20000517
Toiveit ol ehtinyt.....
Vuodet nuo vanhalla joutuisast kulkee
sille ei tippaakaan mitään voi
elämä itseensä tallaajans sulkee
kiireyden hymnikin ajoin soi,
laatuja etsitään jokainen täällä
pakkiinsa helmiä keräilen
siltikin monesti niukkia näällä
köyhänä poikana heräilen
Toiveit ol ehtinyt oraalle saakka
sitten jo halla ne leikannut
estoisist kertynyt tuollaisist taakka
runsaampaa vaikkakin veikannut,
ilolla silti ain sormensa peleis
moinenhan mieltä se rauhoittaa
liikutaan rennosti tulleissa keleis
ärsee vaik joskus se pauhoittaa.
Sujuvain toivoisi pökkivän meitä
-poluilla, myöskin sen mutkissa
osattais harppailla oikoisii teitä
-niukast, nois tuskaisis kutkissa,
retevän rentoa päiviinsä löytäin
tympivät kimpuistaan pyyhkäisten
valon et kestävä, omakin pöytäin
salassa harminsa nyyhkäisten.
20000516
Riemunkin rippeitä...
Kyllähän heikkoutens jokainen huomaa
sehän on vuosien mukanaan tuomaa,
onhan siin kivaakin tietysti määräs
etteipä aina vain pelkästi vääräs.
Riemunkin rippeitä päivittäin hoksaa
nupissa aatokset toisiinsa poksaa,
kumu ei aina se suurinta laatuu
syntymälahjaks jos hiljaista saatuu.
Mieles voi rakentaa ihan vaik mitä
tuumaappa kaveri hetkinen sitä,
juhlia, remua, - aukenee taivas
unhoittuu silloin se ikuinen vaivas.
Palmujen alle voi aatoksin ujuu
Kiinaan tai Japaniin, retki se sujuu,
itsens vaan irroittaa kiusojen alta
odottaa moist eipä pitkästi malta.
Tuumailumaailma halpaa on huvii
mielessä pelkästi rakentaa kuvii,
nuukastiosaavan tärkeä tietää
arkea myöhemmin helpompi sietää.
Kouluissa tuskin saa tällaista oppii
vaikka se maailman tehointa roppii,
alettais joukolla touhuilla tuota
etäältä kierrettäis harmien suota.
20000516
Pätemätarvetta....
Mikä sen pelmannin oikeesti tekee
halulla vetelee sellaista rekee,
onko se geeneissä tullutta määrää
ettäpä sellaisel saralla häärää.
Liekö tuo alttiut itsensä voittaa
pieneskin tilantees tahtoo kun soittaa,
kiipeilynhenkikö liikkeelle viskaa
haitarin näpytkö sielua riskaa.
Toki voi viululla toimia samoin
homma käy kymmenin erisin kamoin,
kitaraa, bassoa, pianoa hiplain
sävelten tulvies ilmoille, liplain.
Pätemätarvetta lieneekö moinen
ilmaisis selvemmin joku ehk toinen,
sieluhun siltikin yhteys varmaan
näin sen saa päältänsä arkisen harmaan.
Kuuntelukuntaakin olla sit pitää
siitä vast fiilinkii oikeaa itää,
ellei saa palkkioks taputust koskaan
pelmannihenki se vajoaa moskaan.
Sävelet soimaan ja latinkii pyssyyn
vaikka sit tehtäisiin huomisensyssyyn,
tuollaisest iloa taltehen kantaa
mukavaa palaute, extraa se antaa.
20000515
Itseäink täs....
Monimutkii toiset hakee
into kellä kyllin sakee,
äijäkkä oon vähänmääris
eikä auta, kuin sit hääris.
Oma polku tullut tutuks
kullanhohto muuttunt rutuks,
huijaellaan tänne, tuonne
ajas itaruuden luonne.
Pelkoa ei vähänlopust
sitä löytyy kukkui ropust,
taito sehän lähes tyhjä
askeltelunmäärä, nyhjä.
Itseäink täs yhä moitin
vuosissa kyl jotain voitin,
elän nöyränmielen muistain
hihastani hipun puistain.
Sankaruus ei meikää paina
onnistuma, se vain laina,
antaa toisten kiihdytellä
parempineen viihdytellä.
Jokaisel kyl omans arvo
tarpeetta ei kukaan tarvo,
nöyryys ei oo suinkaan puppuu
-ilokaan tuo, tyhjänsuppuu....
|