0519 Järkeistäen
horjuvuutta...
Miten voisi olla
paremp
tätä
kysyy usein aremp,
neuvoja ei helpol
saada
jotk ei lisää
maahan maada.
Osaavilla omans
salat
heillä
hoituu kohdal palat,
meikä leijaa
minne milloin
apukin tuo tarpeen
silloin.
Järkeistäen
horjuvuutta
vähennellään
torjuvuutta,
tilaisuuksii
alkaa näkyy
kokeilkaamme
tätä täkyy.
Tyhmä hän
vaan tietoo pelkää
itsens ulos
jutuist telkää,
rasitusta kanniskellen
-en mä
osaa! -anniskellen.
Porukoita kaivatkaamme
vastinetta tuolta
saamme,
enenee näin
perusvire
unohtuissa kimpuist
kire.
Rauhas jaksaa
ikää vuottaa
ohjeistuksiin
ehjäst luottaa,
ei käy
tielle poikkipäisest
-irvaellen muille
jäisest.
0519 Tieto on valtaa...
Jokaisen ihmisen
keinot ne loppuu
etenkin jos
tuota, sählinginhoppuu,
rauhaisa vauhti
vie varmemmin peril
hoituvat tekemät
aidosti keril.
Osaajan keinoi
voi hyödyksi käyttää
tarpeisenlaaduilla
posansa täyttää,
ei tule estettä,
josta ei yli
älä
tät ohjetta kosanaan hyli.
Tieto on valtaa,
se sinäkin muista
hihastais edistys
reilusti puista,
yhteistä
hyötyä kauhomaan tuolta
välttyen
uppoiselt elämänsuolta.
Unoset makoisat
rauhassa nuku
harkitsemattomast
aamuun äl kuku,
jaksamisvoimahan
hankitaan yössä
selvä se
seuraamus, päiväises työssä.
Sopua tarjoile
tietysti aina
vihreännappia
pokkana paina,
et ole hukasssa
tipankaan määrää
kaikkien eduksi
aika sua häärää.
Kosk ei voi tulevaa
edeltä tietää
arvailupuoltakin
pitänee sietää,
vähien
huonoja itsensä kimpust
ylpeydenvärinää
sielussa himpust.
0519 Avut meil niin...
Elämä
on silleen kieroo
jotta moneltaval
hieroo,
ihan silkki-hansikkailla
taikka perin
noita vailla.
Avut meil niin
monenmoiset
hänttärämpii
jotkut toiset,
viimeisiikin
jonoinjatkois
osal tietty,
homma katkois.
Laahustusta,
ripeyttä
hengenpuolen
kipeyttä,
näitä
tarjoileepi elot
unohdetaan liiat
pelot.
Osaaminen täytyy
oppii
ei saa muuten
jutuist koppii,
valmista ei
eteen tuoda
objektia, turhast
suoda.
Joko selvis,
mitä vaatii
et voi hakemukset
laatii,
rohkee ote alust
alkain
poljentoisii
iskut jalkain.
Hajamieltä
ei saa sietää
sehän pakintuloo
tietää,
rohkeast vaan
sekaan ryntäin
omaa uraans
aikaan kyntäin.
0519 Hallintakoneistos....
Ihminen voi olla
tyhjistä puhki
ettei hän
vähääkään paikoiltaan huhki,
syyt ovat salaisten
juttujen takan
eikä tuu
selville, kääntäis vaik pakan.
Noita kun joutoisii
kausia riittää
epäilyn
siemenii kehyksiin liittää,
onkohan tuolla
jo aikansa vähis
veivinköheitto
se piankin nähis.
Kaikki voi olla
kyl luomisentaukoo
ettäpä
etäämmäks seuraavaks laukoo,
sekin kyl juttu,
et eväänsä niukas
pienikin liike
jo potkussa tiukas.
Hallintakoneistos,
jos siinä vikaa
ajatusrakenteis
liiasti likaa,
silti tuo paussi
on määräävä toimi
eikähän
estoinen hedelmii poimi.
Saattaapi kevät
tuo saada sen aikaan
jos onkin ihminen
jäänyt tuon taikaan,
hormoonit toimii
kun vastaiseen suuntaan
pakosti jättävi
olemat, puuntaa...
Aateltais omia
ponnistuskohtii
mihinkä
sellainen saattaisi johtii,
varikkokäynti
jos venyy se pitkään
ei siinä
auttele päättelyt mitkään.
0519 Kertyisi varoja...
Löytyispä
maailmaan pysyvä rauha
tappelupuuhien
sijasta, lauha,
aseista auroja
paljon niist saatais
nälänkin
pahimman tuollainen kaatais.
Ihmiset pääsisiit
ainaisest pelost
ystävämielisest
kuulisi selost,
johtajat korokkeilt
taipuisi alas
pysyis myös
tiukasti antamas valas.
Kertyisi varoja
enemmän kansoil
eikä ne
killingit helisis ansoil,
viljaa ja riisiä
jokaisel riittäis
siitäpä
nälkäiset todella kiittäis.
Vauraus nousisi
ylväisiin määriin
sepä se
laittaisi intoisest hääriin,
luisevat olennot,
pulskistuis vahvoiks
eikä niin
monia mainittais tahvoiks.
Mielet siin löytäisi
pitävän kivan
aivankuin uudesti,
tarttumarivan,
laulut ne luikkuisi
laaksois ja vuoril
olispa eläntää
vanhoil ja nuoril.
Kaikki sais kulkea
ikänsä loppuun
ei enää
puhetkaan, nurjienhoppuun,
riemu vaan raikuisi
joukoissa noissa
monemmat asustais
omissa koissa.
0519 Panttisii vankei...
Ihmisen ei pitäis
omistaan haastaa
katumapuoltahan
sellainen raastaa,
yleiset ottain
vaan katseensa alle
näinhän
se pysyisi hallinnas palle.
Maailmanmeno
ain aihetta antaa
katseltais kauempii,
-taivahanrantaa,
sielläkin
ihmisil ongelmii piisaa
elossapysyntään
tiukasti viisaa.
Panttisii vankei
rosvot kun ottaa
tuntemainperusteet
hajalle mottaa,
vapaus tärkeintä,
mitä vois olla
sellaisest seikasta
tykkäisi polla.
Lähteä,
tulla ja olla, on tärkee
vieraassa komennos
eipä siin järkee,
Suomi on pitänyt
tehosti pintans
maksanut kyllä
sen kallihin hintans.
Evakokkoretkelle
moni siin suoltui
näinkin
viel rajojen sisäisyys puoltui,
naurussasuin
eipä tuollaiseen käydä
tunteeton hän,
jonk ei sielua jäydä.
Sodat tuo kuolemanvaaran
sen esiin
johdattaa turtuneet,
hirveittenpesiin,
aseista pitäiskin
päästä jo eroon
siviilivehkeitä,
ainoostaan teroon.
|