20000518
Ilmoisna ikänä....
Monesta tässä
on joutunut ulos
vuosienkierron
kun kynsissä
eikä oo
hääppöistä aiempkaan tulos
aattelut kiusasti
ynsissä,
sietävyys
useinkin lähellä nollaa
matalapiirteisest
matkattu
onneksi senverran
taitoista hollaa
ettei ain tyhjiä
vatkattu.
Ilmoisna ikänä
ei ole loistoo
saatujen sarakkeis
lukenut
kevyistä
pelkästi miinuksentoistoo
eihän näin
edistyst tukenut,
haaveet on hallinneet
ykeensä päätä
vetkutus polkunsa
etsinyt
silloinpa päsmännyt
joutoinen säätä
mukavanhalu
tuo metsinyt.
Totuus ei aivan
oo kyllä se tuota
perin ja juurin
jos tuumataan
äläpä
epäämät juttuihin luota
liiasti moitteista
tsuumataan,
arkinen ihminen
pännää vaan käyttää
ettei ois suruissaan
tarponut
valoisalt täälläkin
yleensä näytttää
hiljaisuus oleman
arponut.
20000518
Kuntoilu ihmistä....
Kuntoilu ihmistä
tietenkin riskaa
antaen aarteista
aiheita
jos sitä
kinttuaan päivittäin viskaa
etäältä
väistelee kaiheita,
laiskotus lumoaa
helposti heikon
jollei oo varuillaan
vaaroista
miten nyt omisi
tuollaisen peikon
hypätään
äkisti kaaroista.
Aamulla varhain
sit pompataan pystyyn
ikkunat auki
ne heivaillaan
tuuletust tulevi
älyiseen nystyyn
virkeänkonetta
veivaillaan,
näistäpä
iloa evääkseen löytää
elisisentöhkiä
pyyhkiis pois
ahkeranlaatuhun
väkiste töytää
miten se selvempää
muuten ois.
Ravinnonmääristä,
niistäkin selko
ettei tuo maha
se pullottais
näinpä
se häveisi läskien pelko
itsemme solakkaan
sullottais,
toiveita ainakin
tuollaisen jatkust
elämän
tuli et trimmissään
kultaista kiiltoa
rentoilun vatkust
bodimme kestäisi
timmissään.
20000518
Haittani tunsin....
Nuornakin olo ol
epäävää silloin
pyytöisenpuolella
oltihin milloin,
minä oon
tällainen totinen aivan
kotina useinkin
säryn ja vaivan.
Silmiin en tohtinut
katsoa tuolloin
näin oli
sieluni vähäisin huolloin,
enkä mä
edistyst havainnut tuossa
polkimein vilisti
useimmin suossa.
Rehtiyt pidin
kyl, ainoona tärkeen
sillähän
yhteys tunteeseen, järkeen,
tänäänkin
liputan tuollaisen puoleen
oli vaik muuten
kuin syitänsä huoleen.
Haittani tunsin
kuin omani taskut
tietoisest lankesi
eteeni laskut,
ymmärrystaitoa
sitä kun käytti
vastaisenvirralta
enemmän näytti.
Purteni suunta
siis orpuuteen ohjas
toiveitten haaksi
tuo esteisiin pohjas,
onnee kyl siitä,
et jatkuvast elos
eikä
sen suuremmin tulevainpelos.
Nyt on vaan
päivistä tähteenä pätkä
porskutusvähäinen,
tänäinen jätkä,
silti mä
kiitoksen sanoja käytän
uusilla mieltäni
halulla täytän.
20000518
Olentaa avittaa....
Hermot on ihmisen
ensteinen suoja
kaiken tuon
valmiiksi pedannut luoja,
jos siellä
kipinöi, ärseää purkee
tuloksentekokin
lienenee surkee.
Pysyä pokkana,
tuohan ois taito
edellysseikoista,
ei pitäis vaito,
liian jos heikoilla
hermoilla pelaa
venäjänrulettii
pian sit kelaa.
Sodassa hermojen
täytyvi kestää
paniikkiinjoudunta
väkiste estää,
muuten on kohdalla
omakin surma
eikä vaan
toisaalle tähdätty turma.
Herrat kun istuvat
pöytienpäissä
kestoa tarvitaan
säpinöis näissä,
vastuuta kasautuu
valtavii määrii
jospa he viassa,
kauhistus häärii.
Olentaa avittaa
hermojen teräs
siinä ei
sammuta yhdessä eräs,
vainkin kun
rauha on rajojen luona
arkuudenpelkoisest,
häpeä, kuona.
Kuka meist oliskaan
todella vahva
handussa vapinoit
pysyen kahva,
taisteluntiellä
sit kunnia kysyy
että voi
rohkeesti silmäkkäin pysyy.
20000518
Minulla kyllä ei....
Riimejä nikkaroi
ukko kun ukko
kunhan ei mielkuvain
eessä oo tukko,
antaa vaan pännän
sormissa heiluu
etsien aihetta,
totta ja reiluu.
Kuvitemaailmast
paljonkin hyötyy
useita kärpäsii
kerralla lyötyy,
silti ei innostuu
liikoja tarvi
valinnankeinoilla
värssyjäis harvi.
Minulla kyllä
ei jarrutus toimi
harvennushakkuista,
enpähän poimi,
aatostelaineilla
innosti soudan
riimejä
tekemään päivittäin joudan.
Jotkut voi tykätä
tällaisest halpaa
sanan kun heilutan
holtitta kalpaa,
nurjia puolia
yritän väistää
valoisansuuntaisii
pelkästi päistää.
Toki mä
itseäin kirpeesti roimin
komentopuolella
saannoissa toimin,
pitäis
ei ottaakaan huolia siitä
vaikken ma objektiluontoisiin
riitä.
Pienellä
miehellä ohjat on hukas
vähistkin
jutuista hikeä tukas,
ilo silt vilistää
ruotoa pitkin
omia harhoi
kun mielestä kitkin.
20000518
Toki myös marmatan...
Urakkatyötä
on riimien teko
pakosti sellaisest
kasvavi keko,
mihin ne laittaisi,
siitä on pulma
tulehenvienti,
keinona julma.
Kaiken mä
talletan, laatu ei määrää
ajatus jatkuvast
uusia häärää,
laiskalle tällaisest
suuri on apu
unohtuu ajoittain
muunlainen hapu.
Mappeja täynnä
on ennestään nurkat
nuotteja, riimejä,
jos tuonne kurkat,
haittoja kaikkia
yritän väistää
kivoja sortteja
yksistään päistää.
Toki myös
marmatan omasta olost
kun en käy
edemmäs kotoisest kolost,
saamaton puoleni
siinä on tiellä
aihetta kertyä
joutavan hiellä.
Huumori tärkeää,
jaksaakseen jatkaa
toivosti riittävi
huomisiin matkaa,
yhäkin
tahtoisin ituja poimii
etsiä olentaan
värisii loimii.
Kiitosta suitsutan
useinkin ylös
meikääkään
vaivaa ei olennanhylös,
puhtaampaa näkemää
kiistatta tarvin
ettei se huominen,
tanassa sarvin.
20000518
Tällaista laskuuhan...
Lähteissä
ei tiedä tulosta yhtään
aivankuin hatusta
joutuvi nyhtään,
päivät
on peräkkäin tietyssä jonos
usein myös
velttous asuilee monos.
Omasta paikastain,
näistä vaan puhun
enkä voi
verrata toisihin kuhun,
tällainen
laatu on sekundaa varmaan
ohjailee ottajaa,
pielehen harmaan.
Mistä sais
kipinää voimaisaan puuhaan
nyt kyllä
liiasti niukissain luuhaan,
omalletunnolle
tällainen taakaks
kohta sit uskookin
itseään raakaks.
Enhän mä
kipeä luullaksein ole
tietoisen rukkiikaan
virheisest pole,
jotenkin joutunut
pienesti varjoon
itseäin
sekundaks turhasti tarjoon.
Tällaista
laskuuhan vuosien pitkin
rikkojenpelos
vaik sarkaani kitkin,
elämä
antaa, ja myöskin se ottaa
joskus jop turpihin
äijää tät mottaa.
Kivoja ihmisii
läheltään löytää
istumas päivittäin
samaakin pöytää,
ystävis
minulkin ehdoton turva
osais vain löytyä
passeli kurva.
20000518
Potut on penkeissä....
Kovaa on elämä
unhossa ollen
siinä saa
läpsiä persusta pollen,
etananvauhtia
päivät ne kulkee
illalla uuvuksis
silmänsä sulkee.
Voimaton olo
vie tulokset tyhjään
tänäänkin
kyninein laskana nyhjään,
pyykki on ulkona
kuivumas kyllä
enempään
eipä kait hommissa yllä.
Potut on penkeissä,
satonsa vuotos
yleensä
liikana syksyllä tuotos,
keittiökasveil
nyt runsaasti maata
eikä voi
täyttöökään tippaakaan taata.
En ollut mukana
pottua laittais
tuskin se tulosta
vähääkään haittais,
Leila ja Teemu
he tiputtel putkeen
Esko hän
valmetil valitsi kutkeen.
Vähillä
töillähän olen täs mennyt
ahkeransuuntahan
vähästi en nyt,
ikä ja
rempat ne esteitä laittaa
kyyristepuuha
se pahimmin haittaa.
Voimat on vähineet
vuosien myötä
enkä mä
kaipaile suuremmin työtä,
toki sais puuhailles
sielulle rauhaa
olemain mylly
näin väsyihin jauhaa.
|