) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu